IRC-Galleria

Perjantaina haastatteluun Eurajoen kristilliseen opistoon...

Kuka ottais mun kisut pariksi viikoksi hoitoon? Juteltiin lääkärin kanssa että pitäs koittaa josko se helppais näitä hengitystieoireita. Jos mä joutusin noista luopumaan, varsinkin Aatusta joka on mun elämäni mies, niin suru tulis. Mutta kai tässä on omaa terveyttäkin ajateltava. Minä onneton otin vielä tuon Ellankin... minä ja mun eläinrakkaus.

Mut jooh. Lääkärireissu meni hyvin. Kaupungissa kun palloilin pelkällä teepaidalla niin tulipahan vähän vilponen ja kostea olo. =oD No mut nyt vaan kotona rauhallisesti, kunnes taas johonkin viedään minut...

Tänään olis ohjelmassa lääkäri, ja mahdollisesti uintia, mikäli vaan uskallan nyt uimaan mennä... mutta onneksi joskus saa itselleen ainakin jossain suhteessa mielenrauhaa, ja semmosen selkeyden että näkee ja tietää selvästi mitä seuraavaksi on tehtävä ja mihin mentävä.

Mahtaako tämä tyttö olla oikeesti valmis tällaseen?

Liian paljon kaikkea. En tiä mitä tässä miettis päällimmäisenä. Onko mun päässä edes tilaa näin kauheelle määrälle ajatuksia?

Vielä uutta voimaa jostain saan
jolla kaiken kivun kestän
Entiseen en suostu enää palaamaan
sen kynsin hampain estän

Aika kaiken aina parantaa
sen täytyy toimia nytkin
Ei muuten uutta voi saavuttaa
kauan samaa olen kestänytkin

Vaativaisia me ollaan... me ihmiset. Kannattais aina miettiä mihin on oikeutettu ja miksi ennen kuin alkaa niin kovasti vaatimaan. Ja kun yleensä ne vaatimuksetkin lähtee aina OMISTA tarpeista, kun minä tarvin ja minä haluan. Asiat pitää selvittää toisella tavalla ja laittaa tärkeysjärjestykseen... Vaativaisuus on ollu tämän viikonlopun teemana kun aloin miettimään ihan itseänikin, mitä mä oikeesti vaadin ja miksi. No tämä on ihmisen elämää...

Tästä viikonlopustahan selvittiin ihan hyvin, paremmin kun odotin. Ei mitään rehaamista, ja hyvä niin.

Mitäs tässä muuta... ei kai siinä kun että päivä kerrallaan taas, olen vaan huomannut että tänään ei todellakaan kannata vannoa huomisen ohjelmaa kun kaikki voi niin äkkiä muuttua. Turhaan sitä liian pitkälle suunnittelee, munkin pitäis se oppia jo vaikka olen luonteeltani semmonen suunnittelija..

Suden suuhun

Eipä nyt oikeen huvita lähteä mihinkään kun ei anna tuo kukkaro vielä periksi. Koti-ilta?