IRC-Galleria

Aika lämmintä pidellyt...

Njooh, hissua ja vähän yksinäisen tuntustakin olis. Kai se ero nyt alkaa todellakin hiipiä tajuntaan, että hei, eipä olekaan enää sitä kelle soittaa iltasin ja sanoa niitä asioita mitä oli tapana sanoa. Ei ole enää kenen luo suunnitella reissua ja kenen työ mennä viettämään aikaa. Eijoleeee.

No, onneksi on kavereita. Vaikka tuo yksi nyt lakkasikin puhumasta mulle (mikä tuntuu pahalta... en olis uskonut että ihan näin paljon sattuu) eikä sen kaveritkaan mua enää juttukaveriksi kaipaile. Mutta ompa onneksi nämä tietyt, jotka ei lähde pois kulumallakaan. <3

Ensi kuusta voi taas tulla tietysti ihan mielenkiintonen... Espoossa pitäis taas käydä ja Helsingissä. Että silleen.

Että joo. Suht hiljanen päivä ollut tänään. Elokuun helteet alkaa jo lupailla tuloansa. Niiden jälkeenhän se kesä onkin sitten taas ohi.

Erästä ei ole näkynyt onlinessa pariin päivään oikein lainkaan, ja soitin sille tänään. Ei se oikeen kuulostanu olevan ok vaikka niin väitti.

Noh, muuten ei muuta kun taidan alkaa ukkosta ihailemaan, sellasen nyt päätti tähän iltayöhön tehdä...

Eikös se olekin hassunhauskaa kun ensin ylpeänä luulee tietävänsä jostain jotakin ja ajattelee olevansa se jota sorsitaan. Sitten kun joku saakin katsomaan peiliin niin huomaa että hei, hetkinen... ei se nyt ihan niin mennytkään. On tässä tullut virheitä tehtyä itsekin.

Tänään vietettiin rakkaan bestiksen kanssa taas aikaa. Se tuli kyläilemään ja käytiin syömässäkin. On se ihanaa kun on tuollanen sielunsisar, aina ymmärretään tosiamme ja ollaan niin samanlaisia niin monessa asiassa. Rakastan enkä koskaan luovu. <3

Tässä sitten illalla vaan olen naamakirjaillut ja hiljasta perjantai-iltaa vaihteeksi.

No niin. Remppamiehet marssi aamulla ovesta sisään samaan aikaan kun mä tulin makkarista unihiekkoja silmistä pois hieroen. Tuli yhen kanssa turistuakin jonkun verran, lemmikeistä tuli puhe.

Ja sitten tota noin... tänään sitten tapahtui jotain semmosta mitä en edes tähen kirjota... mutta sanompa vaan että ei se nyt ihan semmosta ollu mitä tahtosin ja ja ja... no, kaipa se TAVALLAAN silti ajatuksia selkeytti. Ehkä. Toivottavasti. Te jotka nyt vaivaudutte lukemaan, eikös olekin ihanaa kun aina kirjottelen näin ympäripyöreästi. :D No, te ihanat jaksatte silti lukea. Tämän mun blogin tarkotus on lähinnä purkaa itteäni, ei niinkään paljastella kauhean henk-koht asioita muille. Jos niistä haluaa tietää niin sitten täytyy rohkeasti vaan ottaa ja tutustua muhun paremmin, hyville kavereille kyllä kerron enemmän.

No, nyt sitten tässä kuuntelen Nigerialaista musiikkia kun siihen on tullut vähän niinkun hurahdettua... P-Square & Bracket <3 <3 <3

joopa joo

No niin... se oli siinä sitten. Puoli vuotta se kesti ja eilen loppui. No, en tiedä, kai näistä täytyy jotain oppia, ristiriitaset fiilikset vaan on kyllä nyt. Luulen silti että näin oli parempi.

Nyt kun olen kerrankin siivonnut niin odottelen vaan että joku tulis kylään. :D No, voipi olla että viimestään huomenna.

Toissailtana oltiin taas vähän ulkona tutulla porukalla ja olihan se aikamoinen ilta... empä ala edes paremmin selittelemään. Nyt voi kyllä pitää taukoa jonkun verran.

