IRC-Galleria

Keskellä viikkoa mennään.

Hain sitten tänään vihdoinkin sen verenpainemittarin, ja eikös se herjannut sitten heti taivaallisen korkeita paineita. No, kai siihen lääkitys taas laitetaan jossain vaiheessa. Tätä se sitten on kun on maanantaikappaleena syntynyt, munuaiset ei toimi niin verenpaine huitelee aina ihan missä sattuu.

Päivällä oli lämmin, mutta äsken kaupassa käydessä oli jo noussut semmonen tosi vilponen tuuli. Teloimpa tuossa taas itseäni myöskin, kissanruokapurkin kanteen sain tökättyä sormeni ja se tietty viilsi haavan justiinsa etusormen kynnen alapuolelle. Onneksi lakkasi se verentulo kuitenkin.

Musiikki tuo paljon muistoja mieleen. Tietyt biisit vie tiettyihin päiviin, kuukausiin, hetkiin. Osan niistä haluaisi vaan kokea uudestaan, osan haluaisi tehdä toisin ja osasta on vain tyytyväinen että se on menneisyyttä. Mutta musiikkia en edelleenkään vaihtaisi mihinkään, en kyllä tiedä miten sitä elämäänsä jatkaisi jos tulisi kuuroksi. Onhan se kamalaa menettää mikä tahansa aisti, mutta kuitenkin.

Tuo muutaman päivän kivuissa houruilu tuntu sekottavan mun päätäni entisestään, joten ehkä lopetan tähän... myöhemmin taas lisää.

Kipeä päivä taas. Lääkketkään ei oikeen auta. Kyllä tässä muistaa joka sekunti olevansa nainen.

Tähdet tanssi taas ja oli ihan arvattavissa mikä pari sieltä ekaksi putosi. Kyllä niitä upeita pukuja ja vauhdikkaita tansseja ja huumorilla höystettyjä juttuja on mukava kattella. =o)

Eipä tässä oikeen jaksa keskittyä mihinkään, kirjaa vois vielä lukea. Semmonen juttu kyllä että ne lääkärit saa kyllä luvan keksiä tähän systeemiin jonkun ratkasun, mä en ala tällasia päiviä viettämään joka kuukausi.

Että voi biisi jumittaa. Kuuntelen ihan jatkuvalla syötöllä. En ole Kelly Rowlandiin muuten tutustunu mutta pitäsköhän...

Viikonloppu tuli taas. Eilen olin muutaman tunnin kaupungilla. Löysin kirjastosta jotain tyhjänpäivästä luettavaa. Tänään on ollu vaan aika lailla kotipäivä. Mikäs siinä, perjantai ja herkkuja kaupasta. =o)

Lokakuu on kanssa tullut ja talvi ei ole enää kovinkaan kaukana. Kai sitä luntakin saa alkaa kohta odottelemaan, taisin muuten nähä untakin että sitä oli maassa.

Eipä tässä sitten paljoa muuta.

Eilisestä illasta asti on lämpö sahaillu mutta pysyny melko tasasesti yli 37. Ei se niin hirveän paha vielä ole mutta kun normaali oma lämpö on reilu 36. Käväsin kuitenkin kaupassa ja olishan sitä vielä muutakin tehtävää...

Tänään on sentään ollut jo komia ilma. Ei oo pilviä, aurinko paistellu ja raikas tuulikin puhaltaa. Oikein mallikas syysilma siis. =o)

Joskus vähän huolestuttaa tämä terveys silti. Se kun tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus että johonkin koskee. Kai se kuuluu kuvaan, ehkä sitten kun pää on kainalossa voin mennä lääkäriin ja ne tutkii kunnolla. =oD

Mulla on gerbukuume. Kauhia gerbiilikuuuuume. Mutta kun ei nyt oikeen just viittis... vaikka mieli tekis... no ehkä joskus sitten myöhemmin.

Tässähän se tämäkin päivä on mennyt. Aamulla, tai paremminkin aamupäivällä oli ihan semmonen olo että mahdanko herätä tähän päivään lainkaan. Lähtihän se siitä sitten. Kävin pitkästä aikaa hallilla hörppimässä kupin kahvia ja kattelemassa miesten työntekoa, sitten siwasta hain jotakin ja tulin kotiin. Voin kertoa että oli kylmää kyytiä, ei auta enää pyöräillä ainakaan iltasin ilman hanskoja ja lämpimiä vaatteita.

