IRC-Galleria

Niinhän sitä saattoi arvatakin, valitettavasti. Ei tästä (toistaiseksi ainakaan) sen enempää, kiitoksia ja hyvät jatkot. Sekaannus ohi ja kohti uusia haasteita. Hyvähän se on, että asiat saadaan puhuttua kuntoon mutta olenko tyytyväinen? Eksyksissä tässä ollaan eikä ole yhtään sen paremmin tiedossa mitä pitäisi lähteä etsimään ja mistä.

Jospa sitä joskus oppis hoitaan asiat oikein...

Vaan jäi tästä viikonlopusta semmoinenkin ajatus, että tulevaisuus voi tuoda mukanaan jotain hyvää ja kaunista... ei välttämättä minulle, mutta saanpahan olla mukana ihan ystäväpohjalta. Tänään minulle avauduttiin aika rankoistakin asioista... Saateri, tässähän tuntee itsensä ihan luotetuksi ihmiseksi...

Että sikäli ihan mielenkiintoinen viikonloppu. Vaikkakin... perjantaina ei mitään ihmeellistä ja lauantai huipentui siihen kun vedin kotona ihan rehellistä kalsarikänniä (no mitäs, kun sisällä on kaikesta huolimatta yli 27 astetta lämmin) ja tuijotin Live Earth-konserttikimaraa töllöstä. Suunnitelmiin nähden aika kuivaa etten sanoisi. Sunnuntaina tuli käytyä Aitoossa, mutta yksin en viittiny sisään mennä ja ulkona vesisateessa ei se meininki oikein napannu. Sieltä tultiin sitten kotikylille ja tulinhan kerrankin käyneeksi sunnuntai-iltana baarissa. Pitää kahtoa sitten jatkossa, jaksaako noista kirkkareista innostua... jos vaikka aurinkoinen lauantai-ilta toimisi paremmin.

Jeees... reilu kolme tuntia ja töihin.

Siis *ttu että oon sekasin, sekasin, SEE-KAA-SIN, muahahahahaaa! Syytä en tiiä... tai siis tiiän... tai siis no en tiiä, en todellakaan tiiä ja siinä se syy olikin. Pitäähän ison ihmisen osata ajatuksensa koota, Raah, Blääh! Auttaiskohan jos juoksen seinään... jos vaikka ne kaks aivosolua palautuis takasin oikeeseen järjestykseen. Oon niin sekasin et soittelen ihmisille sekavia puhelinsoittoja, tilitän että oon sekasin ja sekoon lisää... Heti sitä juomaa! Tämän nollaamiseen tarvitaan vähintään kolmen päivän kankkunen. Paitti että huomenna on töitä.

Koita tässä ny sitten käydä töissä. Mieluusti nää hikiset iltapäivät viettäis jossain ihan muualla kuin tuotantolinjalla mut niin vaan aina löydän itteni heti herätyksen jälkeen sieltä. Mikä siinä muuten on niin vaikeeta, ettei osaa kieltäytyä ylitöistä? Kun linjanvalvoja tai itse pelottava esimies tulee juuri sinne juuri minulta kysymään että käykö... niin siinä vaan pääsee suusta että "ei kai mulla siinä mitään", ja hetken mielessä välähtää ajatus siitä mitä ajatteli myöhemmin illalla tai mahdollisesti seuraavana aamuna tehdä. Tänään oli kyllä ylitöissä peräti aika hauskaa, jouduttiin lopettamaan ajo kun käytännössä mikään ei pelannut eikä tullut kelvollista tavaraa mitä pakata. Ja tuleehan siitä lisätienestiä. Noilla rahoilla voisin suoda itseni vaikka sinne 'tallican keikalle, vaikka lipputrokareille saa vielkin maksaa aika mehukkaan välirahan.

Niin ja kohta viikonloppu. On mulla omat teoriani, miksi se mökki- ja Aitooreissusta mouhonnut kaveri nyt sanoikin, että "jos oltais vaan kaupungissa". Tai sitten ihmisten työt ja kaverin oma inttiinlähtö olis tehny asiasta turhan vaikean. Ketuttaa kyllä... olin ite täysillä mukana. Noh, saa nähdä muuttaako tuleva viikonloppu meikäläisen sekoamista suuntaan taikka toiseen.

Sinänsä jännää, miksi edes ressaan. Se ei ole mikään henkilökohtainen maailmanloppu, kääntyy asiat sitten miten päin tahansa. Kun vaan löytyiskin niille se oma paino joilla ne etenis... ettei mun tarttis niitä edistää vaikka en tiedä oikeastaan yhtään mitään mistään.

