IRC-Galleria

Lueskelin wikipediasta tohtoriksi haluavan väittelytilaisuudesta.

Siellä lukee mm "Väitöspäivän iltana väittelijä tarjoaa vastaväittäjän kunniaksi illallisen, tohtorinkaronkan. Karonkkaan tulee kutsua ainakin vastaväittäjä(t) ja kustos sekä ne yleisön edustajat, jotka tekivät kysymyksen väitöstilaisuudessa. Etiketin mukaan jälkimmäisten tulee kuitenkin kohteliaasti kieltäytyä kutsusta."
Alan mennä väitöstilaisuuksiin, esittää asiattomia kysymyksiä ja kun kutsutaan karonkkaan, innokkaasti saavun paikalle syömään.

Ihme pelleilyä. Pitää kutsua, että toinen saa kieltäytyä??? Pöljää.

Tottakai väitöskirjaa tulee julkisesti puolustaa (vaikka teatteriahan tuo on, mutta teoriassa siis tarjotaan tilaisuus osoittaa huuhaa huuhaaksi). Mutta että "naisväittelin ei tule käyttää koruja tai hattua". Mä pukeudun ihan miten itse haluan. Laitan vaikka kanarialintupuvun. Ai mutta sittenhän mä en ole "sovelias akateemiseen maailmaan". En mä mihinkään patsastelumaailmaan halua, mä haluan tehdä laadukasta tiedettä. Mä voin esittää sitä myös suullisesti, mutta mä en laita hametta koska mulla on vulva ja sen vuoksi mut katsotaan naiseksi.

Ei sillä, että musta ihan heti olis tohtoria tulossa.. Mutta karonkkaa en järjestä, jos joku mankuu, kysyn, haluaako ne oman osuutensa bileiden arvosta vaikkapa lahjakorttina johonkin ravintolaan.

Kasvimaassa/maalla (?) kasvaa nyt lanttua, naurista, retiisiä, sipulia ja herneitä. Niitä kehutaan helpoiksi kasveiksi. Niiden rinnalla kerään nokkosta, vuohenputkea, apilaa ja sen sellaista. Enimmäkseen elän tällä hetkellä päätalon munilla ja maidolla. En viitsi kasvattaa porkkanaa tai ounajuurta, koska niitä saa luomulaatuisena tappohalvalla naapurista. Mansikat ovat kypsyneet, mustikoita odottelen. Niiden säilöminen ja tietty kerääminen antavat runsaasti osviittaa siitä, miten suureksi omavaraisuus voi muodostua. Kasvimaa tänä kesänä on aika räpellystä, hengailua ja kokeilua.

Täällä tuntuu hyvältä. Metsän siimeksessä, aamun raikkaudessa, vanhojen huonekalujen keskellä, kädet mullassa.

Katsoin aikanaan ted-talkin, jossa puhuvan henkilön sisarus on autistinen. Tämä henkilö jutteli ummet ja lammet siitä, miten paljon kyseinen sisarus on hänen elämäänsä rikastanut, mitä kaikkea on sisarukselta henkisessä mielessä saanut.

Abortinvastutajat joskus aina kekkaa, mutta entäs kun se sikiöhän olis voinu olla vaikka joku joka keksii hoidon syöpään.

