En unohda sitä narria mä milloinkaan,
joka kerran puhkes puhumaan mulle tunteistaan.
Hän heitti mulle lentosuukon ilveillen
ja naamion pois riisui kuiskaten:
"Kanssasi on niin hyvä olla,
syliisi helppo tulla.
Vain sinut tahdon viereeni,
vain sinut mukaani..."
Mä nauroin vain - ei narri tuo ole tosissaan!
Nyt en narrin kyyneltä pysty unohtamaan...
Kun areenalle iltaisin astuu hymyillen,
takaa naamion hän laulaa laulun sen.
"Kanssasi on niin hyvä olla,
syliisi helppo tulla.
Vain sinut tahdon viereeni,
vain sinut mukaani..."
Ei nauraa pidä narreille, jotka rakastuvat.
Minä tiedän sen - olen nähnyt kun osat vaihtuvat.
Sulle soisi en minä käydä kuin niille käyvä on,
jotka koskaan eivät näe taakse naamion...
"Kanssasi on niin hyvä olla,
syliisi helppo tulla.
Vain sinut tahdon viereeni,
vain sinut mukaani..."
Kuu nousee, antaa auringon mennä nukkumaan...
Hiljaa taivas, hiljaa pallo pyörii radallaan.
Itkee avaruus, sen kanssa itken muistaen
narrin kyyneleen ja laulun hiljaisen...
"Kanssasi on niin hyvä olla,
syliisi helppo tulla.
Vain sinut tahdon viereeni,
vain sinut mukaani..."