Kuuma! Hikeä pukkaa kotona ja tehtaassa... sittenkö ukkostaa kun on vapaapäivä?

Asiat ei ole sitä miltä näyttää.

Esim. "puolen tunnin" ylityöstä tulee helposti puolentoista tunnin ylityö, kun linja vaan reistaa riittävästi. Siinä sitten puoliltaöin odotellaan laitteiden korjausta, että saadaan loput ajettua pois. Saaterin iltavuoro! Voisin periaatteessa vaikka lopettaa työt, mutta ei taida oikein kannattaa sekään.

Samoin sunnuntaina näytti siltä, että lähiaikoina tapahtuu paljon hauskaa. Mutta mistä sen tietää? Saattaa mökki/Aitoon reissutkin jäädä väliin ja juhlitaa kotikulmilla sitten sitä kuinka eräs poistuu maanantaina keskuudestamme inttiin. Mitenkäs loppukesä sitten?

Hankala viikko muutenkin. Ajatukset sekaisin, huono olo, illat menee töissä ja aamupäivät hoidellessa millon mitäkin ja silti ei mistään tule valmista. Nyt aamulla tulee kaukaa sukulaisia kylään ja siinä meneekin keskiviikko rattoisasti. Ei jaksais just nyt kiinnostaa mut minkäs teet.

---

Onko ihan törkeän väärin ja noloa sanoa rehellisen suoraan mitä ajattelee? Jos ei kerta kaikkiaan osaa verhota sitä smalltalkin ja hienovaraisen vihjailun muotoon. Haluisin vaan kerrankin ottaa asioista selvää ennen kuin sekin on liian myöhäistä.

Vituttaa olla näin amatööri.

Onhan nyt jumalavita ollu viikonloppu. Ja jatkuukin vielä... töihin vielä 24 tuntia aikaa. Perjantaina klo 23 leimasin ulos töistä ja eilen vähän klo 23 jälkeen tulin Ämystä himaan... siinä välissä olikin sitten semmonen vuorokausi, jonka jälkeen meikäläinen ei ihan ole entisensä.

Kuka vielä sanoo, ettei iltavuorosta voi lähteä viihteelle? Hyvin se onnistuu, kunhan rajansa tietää. Mut siis, ei jumankauta. Mulle ei tapahdu tällasta, ei ikinä, lähellekään. Tällä kertaa vaan joku järjesti mun puolesta ja ite saatoin vaan ihmetellä siinä mukana että mitä hemmettiä. Ämyssä vielä eräät puhui meikäläisen pään niin pyörälle että nyt en tie yhtään, mitä sitä oikein pitäis ajatella... saati sitten tehdä asioiden suhteen. Niin ja Ämyssä on aina rentoa ja kivaa, kunhan on asianmukaiset varusteet mukana. Jatkoille ei tosin päästy ja bändejä ihmettelin lavan eessä ehkä vartin yhteensä. Äää... tahtoo juhlimaan lisää!

Kuka tekee mun iltavuoron perjantaina, että ehdin mökille ja sieltä Aitooseen? Niin ja parin viikon päästä on Linnajazzit ja Metallica... ja kolmen viikon päästä Wanaja. Ja pitäis vissiin se yo-lahjaks saatu risteilykin varata tässä joskus. Työporukan Lintsireissu saattaa jäädä väliin kun en eilen ilmottanu mut sooou not, tuleehan noita kai.

Mitä sitä nyt sanois. Helmee settiä!

Juhannuksen vietto on vakava asia. Niinkin vakava ettei suunnitelmat ole vieläkään selkeät. Lähteäkö muutaman jätkän porukalla (josta yksi vakiokaveri poissa) mökille homehtumaan, kalastamaan (jos kukaan vaivautuu), huiskimaan hyttysiä, grillaamaan, saunomaan, uimaan ja yleisesti lojumaan ulkosalla. Illalla voi sitten polttaa jonkunlaista risukasaa jos ei luonnonäänissä ja auringonlaskussa ole tarpeeks ihailtavaa. Lähin vähäinen "elämä" löytyy muutaman kilometrin päästä kylän ainokaisesta baarista, jos ei naapurista löydy kovin seurallista porukkaa. Mutta mitäs sitten tehdään jos homma ei toimi, juttu ei luista tai toiminta maita?