(Tähän totean, että yleensä aborttioikeus poistuu ekana köyhiltä ihmisiltä. Rikas (eli alemmalta keskitulolta ylöspäin) kyllä löytää keinon saada abortti, matkustaa tai vetoaa yksityislääkärin vastaanotolla 'mielenhäiriöön' jolloin lääkäri kirjoittaa lähetteen. Tai hulluilta, esim jos abortti on vaikea saada tai on joku yleinen harhaluulo, että se olisi paha teko, niin yleensä henkisesti heikoilla olevilla on vaikeuksia saada abortti. Esim mä just just varmaan tänhetkisessä systeemissä saisin raahattua itteni sen viidakon läpi, mutta jos yhtään vaikeempaa niin saattaisin jäädä kotiin harhoineni siitä, että täähän loppuu kun vaan odottaa. Niin se kyllä loppuukin.... Noniin, siis köyhät ja sekoboltsit lisääntyy, ja köyhien ja sekoboltisien lapset on todennäköisemmin köyhiä ja sekoboltseja. Idioottien kasvimaassa, siis USA:ssa, koulutus vieläpä maksaa. En ne ideat oo mitään Jeesuksen ilmeistyksiä, vaan se sikiö pitäis saada aikanaan kouluun ja... ai enää hän ei kiinnostakkaan? No saahan siitä etietty näppärän sotilaan Irakiin, kun pari vuotta odottelee...)

Takaisin asiaan.

Minusta on vaarallista edes leikitellä tai ajaa hyvää asiaa tällä idealla. Että ihminen on tosi jees, koska siitä on tai voi olla hyötyä minulle tai muille. Tai sitten hoidetan hyötyajattelu kotiin saakka ja todetan, että itseasiassa vammaisista tai köyhien lapsista tai tai ei oikeasti ole kovin suurella todennäköisyydellä mitään hyötyä tai juuri mitään hyötyä kellekkään. Joten pataan vain. Huom olen itse molempia, siltä varalta että joku nyt järkyttyy ja... hei älä jaksa, onko parempi, että tästä hyötynäkökulmasta puhutaan tohon tapaan "piilossa", kuten kirjoituksen alussa esiin toin?

Joo ei vammaisia ja köyhiä pataan. Ei ainakaan samaan pataan, koska kyllä minä haluan tulla revityksi kahtia. Vaan jos sovitaan, että kaikilla on alkujaan ihmisarvo (muttei niillä sikiöillä! Jo nyt on kumma, mee runkkaamaan siitä ja piirrä sitten sille aikaansaamallesi limalammikolle naama, siinä on sulle lapsi. Ja sähkötuoliin kaikki naiset, joille tulee keskenmeno. Ja monitorit kiinni kohtuihin, koska joskus hedelmöittynyt munasolu ei kiinnity kohdun seinämään ja sehän on muuten sen naisen vika) niin sittenhän meidän on toimittava sen mukaisesti. Eikä vihjailtava mitään semmoista, että sikiöllä on ihmisiarvo koska se saattaa keksiä syöpälääkkeen. Joko sikiöllä on ihmisarvo koska sillä on, tai sillä ei ole, mutta kantsii miettiä sen synnyttämistä koska sehän voi hei olla superälykäs tms. Ikävätkin assisisarukset, joilta et oo koskaan saanut muutaku pataan, ansaitsevat elää, tai sitten se sun pikkusen kivakaan assisisarus ei ansaitsi.

Mun irttispussissa on ihan liikaa salmiakkeja suhteessa hedelmäkarkkeihin, kuten aina :(
Ja mun vesipullon vesi on varmaan pari viikkoa vanhaa, saan siitä takuulla jonkun turistiripulin. Turisti siksi, että oon matkalla Turkuun, sitähän voi aina syyttää. Nuorempana oli minulle epäselvää, viittaako turistiripuli terveysongelmaan vai siihen, kun joka paikka on jossain täynnä turisteja eikähän sitä kukaan halua.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016052621625197_uu.shtml

"- Häirintä on häirintää, kun kohde niin kokee. Kun nuoria naisia on kuulolla, pitäisi olla tiukka sen suhteen, mitä suustaan päästää. Kaikilla ei tilannetaju ole pelannut, Möttö linjaa."

Eli siis oikeastaanhan ne nuoret naiset, siis itsessään konseptina, eivät edes yksilöinä, ovat se ongelma. Niiden korvat kun on niin herkät. Naisista saa kyllä puhua, miten huvittaa, mutta sitä ei saa tehdä niin, että huomaavat. Kymmenen pistettä asiaan puuttumisesta, mutta miljoona miinusta alta paistavasta paskasta asenteesta.

