Juupa juu elikäs taas sitä olis yksi juhannus elettynä. Eilinen aatto meni siinä muuten itekseen mutta illalla kävin olemassa lapsenvahtina kolmelle muksulle muutamia tunteja. Puolenyön jälkeen takasin kotiin. Kaupungissa näytti olevan porukkaa mitä taksin ikkunasta kattelin ja kai siellä oli kokkokin poltettu, niinkun asiaan kuuluu. Minä vaan semmosista(kaan) ole mitään tienny moneen vuoteen.
Tänään sitten ihan semmonen hiljanen päivä taas, ulkoilua vähäsen mitä nyt hyttysiltä saa armoa. Jassu pitää huolta vieläkin että lattiaa saa olla pesemässä tuon tuosta. No, eipä kai tässä voi kun kattoa mihin suuntaan se menee.
Tästähän se päiväkin alkaa taas lyhenemään ja ai että kun tämä kesä on aina lyhyt. Vaikkei vielä ole edes heinäkuu niin tuntuu että kohtahan se syksy taas saa.
No semmosta...