IRC-Galleria

Taas on yksi viikonloppu ohi, ja uusi viikko edessä. Tänään masukipu jo vähän on hellittänyt.

Nukuttiin pitkään, että eipä sitä sitten kauheesti tullut mitään tehtyä. Mutta kai sen sunnuntaina anteeksi saa? Koneellisen lakanoita pesin ja kävin kaupassa.

Ella on jo aikalailla oma itsensä. Onhan sen käytös nyt kuitenkin onneksi silminnähden muuttunut, mieskin sanoo että ihan kun eri kissa. Hyvä se vaan on että rauhottui.

Syksyä eteenpäin, huomenna jos soittais sitä lääkäriaikaa ja sitä rataa.

Voi hyvää päivää miten kipeä olen taas tänään ollut. On se ihanaa olla nainen. Lääkettä vaan nassuun ja maanantaina lääkäriaikaa. Kiva kun viikonloppukin menee vähän niinkun pilalle tämmösen takia.

No, katsotaan mitä tässä illemmalla vielä keksitään... telkkarissa pyörii vanha kunnon cliffhanger, välillä sitä vilkuilen sivusilmällä.

Ei kai tässä sitten muuta kun odottelen huomista josko olis paree päivä.

Eilen oli sitten Ellalla kohtalon päivä, eli neiti saksittiin rauhallisemmaksi. Sadepäivä sattui tietty, että sinänsä ei ihan kauhean mukavaa ollut kanniskella kisua kopassa, mutta menihän se sitten niinkin. Eilisen oli hiljaa ja tokkurassa iltaan asti, ja tämän päivänkin ollut tosi rauhallinen. Ehkä siitä vielä kissa tulee.

Viime yönä oli taas semmonen ilma että huhheijaa. Heräsin välähtelyyn, ja tajusin sitten että no ukkonenhan se siellä. Mies nukkui kyllä, mutta mun piti oikeen nousta välillä kattomaan että mitä tapahtuu. Vettä tuli taas ihan sanoinkuvaamattomasti, ja sitten rytisi muutaman kerran niin että talo tärisi. No, rauhottu se sitten siitä aamuyöksi.

Tänään kävin ostamassa kisuille vähän parempilaatusta ruokaa, ja aionkin nyt alkaa ruokkimaan niitä paremmin, vaikka se hiukan kalliimmaksi tuleekin. Maksaahan se ittensä sitten takasin eläinlääkärikuluissakin.

Semmosta.

Menihän se viikonloppu taas siinä. Venetsialaiset oli ja kyllähän ne raketit vinkui jonkun verrankin. Ilmat on viilenny aika paljon, pyörällä ajo on aika kylmää hommaa.

Ensi viikkoon mahtuis sitten ainaskin kisun leikkaus, ja mitäköhän muuta. Töiden odottelua. Syksy on mukavaa kun voi pistää vaikka parvekkeelle lyhtyä ja polttaa iltasin kynttilöitä.

Semmosta tänään.

Kattelin siinä päivällä että vähän semmosta epävakaista on ulkona, puolet taivasta synkässä pilvessä ja puolet kirkkaana. No, lähdin sitten pyörällä kaupunkiin naapurien melua karkuun. Kävin päivähoitotoimistossa, jonka jälkeen menin työkkäriin. Sieltä en sitten päässytkään heti jatkamaan matkaa, alkoi meinaan satamaan niin kunnolla että ei katoksen alta viittiny lähteä puoleen tuntiin mihinkään. No, kelan ja kaupan kautta sitten vielä ja eikun kotiin. Eipä tässä paljon muuta, töitä odotellessa vaan.

Eilisen vastapainoksi olen viettänyt tänään erittäin mitäänsanomattoman, tylsän ja epäaktiivisen päivän. Ulkona on vilponen ja sataa, mun masu taas vähän kiukutteli ja kaikki oli jotenkin huonosti. No, huomenna kaupungille taas työjuttuja hoitelemaan. Ehkä niitä töitäkin sitten sieltä löytyy.