No, minähän tätä tietysti omakohtaisesti pääsin seuraamaan maanantaina. Unohdin takkini onnibussiin, ja menin sitä kyselemään. Kuljettajan lauseet olivat muotoa "onhan täällä niitä tyttösiä... eikun naisiahan ne on... niin niiltä tytöiltä... tai siis henkilökunnalta... vois kysyä... kyllä ne tytön usein tietää tämmöset jutut, eikun siis ne naiset, noh". Oli 'sedällä' aika vaikeaa. Mutta yritystä sentään.

Taidan silti vähentää onnibussin käyttöä hetkeksi. Ovat mokomat myös ulkomaisessa omistuksessa. Että liftaamalla.

Oli kyllä ihanaa, kun bussikuski ei tuhlannut ikaa mihinkään heimitäkuuluuniin, vaan kysyi vaan suoraan, että minne.

Eikä ruokakaupassakaan nyt niiiiiiiin kallista ollut. Irttarit on ällöjä.

Toin mukanani aivan mahtavan lautapelin, Dead of Winter:in, tosin saksaksi.... mutta sitä saa tulla pelaamaan :)

https://m.youtube.com/watch?v=nZJt6Gv4XPk

Kolmetoistavuotiaana en tietenkään kyennnyt arvostamaan mielettömän nautittavaa murretta, nyt näen selvästi sen pienen eron, joka hochdeutschin ja tämän, uhm, puhetavan välillä on.

Käännös englanniksi... http://www.diggiloo.net/?2003at Mutta sinä toki vaan opiskelet saksasi tarpeeksi korkealle tasolle.
Koska vermehrt ei todellakaan käänny tarpeeksi, jos sanotaan reproduce. Lisääntyä on jo parempi sana, mutta vermehr on vaan niin täydellisen... just sitä mitä se on.

Eikä tätä tietenkään ole spotifyssä. Koska siellä ei ole hyvää musiikkia. Kuten esimerkiksi Tito & Tarantulan Bitch. Joten älkää seuratko. Vinkkaan kuunneltavaa musiikkia sit tässä.

Vinkkaan myös sen, että olen kesän Immilässä. En lupaa laulaa, mutta todennäköisesti päädyn sen tekemään.

keitetään hanhenmunia ja syödään niiden
kanssa pähkinäsuklaata
solmitaan kengännauhoja
pitkäksi köydeksi, niin pitkäksi
että sillä voi karata kolmannesta kerroksesta
jos vaikka ne löytäisivät meidät
haukutaan niinkuin koirat mainostenjakajaa
rakastellaan kuin kreivi ja kreivitär
sitten unelmoidaan vähäsen
voi jos meillä olisi kylpyamme
sen voisi täyttää mansikoilla ja kermavaahdolla

päätetään lähteä huomenna kasvitieteelliseen puutarhaan

"Kyseessä on feministien ja naisjärjestöjen harjoittaman politiikan luonnollinen lopputulema, yhteiskunnan tulonsiirrot on keskitetty naisille. Ja koska nainen on pohjimmiltaan vain kiimavittu, joka haluaa alistu miehelle, tulonsiirtoja eräs muoto on miesten maahantuonti yhteiskunnan elätettäviksi, naisten iloksi

Feminisoituneet soija-smoothieita litkivät suomimiehet eivät saa naista alistumaan. Joten naiset päättivät ratkaista ongelman lpullisesti taistelija-YTMien laajamittaisella maahantuonnilla. Nyt lähes joka paikkakunnalla on vähintään yksi VOK. Naisten seksuaalihuolto on nyt turvatti, yhteiskunta maksaa, naiset nauttivat.

VOKit ovat käytännössä yhteiskunnan naisille osoittamia ilmaisia bordelleja. Ilmankos suomimiehiä riipii."

