IRC-Galleria

Mietin tässä, että kun meillä suomessa on hieno mielipiteen vapaus, niin miten sitä käytetään väärin. Mielipiteen vapauden turvin tunnutaan monesti ajattelevan, että kaikki ajatukset on yhtä hyviä ja niitä pitää kunnioittaa yhdenvertaisesti. Kuitenkaan kaikki ajatukset eivät ole yhtä hyviä. Jotkut argumentit ovat toisia pätevämpiä. Sanoisin, että yleensä huonoja argumentteja yhdistää se, että ne ovat pelon tai tietämättömyyden muovaamaa mutuilua.
Toki on syytä huomata, että tätä käytetään myös toisinpäin väärin. Monesti ihmiset ovat kovin varmoja omasta näkemyksestään, vaikka molemmilla puolilla olisi päteviä argumentteja. Monet asiat menevät loppujenlopuksi tähän kategoriaan, jossa molempia näkökulmia voidaan perustella suhtkoht pätevästi. Silloin vapaus olla erimieltä pääsee todella loistamaan.
Seuraavaksi joitain juttuja, jotka minusta vaikuttavat täysin selkeiltä. Niin sanotuilta no-brainereiltä, joita vastaan en ole kuullut yhtään pätevää argumenttia.

1. Kaikki huumeet on laillistettava: sillä valtion kontrolli toimii aina alamaailman kontrollia paremmin. Jako laillisiin ja laittomiin päihteisiin on täysin keinotekoinen, eikä perustu mitenkään päihteiden ominaisuuksiin. Kieltolaki ei ole koskaan toiminut. Laillisina päihteitä voidaan rajoittaa perustuen niiden ominaisuuksiin, kuten koville kovempi kontrolli ja miedoille lievempi. Kontrollin on perustuttava todelliseen haittojen minimointiin. Lisärinä viinan juonti ei varmaan kenestäkään ole kovin rikollista toimintaa. Sit jos hakkaat jengii kännipäissäs niin se on. Sama pätee muihinkin päihteisiin. Jos vedät kokaa, niin se ei ole kovin rikollista toimintaa. Sit jos hakkaat jengii kokapäissäs niin se on. Kuka huomaa tän punasen langan? Vasta-argumentit tähän on lähinnä sellasta spekulatiivista pelottelua, että mitä kaikkea pahaa universumissa voikaan mahdollisesti tapahtua. Enkä sikäli syytä teitä siitä. Huumepelko tulee yhteiskunnalta annettuna ja siitä eroon pääseminen vaatii työtä. Oon ite käyny saman läpi.

2. Asevelvollisuus on suomen suurin sukupuolisen tasa-arvon epäkohta: koska siinä yhdistyy kaikki mahdolliset syrjinnän muodot. Se häiritsee urakehitystä. Se on syvällä ihmisten asenteissa. Se on kirjattu lakiin. Se on oikeastaan niin syvällä meidän kulttuurissa, ettei monet edes tajua sen olevan syrjintää. Argumentit tätä vastaan on lähinnä "koska tuntuu siltä", "koska perinne", "no onhan se syrjintää, mutta hyvä näin" ja "mutta naiset on alistettuja". Tästä tulee lähinnä mieleen se, kuinka tasa-arvo koski aluksi vain valkoisia miehiä, joilla oli omaisuutta. Ehkä ajankanssa sukupolvien vaihtuessa tämäkin ruvetaan näkemään uudella tavalla.

3. Homoperhe tai yksinhuoltajaperhe voi tarjota hyvän lapsuuden: koska näin tapahtuu kokoajan. Kaikki selvitykset ovat osoittaneet, että näin todella on. Jätän tämän ulkopuolelle kokonaan keskustelun siitä, mikä on ideaaliperhetyyppi. Se on niin hankala aihe, ettei siihen näytä löytyvän yksiselitteistä vastausta vaikka kuinka vääntäis. Se vaikuttaa tässä vaiheessa lähinnä ideologiselta valinnalta. Mutta mitä väliä sillä loppujenlopuksi on, että mikä on se kaikkein ideaalein? Tietyt tahot tuntuu haluavan tehdä siitä jotenkin ison kysymyksen, että nyt laitetaan perhetyypit objektiiviseen parhausjärjestykseen. Eikö riitä, että perhe pystyy tarjoamaan lapselle hyvän lapsuuden? Pitääkö siitä tehdä joku hirveä yhteiskunnallinen haloo, että miten optimoimme lapselle teoreettisesti keskimäärin mahdollisimman ideaalin lapsuuden.

4. Suomen valtionvelka on kohtuullinen: emmekä ole kreikan tiellä. Lukuja katsomalla se selviää. Suomen valtionvelka suhteessa BKT:hen on varsin keskinkertainen. Häviämme 60%:lla toki Ruotsille (40%) ja Virolle (20%). Mutta olemme vähemmän velkaantuneita kuin Saksa (77%), Iso-Britannia (91%), Ranska (92%) tai Yhdysvallat (102%). Olemme kaukana Italiasta (125%) ja etenkin Kreikasta (175%). Joten kaikki muut puheet osoittaa joko perehtymättömyyttä tai tarkoitushakuista hämäystä. Tosin ilmaisu "olla jollain tiellä" on sopivan epämääräinen, että sillä voidaan perustella mitä tahansa liikettä johonkin suuntaan. Lisäksi velkasuhdetta tunnutaan pitävän jotenkin talouden elinvoimaisuuden mittarina. Toki se varmaan kertoo jotain siitä, mutta se ei ole mikään sellanen kaiken selittäjä, joka summaisi talouden elinvoimaisuuden. Talouden asiantuntijat eivät ole oikeasti löytäneet mitään sellaista suoraa korrelaatiota talouden elinvoimaisuuden ja velkasuhteen väliltä. Esimerkiksi Saksaa pidetään Euroopan mallimaana, ja silti sen valtionvelka on suurempi kuin Suomella. Yhdysvallat puolestaan on maailman johtava ja ylivoimaisesti suurin talous. Valtion velalla on paikkansa ja hyvin käytettynä se tukee valtion talouden elinvoimaisuutta.

Tällaset nyt tällä kertaa. Jos keksitte hyviä argumentteja näitä vastaan, niin otan ne yllättyneenä ja mielenkiinnolla vastaan. Jos taas keksit lisää kohtia, jotka voisi lisätä listaan niin mielenkiinnolla katsastan myös niitä. Varmasti löytyy vielä lisää, mutta nämä tuli tällä kertaa mieleen.