Mikä päivä. Menihän se suht normaalisti sinne neljään asti...

Kunnes yhtäkkiä kuului pihalta jarrutuksen kirskunta ja sitten kauhea rysähdys. Ajattelin että mitäs ihmettä, nyt ei kyllä ole kaikki hyvin. Juoksin parvekkeelle kattomaan, ja näin miten meidän talon kohdalle tohon tielle alko pysähtelemään autoja jonoon. En kuitenkaan nähnyt mitä oli käynyt, joten menin alas etupihalle. Siellä oli tiellä skootteri palasina, nuori nainen makasi tiellä ja toinen istui pientareella. Sienänaapurit siinä autoinensa kanssa. Ambulanssit ja poliisit oli soitettu. Tuli myös paloauto ja lääkäriauto. Porukkaa kerääntyi mukavasti yleisöksi. Siinä sitten odoteltiin apua. Vietiinhän ne tytöt siitä hoitoon. Siinä oli käynyt niin että naapuri autollansa hidastanut kääntyäkseen tähän pihaan, mutta skootterineiti ei ollutkaan huomannut hidastusta koska oli justiinsa irrottanut katseensa taustapeilistä, ja ajoi näin ollen auton perseeseen ja lensi vissiin takakontin päällekin. No, ei kai niille silti pahemmin onneksi käynyt, mutta se rysähdys ei ollu kivaa kuultavaa.

Lähdin sitten alottamaan uudestaan harrastustanikin eli uintia. Uin sen kilometrin ja tulin hesen ja kaupan kautta kotiin. Toki piti hesestä hakea takasin kaikki kalorit mitkä nyt mahollisesti oli altaassa kulutettu. =oD

Huhheijaa. Olen vähäsen poikki. Pitäs huomenna taas soitella lääkäriaikaa koska noi lääkkeet ei oikeesti taida sopia mulle. Ja mitä muuta sitä sitten keksiikään.

Tässähän tätä viikonloppua on vietetty. Triopseja on ainakin kaksi, saa nähä onko niitä sitten kuitenkin enemmän ja syövätkö toisiaan.

Nukuin taas vähän liikaa tänään. En tiä mikä on kun aina nukuttais. Nyt kun on taas koneellinen pyykkiä pesty ja semmosta niin oottelen tässä että lähetään käymään Pihlavassa miehen kanssa.

Mä tarvin kengät. Ja farkkuja. Ja pitkähihasia. Ja ja ja... kaikkea.

Taas se olis viikonloppu. Taistelin tänään nettiyhteyden kanssa puoli päivää, kävin kaupassa, ja ihastelin pikku uimareita. Kaksi tai kolme triopsia siellä nyt olis, toivottavasti eivät syö toisiaan niinkun siinä on joka kerta käyny, että jäis henkiin useampikin kun vaan se yksi.

Eipä tässä ole tänään muuten tullut oikeen mitään tehtyä. Odottelen miestä kotiin ja niin poispäin.

Aamulla satoi ihan railakkaasti ja oli just sen näköstä että tulee kunnon sadepäivä, mutta aamupäivällä yhtäkkiä se sitten selkeni ja teki aurinkoisen ilman. Pyöräilin kirjastoon lukemaan tieteen kuvalehteä (himottais kyllä tilata kotiinkin...) ja tulin siwan kautta sitten kotiin takasin.

Ihan vainoharhanen olo, koko ajan tuntuu että kuulen jotain ääniä, pauketta ja kolinaa ja kaikkea.

Niin ja se yksi... onhan sillä tietysti oikeus pitää asenteensa, mutta en kyllä tajua ketä tämä nyt sitten hyödyttää ja auttaa. Helpottaako se jotenkin oloa? Kiitoksia vaan ja tervemenoa.