Omakohtainen anekdootti kun kaikki on mua vastaan :cry:
Pari vuotta sitten veli konsultoi naishahmoista kirjallisuudessa minua lukion äidinkielen tehtävää varten. Hän jäljensi useimmat esimerkkini aika sanasta sanaan. Opettaja kirjoitti "hieno homma, että mietit asioita naistenkin kannalta". Hv, ei se mitään miettinyt, minä ne mietin. Nainen jos kirjoiuttaa miehistä, se on normaalia: ei monessa asiassa ole edes dataa naisista olemassa, on pakko kirjoitta miehistä. Kaikkiahan nyt miehet kiinnostaa, tai siis on pakko, koska miestutkimus saa esim rahoitusta helpommin. Ai mikä miestutkimus? No historia tai lääketiede vaikka... Jos nianen taas kirjoittaa naisista, niin tietysti, sehän on ihan normaalia, mitä sitä ihailemaan. Mutta miehiä pitää tukea tässä oudossa valinnassa, otappa vähän parempi numero tästä aineesta, taidan antaa huonon käsialankin anteeksi, kun olet poika. Olikohan veljellä sama äidinkielenopettaja, tota käsialajuttua voisi vertailla, että kumpi sai siitä enemmän huomautuksia.

Miksi sukupuolet täytyy erotella, alkuperäiset epäilykseni:
Olen aina tunnistanut, että pakonomainen sukupuolen määrittely kumpuaa lisääntymisvietistä: vieraista ihmisistä katsotaan, että panisinko vai yrittääkö se panna samoja kohteita.
Ilmeisesti on kuitenkin hauskakin vitsi, että vauvan sukupuolta kysyvälle hypitään silmille, että haluuksä panna mun vauvaa vai täh? Minusta se on oikea reaktio. Sossussa kysyvät, onko lapsi poika vai tyttö. "Saanksmä enemmän tukia, jos se on poika?" En ymmärrä pakkomiellettä sukupuolen tietämiseen, vaikka teorioita minulla onkin.
Toinen syy pikapäätöksiin on ilmeisesti se, että tapaamme liikaa ihmisiä ehtiäksemme tutustua yksilöihin. Ihmistä on kohdeltava ohikiitäessä mahdollisimman tehokkaasti, siis jotta hänessä tarjolla oleva hyöty on omassa käytössä. Vihainen ihminen ei symppaa sua, ja suurin osa naisista on tottunut odottamaan tietynlaista kohtelua, miehet toisenlaista. Jos teetkin jotain outoa, tulee vastareaktio. Hitaissa kohtaamisissa tämä ei toki ole merkityksellistä, siksi itse välttelenkin esim ryhmätilanteita.
Minua kohdellaan väärin. En halua, että miehet itkee mulle huoliaan, koska olen nainen ja niin saa muka tehdä. En halua, että naiset kertoo mulle, miten sheivaaminen on niin ärsyttävää, mut on pakko, tiiäthänsä. En tiedä. En halua, että miehet kertoo mulle, miten söpö olen, miten olen tarpeeksi kaunis heidän huomiolleen. Olen mieluummin yksin kuin vähän väliä pää syvällä siinä, mitä kaikkea teen väärin.

Uusi lisäsyy:
Kirjaa Middlesex lukiessani (todellakin voin suositella, paitsi että se on hyavä kirja, se rullaa hermafrodiitin elämän ympärillä, eli ihmettelee sukupuolia) tuli kuitenkin vastaan pala tietoa, joka on todennäköisesti totta ja takuulla järkeenkäypä. Sukupuolet oli pakko erotella aikana, jolloin perimisessä oli merkitystä sukupuolella. Tästä on siis jäänyt esim. lakeihin tuo kiinnostus sukupuolta kohtaan. Niin kauan, kun esim. naiset eivät saaneet äänestää, oli pakko selvittää, onko henkilö nyt sitten nainen vai mies. Middlesexissä on siis henkilö, joka syntyy ja kasvaa tyttönä, mutta ei murrosiässä muutukkaan naiseksi, vaan enemmän miehen suuntaan.