Kun sen jussin voisi viettää kaupungissakin. Autoillen, baareissa (jos budjetin järjestää kuntoon) ja yön läpi riekkumalla. Onnistuu se uiminen, rillaaminen ja saunominen täälläkin. Ja täältä löytyy niitä ihmisiäkin enemmän kuin järveltä keskellä korpea. Taitaapa se kuitenkin jäädä vaan näkemisen ja juttelun tasolle korkeintaan, jos ei joku poikkeus tällä kertaa vahvista sääntöä. Ei parane laskea semmoisen mahdollisuuden varaan, jos vaihtoehtona on hyvä mökkireissu.

Ei tässä muuten mitään muttakun mahdolliset tykötarpeet pitäisi hankkia klo 13 mennessä ja täällä sitä vaan kirjotellaan vieläkin. Festarit yksin nyt ei ole mikään vaihtoehto.

Pian alkaa yöt pimentyä, valitettavasti. Auringonnousu koko yön kestäneen hillumisen jälkeen on aina jotain niin upeaa. Baarista on pilkun jälkeen hienoa lähteä vaikka pulahtamaan uimassa kun päivä jo valkenee. Mökillä taas laiturin uittaminen paikalleen klo 5 aamulla on suht mielenkiintoinen kokemus (kun sitä on siis rakenneltu ensin koko yö). Päivään asti vaan harvemmin jaksaa valvoa. Vähemmän hienoa sen sijaan on viettää helteiset iltapäivät ja illat töissä. Eipä sinnekään tarvitse nyt kolmeen päivään mennä, mutta siihen ne pidemmät vapaat sitten jääkin.

Oli tuossa 2. päivä tuo yo-päivä sitten niin, ja mitäs siitä... kaikki meni kamalan nopeasti ja vähemmän muodollisesti kuin sitä joskus luuli. Juhlat meni kai ihan hyvin. Kutsuun oli merkattu tarkka aika ja mitä siitä seuraa? Kaikki ne kauan sitten viimeksi nähdyt sukulaiset ja muut ihmiset, ne tulevat yhdellä rytäkällä, viipyvät pari tuntia ja poistuvat samanlaisella rytäkällä. Siinä sitten saat heilua kuin heinämies, että joka kuppikunnan kanssa ehdit jotain juttelemaan. Päivänsankari ei saa edes rauhassa maistaa kaikkia tarjoiluja kun koko ajan ressaa notta pitäisikö noidenkin kanssa jotain puhua, kun ne tänne asti ovat raahautuneet. Juhlan jälkeen oli hienoa kuitenkin ottaa skumppapullo kouraan ja lähteä repsikan paikalla viettämään iltaa. Lopulta päädyttiin siihen pahamaineiseen metrobaariin, kun jonkun aikaa painostin. Ja mitäs, perinteinen vitutushan siinä iski pintaan kun katseli toisten vipinöitä. Mitäs ne meikäläistä edes morjenstamaan, kun liikkeellä on käytännössä kuitenkin lähes kaikki. Voisko sitä joskus vaan ottaa iisisti ja juhlia "reikä päässä" kun tuommoiseen mestaan päätyy? Tälläkin kertaa tuli vaan jurnutettua lakki päässä ja haettua lisää juomaa. Kolmen jälkeen oli sitten hyvä miettiä että entä jos... Mutta miten tämän illan pelastaa? Korokkeen päälle tanssimaan välittämättä mistään (vedin hyvää settiä kuulemma) ja baarista suoraan uimaan. Ikimuistoinen ilta? Tavallaan, ehkä. Aamulla se tuntuikin vielä hauskalta, kun autosta oli illan aikana hävinnyt pakoputki. Eipä siinä ehtinyt kauaa kuitenkaan fiilistellä eilisiä kun taas lähdettiin mökille viettämään hellepäivää.

Viikot onkin sitten töitä, ja tilanne noin niinkuin yleensä vähän kehno juuri nyt. Mutta kyllä she siitä kai. Onneksi tänäkin viikonloppuna on ohjelmaa suht varmasti. Että mielenkiintoista jussia vaan kaikille!

Ehheh, ei sitä koskaan tiedä miten asiat kääntyy ja kuinka äkkiä. Kaikki alkoi, kun mökkiveneen 6-hummainen, veneeseen nähden alitehoinen perämoottori vuosi öljyä. Kone haettiin pois ja asiasta mentiin puhumaan alan liikkeeseen. Noh, parit neuvottelut kotona ja yksi toiminnallinen lauantaipäivä ja nyt veneen perässä on, ei käytettyä vaihdokkia vaan UUSI 15-heppainen jolla vehje kiitää kuin unelma. Kuka tämänkin olisi viikko sitten osannut arvata... On se hienoa, kun on innokasta porukkaa päivittämään mökkiä ja toisaalta suopeita rahoittajia. Parin viikon päästä mennään tekemään uutta laiturikompleksia, piirustukset on jo valmiina.

