Nukuin taas melko reippaasti, ja sitten kaupunkiin ja työkkäriin. Naamakirjaan oli ilmestyny kaveripyyntö, jota tuskin hyväksyn...
Noh, työkkärissä ei tullu paljoa hullua hurskaammaksi taas. Sellasta se meinaa siellä olla aina. Onneksi kaverilta tuli sitten idea, taisin vihdoinkin keksiä mitä seuraavaksi. Jospa lähtisinkin lukemaan koulunkäyntiavustajaksi.
No, tässä tämä ilta on mennyt. Naapurit yritti kovasti jutella ja olla kaveria, sanoivat osa asuneensa Laitilassa aikoinaan. Hehe.
Semmosia sitten... ensi viikkoa odotellessa, koska siitä saattaakin tulla vähän erikoisempi viikko sitten.