Analysointia omasta sukupuolesta, ulkopuoli suhteessa sisäpuoleen:
On tietysti eri asia, kun henkilö (esim minä) on ulkoisesti täysin naisen näköinen: on takapuoleen kertyvä rasva ja pienet jalkaterät. Mutta riittääkö se? Minut on kasvatettu väärin, miehenä olisin tehokkaampi yhteiskunnalle ja sukupuolista vapaana onnellisempi. Hiusrajani ja leukani ovat miehiset (passikuvassani on selvästi mies, minulla oli silloin lyhyt tukka ja sitä joutuu kyllä kahdesti katsomaan, että sukupuoli määrittyy). Asperger saa minut tietysti käyttäytymään miehille sallitulla tavalla, siis tunnetyhmästi, en monesti kelpaa naiseksi. Olen tosin oppinut pehmentämään kaikkea, mitä sanon tai kirjoitan, ehkä. (Se oli esimerkki). Tulen tunnevammaisesta suvusta: vanhempani ovat kaksi ihmistä, joista kumpikaan ei osaa olla tunteidensa tai toisten ihmisten tunteiden kanssa. Olenko siis mies; ovatko miehet tunneidiootteja; vai olenko sukuni ja aivorakenteeni sekoitus? Itse pidän täytenä huuhaana, etteivätkö miehet voisi saavuttaa rauhallisen yhteiselon vaatimaa tunneälykkyyttä. Ei se ole mitään taikaa tai siunaus, se on koko lapsuuden jatkuvan harjoittelun tulos. Harjoituksen, johon minua ei kotona kutsutta ja jonka puuttesta johtuen minua kouluun menon jälkeen karsastettiin.

Sukupuolistereotypioiden haitallisuudesta, vaikka yksittäinen lapsi muka ei kärsisikään, vaan suorastaan nauttisi:
Ja siitä päästäänkin prinsessavaiheeseen. Voi kun se meidän teinityttö tykkää hepoista, niin ne tytöt on semmoisia. Parisataa vuotta sitten: kyllä se meidän poika hevosia käsitellä osaa, kunnon hevosmies siitä kasvaa. Huomaa erot lauseiden rakenteissa, taas yksi tapa ohjata henkilö: tytöillä söpöjä heppoja, pojilla ylpeys. Nopeimmat liikeet on varattu miehille: nyt nopeimmat lentokoneet tai avaruusalukset, autolla ajo silloin, kun sillä pääsi vain 20 km/h. Nykyään lapsetkin voi ajaa semmoista autoa. No, ehkei tytöt.
Nanosekunnin epäröinti, jos poika pyytää laittaa mekon tarhaan, ei jää lapselta huomaamatta! Tytär leikkii barbeilla, tyytyväisyytesi on erilaista kuin jos hän leikkisi autoilla. Tottakai on normaalia kuvitella, ettei näin ole. Ei tarvita niin imiselvää (lapsen törkeää pahoinpitelyä) kuin baby-x testeissä, joissa siniseen vaippaan puetulle annettiin vasara, jolla heilutella, ja punavaippaiselle nukke, jota ohjattiin hellimään. Ei tarvita idioottia huutamaan, että miehet ei itke. Nämä eivät ole mitään ilmiselviä punaisia ja keltaisia huutomerkkejä, joita katsella, vaan erittäin hienovaraisia kaikkeen tekemiseen työntyviä ohjauksia suuntaan ja toiseen, helliä töytäisyjä, otatko pillin, tässä sinulle tämmöinen missä on glitteri. Kun mä ajattelin että kyllähän tyttö siitä ilahtuu. Ihmisen aivot ovat superlaiskat. Emme halua tuhlata energiaa ajatteluun. Emme halua pakottaa muita ajattelemaan. Teemme siis mielellämme juuri niin kuin meiltä odotetaan. Kyse on pikkuriikkisistä nyansseista, ja olisi todella ylimielistä vaittää, että muka pääsee niitä karkuun. En itse todellakaan pääse. Minä esimerkiksi rakastan lastani enemmän, kun tällä on mekko. Tunnen sen hyvin selvästi. Ja tämä tosiaan on niitä helposti huomattavia juttuja. Se voi kyllä johtua siitä, että olen itse mekkoonpukeutuja, eli olemme silloin enemmän samanlaisia. Parempi esimerkki voisi olla, että käskin hänen heti laittaa vaatteet päälle ja lakata kärttämästä parasta kaveriaan nakuilemaan (kaveri poika), vaikka tyttären kohdalla en olisi varmaan sanonut mitään.