Sitä ennen pitäisi tosin ensi lauantaina valmistua ylioppilaaksi. Kai se LLLLEMM -kin on ihan kohtuullinen rivi, vaikka parempaankin olisi voitu pystyä. Syksyn uusintoihin on kuitenkin vaan joku viikko aikaa ilmoittautua. Ai niin, torstaina kolahti paperivalinnasta opiskelupaikkakin Tampereelle. Tiedä häntä, onko automaatiotekniikka se omin ala, mutta sitä nyt lähdetään koittamaan jos ei mitään muuta järisyttävää keksi. Onko se muuten jotain syötävää se "pääsykoekirja", joista nuo jotkut hassut puhuu?

Kunhan vaan nyt juhlat menisi putkeen, porukkaa kun on kutsuttu aikas runsaasti. Ja illalla on sitten oikeastaan velvollisuus lähteä baariin, mutta itse kukin taitaa juhlia omissa kuppikunnissaan. Tässä nykyisessä luokattomassa lukiosysteemissä kun ei ole kunnon yhteishenkeä.

Aamulla kuitenkin töihin. Ja tänään siivoan...

Kesäkin tulee, siltä pahasti näyttää.

Hohoo, iltavuoroviikko ja oon päässy ylös "jo" kymmenen-yhentoista kieppeissä. Jotain hyötyä mökkireissustakin, vaikka ei se ihan niin putkeen menny kun kuvittelin. Itikoita ei ollu mutta uimavesi oli kylmää ja kala söi huonosti. Jotenkin siitä muustakin (grillaus, saunominen ja yleinen rällästys) jäi se paras terä pois. Johtu ehkä kylmästä tuulesta. Tai sitten siitä, että jotkut ei näyttäny viihtyvän niin hyvin. Tai sitten ressasin vaan turhaan siitä, että kaverit meluaa ja sotkee ja polttaa liikaa puita. Taitaa aina vaan kolkutella semmonen ajatus takaraivossa, että mökillä viihtymiseen tarvitaan pirusti rahaa, työtä ja oikeaa asennetta. Eiköhän sinne kohta saada rakennettuakin jotain uutta, laituripuut on viittä vaille ostettu jo.

_____________________________________________________________________________

Tuli eilen huomattua miten pirullista on kun keskittyminen pettää ratkaisevalla hetkellä. Miten sitä muka vois olla koko ajan tarkkana kuin turnipsi, kun 99% ajasta mitään ei tapahdu.

Esimerkki 1: oon töissä linjan takana tarkkailemassa koneesta tulevaa tavaraa ja meinaan nukahtaa kun mitään erikoista ei tapahdu. Sitten yhtäkkiä kun näpertelen jotain pientä, huomaan että tavara ei menekään eteenpäin ja tulee kiire huutaa notta pysäyttäkää kone. Siitä sitten tulee huutoa, vaikka kuinka yritän raivata syntynyttä sotkua... ja sama tilanne toistui ainakin 2 kertaa saman illan aikana ilman, että minulla oli siihen osaa taikka arpaa.

Esimerkki 2: ajelen töistä kotiin kaikessa rauhassa tasaista suoraa. Yhtäkkiä vasemmassa laidassa näkyy joku ylimääräinen ja hetken päästä jarrutan katsoen, kuinka svengaava riistaeläin nilkuttaa edestäni tien poikki. Hetken perästä sitä jo tajusi, mistä tilanteesta oikein oli kysymys ja loppumatka tuli ajeltua lunkimmin ja katseltua tien reunoja ihan eri tavalla. Hyvä sentään, etten roplannut soitinta tai tehnyt jotain muuta toisarvoista juuri ratkaisevalla hetkellä, olis voinut tulla huomattavasti tylympää jälkeä. Hirvikasko sentään löytyy ja parempi ollakin, kun tuota väliä vakituiseen suhaa. Ne öykkärit kun eivät korvaa vakuutuksistaan mitään ja maistuvatkin kuivalta, mokomat.

