Tätä tyttöä viedään taas... kun vaan tietäs että minne. Heh. Voi tämmösiä tunteita jotka roihahtaa vuosien jälkeen.
No joo, lunta ei ole mutta huomenna sitä kuulemma vois tulla. Tammikuuta kun kohta mennään niin olisko se jo aikakin.
Kauheeta miettimistä ja suunnittelua on tulevaisuuden suhteen tämä mun elämäni taas nykyäänkin, vaikka joskus tuntuu että eipä ne asiat siitä miettimällä muutu eikä parane. Ja vaikka kuinka miettii niin voiko niitä päätöksiä silti sanoa harkituiksi, kun ajatukset on koko ajan kuitenkin kiertäneet samassa?
Tätä tänään, huomenna muuta...