Jatkuu...
Dissaan prinsessatyttöjään hehkuttavia vanhempia siksi (no en siis dissaa, mutta tuon esiin asian ongelman enkä anna tämän kukan vaan kukkia), että kyse ei ole vakuumissa tapahtuvasta lapsen ja vanhemman välisestä asiasta. Kun "meidän tyttö on just semmonen ihana prinsessa" yhdistyy koko prinsessatarustoon, jossa esim pojat ei saa pitää hörhelömekkoa, on se suora viesti minun pojalleni, että tälläiset kokemukset eivät ole hänelle sallittuja, ja minulle, että joo, tossakin taas tein väärin/en tehnyt tarpeeksi oikein, ilmankos mä en saa huomiota. Esimerkkinä, silmän ja käden kordinaatio (pallopelit) ovat tärkeitä kaikkien kehitykselle ja riekkuminen ja pomppiminen erityisen tärkeää naisille/tytöille, koska meillä on luurappeumaongelmia, joihin tärinäliikunta auttaisi. Mutta oikeat tytöthän istuu siivosti, älä viitti olla vanhemmillesi niin hankala (eli "ompa ihanaa kun tämä toinen lapsi on tyttö, se on niiin paljon helpompaa"). Olen viime aikoina opettemalla opetellut ottamaan tilaa ja pomppimaan, ja se tuntuu käsittämättömän hyvältä. Jooga auttoi, siinä oli pakko levittää kädet. Naiset oppivat väistelemään ja pienentämään itsensä. Olin siihen suullisesti liian tyhmä, mutta fyysisesti opin pitämään jalat yhdessä ja kädet kylkiä myöten.

Ajatuksia tyttöbakteereista
Minusta on myös erittäin tuomittavaa, jos lapsi inhoaa kaikkea toiseen sukupuoleen viittavaa. Aikusilla tämä johtaa mm. raiskauksiin, en katselisi oman lapseni naisvihamielisyyttä hetkeäkään. Todellakin kaikkea pitää ymmärtää, kyllä, kiellän lastani lukkiutumasta sukupuolensa poteroon. Taas, miltä se näyttäisi, jos valkoinen lapsi inhoaisi kaikkea mustiin viittaavaa? Olisiko sekin vaan "no mun lapsi nyt on tämmönen arjalainen, minkäs sille voi, ihan oikeinhan se on kun hän kerran näyttääkin tähän rotuun kuuluvalta".