_________________________________________________________________________

Niin ja btw pääsin ylioppilaaksi, se lukee tämän päivän lehdessä! Viimenen pakollinen kurssi tuli hoidettua juurikin niin viime tipassa röytäen kuin joka ikinen kouluasia tänä vuonna. Oikean rivin hain koululta eilen ja ei suoraan sanottuna tyydytä. Äikässä ja ruotsissa älläraja ylittyi komeasti ja fysiikassakin ihan turvallisesti, vaikka ruotsi oli tippunut joitakin pisteitä lautakunnassa. Saksastakin tuli melkoisen vahva M, vaikka senkin puolesta pelättiin. Mutta matikka... SE matikka, jonka johdosta raivosin ja paiskoin tavaroita vielä viikkoja kirjoitusten jälkeen (ne tehtävät OLISI pitänyt osata, JOS ei olisi mokannut). Pitääkö käydä niin legendaarisesti, että se odotetuin koe, johon ainoana ja eniten panostin, jäätyy viimeiseen tehtävään ja jää pisteen päähän ällästä??!!! Pakko uusia, vaikka turhalta tuntuukin. Neljä ällää nyt on niin keskinkertainen suoritus kaikkien kuuden ja kahdeksan ällän neropattien rinnalla. Olisihan siihen kerhoon ollut ehkä itselläkin rahkeita, mutta ei vaan kiinnostanut...

...päämäärättömyys, hauska tunne tosiaankin. Vaikka mitäs, onhan minulla työ ja selvät kuviot jatkoakin ajatellen. Opiskemaan pitäisi pyrkiä ja intti odottaa siellä jossain. Silti tuntuu niin pirun turhalta. Kai ne todelliset tavoitteet on jossain muualla. Onneksi sentään on vielä ihmisiä, joiden kanssa suunnitella mökkiremontteja sun muita virityksiä... muuten painetaan vaan duunia ja chillaillaan... muusta ei niin ole tietoa.

Tänään luulin jo aamulla että olis aika mennä hakemaan saikkua. Päivän mittaan sitten katosi se mahatauti, allerginen nuha, tavallinen nuha, yskä ja päänsärky. Tuli oltua jo ihan reilusti aggressiivinen ja ärtynyt töissä, mutta minkäs teet kun koko ajan saa venyä siinä kaaoksessa kun linja ajaa täysillä.

Huomenna on toisilla vapaata, toisilla ei. Toiset menee tekemään töitä tuplapalkalla ja lähtee sitten piiiitkälle vapaalle (to klo 15 - ma klo 15). Eräät meni minun puolestani päättämään, että huomenna lähdetään mökille ja yhteensä 5 henkeä lähdössä. Tykötarpeitakin ostaneet jo, hienoja ihmisiä! Pitää ite vaan ostaa (jaa niin mistä), etsiä ja pakata miljoona eri tavaraa parissa tunnissa töiden jälkeen. Kai tästä nytkin pitäis nukkumaan, vaikka ties kuinka moni juttu on tekemättä kun sinne mökille karkaa. Hyvä sentään että voi soittaa tai tarvittaessa vaikka ajaa käymään himassa. Kyllä kelpaakin tämmöisen viikon jälkeen! Mitä nyt oon ollu väsynyt (vaikka kuinka yrittäis nukkua) ja voinu pahoin mut töissäkin on menny kehnosti, kun oon taas niin paska ihminen ja työntekijä jolle pitää kaikesta huomautella vaikka kuinka koittais hoitaa vähintäänkin ne pakolliset hommat kunnialla. Ja itsehän avaudun harvoin toisten tekemisistä, himassa sitä ääntä lähtee sit senkin edestä. Kaikki ärsyttää, mikään ei nappaa eikä mikään suju... olo on suomeksi sanottuna Paska.

Edellämainitut voi toivottavasti unohtaa kun ottaa snapsia ja grillattua piffettä mökin kuistilla. Tai vaan istuu kuuntelemassa veden ääniä ja näpyttelee jotain rauhottavaa kitaralla... jos joku skebakko nyt mahtuu mukaan.

Vittuako ihmisten pitää galleriassa jauhaa skebeliä toisista! Tää on hei julkinen foorumi, joku voi vaikka lukea niitä kommentteja! Järjestä siitä sitten kohtaus tai koita olla, niinq et tietäis...
Ei se aina lähe töissäkään. Joku vikahan siinä olis, jos aina olis niin tasaista ja kaikkiin hyvät välit. Jos huomenna ei olis niin omfgväsyny ja kerkeis ajoissa paikallekin. Eipä tarvis ainakaan siitä aiheesta huomauttaa. Periaate kuitenkin mulla, et tärkeimmät hommat tulee tehtyä. Tarmoa ja jaksamista v*ttu vaan... on sitä menty yli tukalammistakin tilanteista.