Mitäs tässä, yritän saada ajatuksistani selkoa ja ja ja... sellasta

Eilen tuli sitten vietettyä meidän / mun osalta todnäk jazzien päättäjäiset. Ei siellä jazzkadulla kyllä mitään ostele niillä hinnoilla. No anyway, vanhojakin tuttuja tuli vastaan, ja saimpahan taas olla senkin seurassa kenen seurassa mun ei pitäis olla... no, kahteotaan nyt miten tämä soppa tästä hämmentyy. Ilta oli semmonen, miten sen nyt sanois, ei mikään kaikista erikoisin, mutta omalla tavallaan ihan ok.

Tänään olen nukkunut ja ihmetellyt vaan että mitäs tässä sitten. No, huomenna vasta lauantai että viikonloppuhan vasta niinkun suht alussa... se on vissiin miehen vuoro lähteä ulos tänään, niin se ainakin kovasti suunnitteli.

Moo. Eilen oli taas aikamoista... eräs tuli tähen pihaan sitten ihan omin luvin, joi kaljan ja suuttui kun en päästänyt sisään. Huhheijaa. Se tuntui aika... no, miten sen nyt sanois, harmitti mua. Mutta kyllähän se järjellä ajateltuna niin paree olis etten kauheesti roikkuis herran seurassa, mutta minkäs sitä itelleen voi... voi äiti.

Oman miehen kanssa olen yrittänyt jutella juttelemisen jälkeenkin, mutta huoh... miehet. Ota noista otuksista sitten selvää. Mennään namisiin, ei mennä, mennään. Koska mennään. Muutetaan, ei muuteta, muutetaan. Koska muutetaan. Kuka muuttaa. Mihin muuttaa. Mitäh. Huoh.

No mutta tänään... empä voi muuta sanoa että teki hyvää löytää youtubesta vähän Teraa, B'n H:ta ja Riku Rinnettä. Mielettömät fiilikset kun tajuaa ja muistaa taas asioita. Mihin se taivaallinen Iskä aina unohtuu???

No, kattellaan miten tämä viikko tässä etenee, eipä tän kaiken kanssa ainakaan tylsää ole. Kaveri lupasi tulla kylään perjantaina.

Mitäs tässä... kesä jatkuu vähän viileänpuoleisena ja sateisenakin. No, kesähän se on silti.

Miettimistä on taas paljon, mitä mun ei varmaankaan tarvis tähen edes kirjottaa. Mitä tehään tuon miehen kanssa, joku siirto on kyllä nyt pakko saada aikaseksi. Mieluummin sais kyllä muuttaa tänne. Täällä Porissa kun olen nyt vähän, tuota, miten sen sanoisi... headed for trouble. Eihän sen näin pitäny mennä mutta kuitenkin. Minkäs näille teet, se on elämää...

Huomenna olis pakko viettää vähän siivouspäivää taas, jos vaan kunto antaa suinkin periksi. Tänään meinasin taas pyörtyä kipuihini, mutta onneksi se vanha kunnon burana auttaa. Jospa se auttais huomennakin sen verran että jaksais. Paree olis...

Mitäs tässä taas... jazzeja odotellessa. Huomennahan ne jo alkaakin. Paras kaveri ei vaan varmaankaan töiltänsä ehdi ihan kauheesti kuitenkaan tässä kauoungilla riekkumaan. Ehkä mä sitten vaan haahuilen itekseni tai muussa seurassa.

Ally McBealia olen kattellut kovaan tahtiin ja onhan se semmonen sarja johon jää koukkuun. Kolmannen kauden lopussa ollaan.

Noh, ei kai tässä. Rakasta on ikävä.

Kuumaa on piisannut. Ja kosteeta. Ulkona.

Perjantaina oltiin siellä Särkänniemessä ja olihan se reissu. Mukavaa oli vaikka huono olo meinas mulle tulla kun liian tiiviiseen tahtiin menin koneesta toiseen. :D No kyllä sitä voi kuitenkin kutsua laatuajaksi parhaan kaverin kanssa ja molemmat oltiin aivan kuolleita kotiin päästyämme.

Pari viime päivää olenkin sitten tuskaillut kämppäni lämpötilan kanssa. Pyörii tuossa 30 ympärillä. Huhheijaa. No, se on kesä ny.

Mitäs tässä muuta... no, ajatuksia ajatuksia ja ajatuksia. Kaipa kaikki suhteellisen ok on, luulisin.