Esimerkki toisenlaisesta jaottelusta, joka voisi olla sukupuolijärjestelmän tilalla ihan yhtä hyvin:
Voisimme elää maailmassa, jossa sini- ja ruskeasilmäisyys olisivat kaksi ryhmää johon jakaudutaan. Silloin olisi sinisilmäisten vessat ja ruskeasilmäisten vessat: miksei. Ensimmäisenä uudesta ihmisestä katsottaisiin silmien väri, ja sitten käyttäydyttäisiin sen mukaan. Sinisilmäiset ehkä alkaisivat pitää neilikkaa rintapielessä, kun sitten on helpompi nähdä, että mitä väriä on silmissä. Ruskeasilmäiset söisivät suklaata mieluummin kuin hedelmäkarkkeja. Tarhassa lapset jaettaisiin silmien värin mukaan ryhmiin, hei, ahaa, olet sinisilmä, no Marikilla ja Kallella onkin just leikki alkamassa, menehän mukaan. Nallekarkkeja popsivaan ruskeasilmään suhtauduttaisiin vähän oudoksuen, ja jos sen lisäksi tykkäisi vielä tuijotella taivastakin, kannattaisi hankkia silmien väriä korjaavat piilolinssit, että ei ole niin oudon näköinen. (Huom en vertaa tässä sukupuolenkorjausleikkaukseen, jota en tunne yhtääbn tarpeeksi hyvin voidakseni sillä tekstissä leikitellä).
Esimerkkieni on tarkoitus viitata siihen, että sukupuolten mukaan jaettu maailma, ja vielä niin rajusti jaettu kuin nyt, ei ole mikään luonnonvoima. Voimme tunnistaa sen syntysyitä ja muuttaa maailmaa haluamallamme tavalla. Aikanaan maailma oli jaettu valkoihoisille ja tummaihoisille. Siitäkin päästiin. Miksi emme siis tähtäisi sukupuolettomaan yhteiskuntarakenteeseen? Eivät ne ihonväritkään minnekkään kadonneet (ja mustat saavat yhä vankilarangaistuksensa yläkanttiin, valkoiset alakanttiin...), vaikka kaikki pääsivät bussissa haluamilleen pakoille.

Vastaus pukuhuonetoiseisiin:
Mitä tulee pukuhuoneisiin, minä menen mukisematta naisten puolelle, koska en kuulu kumpaankaan sukupuoleen, mutta näytän naiselta. Voisin mennä yhtä hyvin miesten puolelle, mutta siitä tulisi napinaa. Tai joku idioottimies ei osaisi käyttäytyä. Mieluiten menisin kaikille sukupuolille avoimiin tiloihin, ja koska se ei ole neuronormaalien mieleen, tehdään ne kopit. Kaikenlaisten nakujen näkemistä pitäisin vain terveellisenä. Minä en siis kaipaa muutosta, mutta tuen ja vaadin sitä suuntaan, joka sallii kaikkien sukupuolten mukavan elämisen.
Minusta on väärin pakottaa naisten nännit piiloo ja sallia miesten nännit, joten uimapuvunkin pitäisi olla vaatimuksiltaan kaikille sama. Yksilö saa tottakai edelleen valita itse, mitä pukee päälleen, mutta perussäännön/vaatimuksen tulee kohdella kaikkia vartaloita samanlaisena. Samaan aikaan, kun naisille vaaditaan tissit piiloon, eivät musliminaiset monissa paikoissa saa uida koko vartalon peittävässä uimapukukankaisessa uimapuvussa: mitä ihmettä hei??

Lisäkysymysten esittämisestä:
Tyhmät tai nolot tai oudot tai ihan vaan kaikki kysymykset ovat enemmän kuin tervetulleita, mutta jo se riittää, että yhteiskuntatasolla tunnistetaan sukupuolen moninaisuus, ajetaan samoja vapauksia ja velvollisuuksia kaikille ja yksilötasolla annetaan sukupuolisten itse kertoa toiveistaan ja kunnioitetaan niitä, jos ei ehsitäkkään jokaiseen vastaantulijaan syvällisesti tutustua. Neutraali ilmaisu kunnes toisin toivotaan.
Rautalangan pointti siitä, että ei todellakaan houkuta astua valokeilaan, on tasan totta. Sukupuolenkorjauksen läpikäyneen housuihin kurkitaan, ainakin verbaalisesti, sellaisella intensiteetillä, että ei ole ihme jos asia halutaan pitää omana tietona. Minä tietysti esittelisin uuta penistäni kuin pahimmat dickpic:ien lähettelijät, mutta tässä erona on se, että sukupuolenkorjaukseen päätyvät lienevät enimmäkseen neurotyypillisiä, joiden tavoista ja toiveista en voi itse sanoa juuri mitään.