---

Niin oli viikonloppu ja kaikenkarvaset kisat. Lauantaina tuli käytyä pikavisiitillä mökillä... vietiin moottori paikalleen ja todettiin et tarvii korjausta, hyödyllinen reissu siis. Mielellään ois vaik jäänykin. Ehkä ens viikonloppuna sit. Illalla tuli seurattua Euroviisuja, tai se oli semmonen puite kaverin olohuoneessa juopotteluun ja yleiseen jaaritteluun. Mitä itse kisaan tulee, ei Suomen sijotuksessa mitään kun itäblokki jyräs kautta linjan. Hyvä on siinä Ruotsin paskabändin pellen itkeä. Jännää kyl, kun parikin pohjoismaata antoi Suomelle täydet. Voittajakappale oli IMO tosi hyvin vedetty, jotkut vaan oli sitä mieltä ettei semmoista mongoloidiavaruushirviötä voi äänestää. Järjestelyt oli luokkaa "paras ikinä". Ei krissesalmiset, joulupukit tai loppua kohden puuduttavat välivideot pysty sitä pilaamaan, kun koko kisa on niin hirveää huttua jo muutenkin. Jokikunnaskin pokkana ilmoitti Brittien biisin nimeksi "Flying the Fag".

Sunnuntaina oli sit pakolliset äitienpäivälounaat ja se pakollinen tappio MM-finaalissa, mikä on jo vähintään yhtä kulunut vitsi kuin Kerho SM-liigan välierissä. Voisko poikkeus joskus vahvistaa tämänkin säännön? Tai jos ette voita niin olkaa edes rehellisesti paskoja, niin ei tarttis jännittää kun ne taas sensaatiomaisesti pelaa itsensä finaaliin. Pienestä kiinni AINA. Kiva silti kun tiputitte punakoneen. Mitä minä tässä toisia soimaamaan. Ryydyttää vaan, mutta näihin(kin) on jo niin tottunu että niitä fiilistelee ehkä puol tuntia ja sitten tulee muuta ajateltavaa. Lätkäkausi oli sentään tässä, seuraavaks vois pettyä vaikka futiksen EM-karsintoihin...

np. Disco Ensemble - Drop Dead Casanova

Ensinnäkin... wau! Upee aamu ulkona. Puihin pukkaa kovasti lehteä ja muutenkin oikein kiva kevät. Kehnoa vaan, kun vietän sen töissä.

Ei siinä mitn, työpaikka on hyvä paikka. Iltavuorossa varsinkin on loppuillasta aikaa istuskella kaffeella ja sitten voi melkein aina jäädä ylitöihin (ja minähän en helposti kieltäydy, ahne kun olen, vai oliko se ahkera?). Kun kahdeksankin tuntia tuolla oleskelee, ei pieni lisä tunnu enää missään. Semmoiseen aikaan sieltä kuitenkin pääsee pois ettei mikään ole auki. Sitten kotona kukutaan ainakin neljään asti (kiitos viimesillä työtunneilla juodun kahvin) ja päästään sängystä ylös iltapäivällä, että kerkiää lähteä taas töihin. Aamuvuorossa homma toimii taas niin päin, että valvotaan ennen töihinlähtöä ja tullaan töistä kolmen jälkeen suoraan nukkumaan... ja herätään joskus illalla jolloin mikään ei ole enää auki... etc... ja viikot vierii.

Pitäis melkein yövuorosta saada työvuoro, että kun kerta ne yöt valvotaan niin valvois ne työssä (ei kuitenkaan siten, että työpaikasta tulee yöpaikka). Ei vaan vielä ainakaan ole meikäläistä sinne laitettu... näitä iltavuoroviikkoja ei meinaa kestää millään. Nyt on sentään viikonloppu, mutta on äitienpäivää sun muuta velvollisuutta (pitää toljottaa lätkää ja viisuja töllöstä ja hoitaa juttuja, joita ei viikolla ehtinyt). Jos kohta jossain välissä ehtis miettiä esim. mökkikauden alottamista tahi sitä, pääseekö nyt varmasti ylioppilaaksi ja ehtikö se hakupaperi sinne TTY:lle ajoissa... kai sitä tiliäkin vois johonkin kuluttaa, kun sitä on niin innokkaasti kerätty...

Kannattaakohan tästä männä enää nukkumaan...

np. Dream Theater - Stream of Consciousness