Eipä tässä sitten muuta kun odottelen sitä rakasta kotiin, jos kerittäis kattella vähän tuota Housea kun neljäskin tuotantokausi on keritty tähän talouteen ostamaan. =oD

Näin ne viikot vaan vilisee. Huomenna on taas perjantai. En ole tänään kauheasti erikoista touhunnut, verokortin sentään kaivelin esiin kun se tarvii lähettää tuonne jonnekin.

Eilen illalla olin keittiöön sytyttämässä valoa, ja kun painoin katkaisijaa, kuului vaan RÄPS ja koko kämppä pimeni (paitsi vessa). Tietokoneet, telkkari, kaikki. Siinä me sitten pimeydessä ihmeteltiin että jaahas, meni sulake. No, eihän täällä uusia sulakkeita tietenkään ollut, joten vaihdettiin toimivan paikkaa ja nyt toimii systeemit muualla paitsi vessassa. Olisikohan se mies taikonut uuden propun jostakin?

Syksy alkaa olemaan melkosen pitkällä. Aamusin on vielä seittemän aikaan tavallisen pimeetä ja kyllä se niin kosteeta ja kalseeta ilmaa on vähän koko ajan. Tosin sitten kun on nätti päivä niin muistaa miksi tästä syksystä kuitenkin tykkää. =o)

Semmosta, viikonlopun odottelua.

Nyt olis sitten niinkuin jalka oven välissä matkalla työelämään. Kolmen päivän sijaisuus päiväkodissa on suoritettuna, ja tästähän se sitten lähtee. Eipä sitä tiedä koska seuraava soitto tulee.

Mukava paikka kaikenkaikkiaan oli onneksi, ei tarvinnut aamulla miettiä että no voi ... kun tarvii taas lähteä. Ihana oli päästä taas muksujen kanssa viettämään päivää, vaikka jotkut asiat tuntu vähän hassuilta. Esim se, että nyt kun mulla on se ammattipaperi, niin mut voidaan laittaa ulos yksin parinkymmenen alle kuusvuotiaan kanssa. Eihän sitä ole ennen koskaan voinut silleen, ja vähän se tuntu hurjalta mutta sitähän se ammattilaisena olo on, vastuuta ja semmosta.

Väsy vaan on ollut iltapäivisin siinä määrin että uni on tullut armotta ja sitten kun illansuussa on heräillyt niin arvata saattaa onko tässä kotona tullut tehtyä mitään. Mutta onneksi nyt on perjantai, viikonloppuna on aikaa korvailla "unohtuneita" kotitöitä.

Rennosti on tämä perjantai mennyt. Kauheesti en ole taaskaan rehkinyt, mutta huomenna vois pitää siivouspäivän.

Nukuin pitkään, kävin kaupassa, kattelin hauskat kotivideot ja semmosta. Nyt odottelen miestä kotiin vaikka kai sitä ainakin pari tuntia saa vielä vartoa, heh.

Tuli sitten eilen käytyä syömässä kavereiden kanssa. Hauskaa oli, masu tuli täyteen ja naurettiin oikeen kunnolla. Keskustassa oli kauhea meteli ja roskaaminen käynnissä, haalariporukka vietti kurnajaisia. Siellä ne veti zumbaa Eetunaukiolla. =oD

Tänään kävin sitten siellä lääkärissä. Tulipa pyöräiltyä taas. Lääkäri ei sanonu mitään ihmeellistä, särkylääkkeet sentään vaihto. Ja verenpainetta pitäs kuulemma seurata, kun ei ole sitä lääkitystäkään taas. No niin tietysti pitäs.

Huomenna onkin sitten jo TAAS perjantai. En kyllä edelleenkään tajua miten nää viikot menee näin nopeesti. Tässä kuussa vielä ne serkun häät ja hampulääkäri. Tuo jälkimmäinen = apua.

Tulipa tuo mahatautikin sairastettua, mutta onneksi tuntuu jo menneen ohi, suurimmilta osin. Mies vielä on tänään potenut.

Eipä tässä ole tänään sen kummempia tullut puuhailtua, mutta huomenna pitäis jo sitten lähteä vähän kotoa uloskin sosialisoimaan. Mennään kavereiden kanssa syömään. Mikäs siinä, eipä sitä tule semmosta liian usein harrastettua.

Housen toinen ja kolmas kausi tuli tänään, eli niitä pääsee sitten töllöttelemään kun tylsää tulee. Muitakin sarjoja olis harkinnassa ostaa katottavaksi.