Nyt kun kerran alotin niin jatkampa vielä vähän.
Seksuaalisuus on ehkä ihmisen herkin paikka. Se on kiinteä osa itseä, ja kukapa haluaisikaan siksi kuulla joltain toiselta, että hei, sun seksuaalisuudessasi on jotain vikaa. Johan siinä tulee olo, että kylläpäs haukuit minut ihmisenä kokonaan lyttyyn ja vähä-arvoiseksi.
Itse lähden siitä, että kaikki meidät on tänne luotu samalla tavalla, ja siksi olemme samanarvoisia joka ikinen. Mikään ulkoinen seikka eikä luonteenpiirre meitä tee eriarvoiseksi kuin muut.
Tämän sanottuani pääsenkin asiaan. Jos ihmiset ovat kaikki samanarvoisia, eivätkö sitä ole myös seksuaalivähemmistöt? Ovathan he, ihmisinä. Tietenkin. Yhtä arvokkaita kaikki.
Homojen ja lesbojen oikeuksia on pyritty laajentamaan koko ajan, ja sama jatkuu luultavasti hamaan tulevaisuuteen. Pitäisi saada mennä naimisiin kirkossa niinkuin muutkin, pitäisi saada adoptoida lapsia.
Katsotaampa avioliiton perimmäistä olemusta. Mikä on avioliitto? Minun mielestäni se on instituutio, joka kuuluu kahdelle ihmiselle sitoen heidät yhteen. Se kuuluu miehelle ja naiselle, ja on niin taloudellinen järjestely kuin myös lupaus sukulaisten edessä. Se on montaa asiaa. Mutta avioliitto on aikoinaan käsittääkseni tehty naisen ja miehen välille, heitä varten. Ei siis esimerkiksi, lapsen ja aikuisen, lapsen ja eläimen, miehen ja eläimen, naisen ja eläimen tai lapsen ja lapsen välille. Eikä miehen tai miehen, ei myöskään naisen ja naisen välille.
Jos kukaan ei voi kieltääkään miespareja tai naispareja olemasta ja elämästä yhdessä, ei kirkollinen vihkiminen silti mielestäni kuulu heille ihan yllämainitsemastani syystä. Avioliitto on ainakin minulle tällä tavalla tarkalleen määritelty asia. Ei sitä voi eikä pidä venyttää sen omien rajojen ulkopuolelle. Mielestäni sellaisen venytyksen jälkeen se ei ole enää avioliitto, vaan jotain muuta.
Ja sitten toiseksi tämä adoptio. Eivätkö homot ja lesbot tunne rakkautta samalla tavalla kuin heterotkin? No tietenkin tuntevat, mikseivät tuntisi. Eivätkö hei voi tuntea siis myös rakkautta lapsia kohtaan? Kyllä uskoakseni he pystyvät siihenkin.
En tahdo sanoa, että lapselle olisi jotenkin erityisen vahingollista asua ja elää mies- tai naispari vanhempinaan. Aikuisia ihmisiä lapsi tarvitsee, ja rakkautta. Mutta olen miettinyt millaisen kuvan tällainen lapsi saa aivan pienenä sukupuolirooleista, seksuaalisuudesta, kaikesta? Mitä sitten kun lapsi hiekkalaatikolla toisten lasten kanssa sosialisoidessaan joutuu toteamaan, että meidän kodissa eletäänkin erilailla kuin muualla? Ei sillä, kaikki perheethän ovat erilaisia. Mutta isä ja äiti on aikamoinen kasvatuksen peruskallio kuitenkin. Ei lapsi varmasti mielenterveyttään siinä menetä, tai mitään muutakaan vastaavaa. Mutta olen silti miettinyt että kyllä ne lapsuuden erilaiset olot luultavasti ja hyvin monesti tulevat näkymään sitten ennemmin tai myöhemmin, enemmän tai vähemmän, tavalla tai toisella. En tiedä onko tästä asiasta tehty paljonkin tutkimuksia, mutta itse olen taipuvainen ajattelemaan näin.
Mikä yleensä saa aikaan sen että joku on homo tai lesbo? Olen itse sitä mieltä, ettei kukaan synny minkään tietyn seksuaalisen suuntauksen kanssa. Kyllä se muovautuu lähinnä lapsuuden ja nuoruuden kokemusten sekä hormonitoiminnan kautta. Joku voi olla eri mieltä, mutta olen ollut huomaavinani että homot ovat aina jotenkin naisellisen oloisia. Lesbot taas ottavat herkästi poikatytön roolin. Eihän tämä sataprosenttisesti päde, mutta monesti kuitenkin. Olenkin leikitellyt idealla, että mitä tapahtuisi jos homo kävisi läpi vaikkapa mieshormonihoidon, ja lesbo naishormonihoidon. Mitä tapahtuisi? Kuten sanoin, seksuaalinen suuntautuminen on mielestäni myös osaltaan hormonitoiminaan tulosta.
No, tässä tämä taas. Odotan innolla miten monta sataa kommenttia tämä nyt tuo kun sohaisin tätä asiaa, jota sohaista ei saisi. =oD