IRC-Galleria

Aamupäivällä työkkärissä ja kelassa. Papereita tuli taas täyteltäväksi. Sitten töihin. Eipäs jalat kastunu enää. =oD Joku oli sinne jääkaappiin tuonu niin saaaaakelin hyvää suklaakakkua että meinas kieli mennä mukana ja oli vähällä etten nielassu koko kakkua kerralla.
Töistä kotiin ihmettelemään ja rauhottumaan. Pääsisköhän sitä pian kuuntelemaan Tauskia? Niin paljon muistoja... paljon.

Aamulla vääntäytyminen ylös sängystä oli aika vaikeeta, mutta pääsin tallille ajoissa. Vähän oli voimat pois itse kullakin, mutta töistä selvittiin. Tallilta kotiin tullessa kävin ostoksilla ja sain ostettua ne kumisaappaatkin JO. Tuosta mitään tule että kengät vuotaa ja jalat kastuu joka päivä. Nyt ei tarvi ainakaan siitä kärsiä. Eihän sitä ole enää paljon jäljellä sitä heppojen kanssa oloa. =o/ Ikävä niitä hirnujia tulee väkisin. Mikähän se seuraava työkokeilupaikka on?
Tässä iltasella olen vaan hissukseen kotona (kerrankin) ja mietin... no, en mitään kovin yllättävää. En tiedä uskaltaisko sitä sanoa että on semmonen olo kun pitkästä aikaa tietäs ainakin suurinpiirtein mitä haluaa. Eikä ehkä ees kovin suurinpiirteinkään, vaan aika tarkasti... No, katotaan nyt.

Työpäivä meni ihan mukavasti. Mitä nyt vähän jalat kastu. Kumisaappaat tarvii ostaa.
Kävelin kotiin ja postilaatikossa oli ei niin mukavia uutisia sairaalasta. No, en tiedä tuleeko minusta ihmistä ikinä mutta jos tässä nyt hengissä pysyis.
Illalla puhkesin taas ajattelemaan niitä iänikuisia asioita joista en pääse eroon. Pitänee se uskoa että mulle ei ole kun yksi ihminen ja siksipä mun ei pitäs niin kauheesti koheltaa ympäriinsä.
Noh, semmosta. Tunnen itteni jo sen verran että tiedän mikä mua rauhottaa. Ei pettäny tälläkään kertaa.
Sydän vie, minä vikisen.

... viikonloppu nimittäin. Huomenna TAAS töihin.
Herätys tuli kahen aikaan ja sain vielä hiustenpesun suihkussa. Ei tarvinnu itte pestä. =oD No joo. Ajatukset nyt kuitenkin harhailee missä sattuu. Tässä sinkkuilussa on puolensa ja puolensa.
Pitäs vielä käydä kaupassa ja sit rauhottua yötä varten. Viime yönä päästiin viiden jälkeen nukkumaan. Mitään en silti ees ottanu. Anteeks, nyt valehtelin. Kaveri teki jonkun pienen snapsin mistä join puolet.
Työviikko edessä. Toisiksi viimenen semmonen tallilla.

Että semmosta. Ässät otti yllättävästi turpiinsa taas tänään Tapparalta. Mikäs siinä. Eipä tarvi tosiaankaan enää pleikkareista haaveilla. Kai me kohta kaikki maholliset pelit ollaan hävitty. Tosin tätä tämäniltasta nyt ei voi oikeen ees pelaamiseksi kutsua, oli se semmosta säheltämistä. Porukkaa suihkuun, paareja jäälle, poliiseilla töitä... noh, se on jäkistä vaan.
Mitähän sitä kekseis täksi illaksi? Johonkin tekis mieli lähteä mut en tiä mihin ja kenen kanssa.

Alkuviikko oli ja meni. Onneks ei oo tarvinnu yksin mennä joka ilta nukkumaan mutta ei siitä sen enempää =oD kavereita on hyvä olla, ne pitää seuraa kun seurankipeys iskee. Ja mulla se on viimeaikoina iskeny usein.
Univelkaa. Paljon mietittävää. Tuo tallihomma vie veronsa fysiikasta, selkä on kipee ja vähän kaikki muutkin paikat. Mutta eipäs tuo mitään, kai mä sieltä hengissä selviän nää viimeset viikot.
Apua. Huomenna olis taas peli pitkästä aikaa. Miten mä jaksan sinne mennä...

En tiä kukahan tätä mun päiväkirjaakin mahtaa ees lukea... ehkä ei kukaan, silti kirjottelen usein. No. Eihän siinä mitään.
Tänään oli tallilla taas nauru herkässä. Aika huumoripitonen työporukka meillä siellä. Jos kahen hevosen vieminen ulos tarhaan kävellen tuntuu liian hitaalta, hypätään vaan toisen hepan selkään ja eikun menoksi. Pikemmin ollaan tarhalla. =oD *reps*
Saimpas ainakin yhen laskun maksettua tänään joka on kummitellu liian kauan.
Ilta kotona, vaihteeksi. Väsyttää. Viikko vasta alussa ja oottelen jo seuraavaa viikonloppua ettei tarvis aamulla herätä aikasin. =oD
Fiilikset menee ylös ja alas. Jotkut ihmiset ne vaan kummittelee mielessä ja siinähän ei sitten ota selvää mistään. Ei kai siihen auta muu kun aika.

Mitäpä minä tietäisin. Ikinä. Luulen kyllä kovasti, mutta luulopa ei ole tiedon väärti.
Eilinen meni kavereiden kanssa kaupungissa ja silleen... tämä päivä meni nukkuessa ja... silleen... Taas on tosi hurraa-fiilikset mennä aamusti töihin.
Kaipa se tästä. Päivä kerrallaan.
Elämä on kuin suklaarasia. Koskaan et tiedä mitä saat. =oD

Hetkittäin on jo peräti vähän parempi olo. Työpäivä tehtiin, jonka jälkeen kerkisin olemaan kotona pari tuntia ennen kun suunnistin takasin tallille. Siellä sitten jännitin kovasti ja Valo se sitten oli mun ratsuna. Pysyin selässäkin vaikka ravia piti lähteä koittamaan heti näin ekalla kertaa. Vähän hirvitti mutta kyllä se kivaa oli. Uskon että siellä hepan selässä vois tottua olemaan niin ettei koko ajan tuntuis että mä tipun ihan just.
Seuraavaksi suihkuun ja iltaelämää suunnittelemaan (jos semmosta onkaan tänään...)

Aamulla olin aika väsy. Sairaalassa oli sitten se kuvaus, se oli tuttu homma koska se tehtiin mulle nyt jo kolmannen kerran. Sitten töihin. Karsinat oli keritty tekemään. Heinät ja lakasu, pientä siivoilua ja kaakaon juomista. Hepat sisälle ja ruokinta. Onneks on välillä muutakin ajateltavaa kun tää kaikki... p***a.
Päätöksiä tuli taas tänään tehtyä. Pakko vähän muuttaa kuvioita, muuten ei tuu oikeen mikään onnistumaan.
Koti-ilta telkun ääressä mussuttaen kuulostaa aika lailla taivaalta.

Tiktak - Samantekevää (edelleen)