IRC-Galleria

I never guessed it would be like this.

You made me feel something new. I thought I had felt it all. I hadn't. The way you were and the way you did everything now made me shiver and I could feel the tears coming. You knew how to touch me in every possible way, and it was so beautiful.

The way you looked me in the eyes. The way you smiled. The way you held me. You just did everything exactly how I like it. I don't think anyone else had been able to do that before. You knew just how I wanted it to happen. And the best part is that I guess that is just how you like things too. How we were eating together from the same plate, doing it silently taking our turns. You were holding me so tight but gave me the space I needed just when I wanted it.

I know I am not perfect, but you make me feel like I am good enough. I know others may be offering me things too, even good things, but you are simply the only one who gets it right. We have a connection, that is hard to explain, we are somehow similar but at the same time different enough to teach each other. I know I would be ok with you. I know we could make it.

No-one can predict the future, and of course I know it is good to take one day at a time but... I do hope you are still in my reach tomorrow, my love. I am not ready to let you go anymore.

Perjantaita. Olimpa sitten taas kaupungilla ja äitin vein parturiin ja vähän piti kaupan puolellakin käydä. Tekis mieli ostaa vaatteita aina vaan... sitten itekin ruokakaupan kautta ja kotiin. Siinä vaiheessa päivä olikin jo hyvin paremmalla puolella.

Tämän päivän ajatukset on lähinnä siinä, että kauniita sanojahan niitä saa kuulla nykyään paljon. Ei siinä mitään, kivahan se on. Tulee semmonen olo että on hyväksytty ja haluttu semmosena kun on. Se vaan että jos niitä alkaa kuulemaan liian paljon niin sillonhan ne jo rupeaa maistumaan vähän puulta.

Mitäs muuta... no tässä kotona tosiaan nyt rentoutuen ja voimpa kertoa että äsken silmä lepäsi... huhhuh. Ei siitä sen enempää. Vielä. Ainakaan.

Huomenna sitten lauantai ja taas olis semmosta jotakin ohjelmantynkää... no ei kai siinäkään. :) Mielenkiinnolla oottelee tulevaa.

Over and out.

No niin. Eilis-illasta... en kyllä kaikkea voi edes tähän kirjottaa mutta mutta. Olipa se taas. Munhan ei pitäny mihinkään lähteä. Olin ihan sitä mieltä että nyt en jaksa. Mutta jotenkin sitten kuitenkin löysin itseni bussista kaupunkiin. Vähän aikaa odottelin torilla ennenkun seura tuli. Noh... seuralainen meinasi sitten ensin että mennään siihen vähän matkan päähän hänen kaverinsa luo. Kun kaveri ei ollut kotona, päätti tämä että lähetään mun luo. Suuttui kun en päästänyt. Takasin kaupunkiin. Kaveri oli tullut kotiin. Sinne siis. Herran puheet alko menemään levottomiksi.

Siellä sitten yks heppu tuli avaamaan ovea ja toinen oli nukkumassa. Heräsi siitä tietenkin että mitä ihmettä, nyt on nainen raahattu heidän asuntoonsa. Wau. Siinä ne kaikki kolme sitten rivissä tuijottivat mua kun istuttiin keittiön pöydän ääressä. No sitten... en nyt viitti kirjotella mutta olis se toisinkin voinu mennä. Empä kommentoi enempää.

Sam lähti siitä sitten ja jätti mut kavereidensa kanssa kolmestaan. Siitä sitten sen toisen kanssa yökerhoon, yllättävästi tota yhtä ei enää näkynyt. No aikamme istuttiin kaksistaan siinä ja se jutteli että hänen mielestään mä olen kovin kaunis ja älykäs ja hän on etsinyt juuri tollasta. No mä meinasin revetä että hei haloo, ymmärrätkö sä nyt yhtään mikä tässä on homman nimi. Kyllä se onneksi ymmärsi. Oli se aika hauskaa kuunnella tollasta sellasen illan päätteeksi, en kyllä tosiaan itseäni kovin älykkääksi tuntenut eilen sattuneesta syystä. Kovin sulonen ressukka hän silti oli. Tavallansa. Mutta ehkä kuitenkin enempi ei kiitos - osastoa. Harmittaa vaan kyllä tavallaan sen puolesta kun ei kyllä kovin kivaa temppua se toinen tehnyt tälle.

Siitä sitten ajoissa (tai siis "ajoissa") taksilla kotiin. Kuski oli kanssa jotain muuta... Pakistanista kertoi olevansa, jutteli ummet ja lammet maailman ihanimmalla aksentillaan. Mistäs mä löydän sen vielä, hahaa. :D

No kotona sitten taas ei voinu kun vannoa itelleen että nyt loppu. Kyllähän se silti tiedetään että ei tarvi olla kun puolikas Nigerialaista niin se on sitten tommosta se meno. Jos mä olisin tienny että ne on niitä ja vielä Igboja... No kaiken kaikkiaan liian paljon tässä todellakin sattuu ja tapahtuu kun joka ilta pitää luuhata tuolla jossain. Jokos tän illan olisin kotona? Huomiseksi olis seuraa tarjolla, lauantaiksi on seuraa tarjolla, ja miksei sunnuntaiksikin tietty... hullu paikka tämä Turku. Voisin tietty opetella sanomaan joskus että ei kiitos, ei nyt. Ei vaan o oikeen juurtunut mun sanavarastooni kunnolla.

Tänään on sitten ollu hiljanen päivä, onneksi. Ja joo edelleenkin anteeksi avautuminen suht henk koht asioista, jos näitä nyt joku oikeesti lukee. Ei kai nää teille paljoa sano kuitenkaan vaikka jotakin tähän kertoilen. Itseäni varten lähinnä purkaudun.

Jees. Kohti viikonloppua... huoh..

Illalla sitten taas piti suunnistaa treffeille. Hehee. Mikäs siinä, saa olla toisen lähellä. Se on vaan niin jotenkin sopiva mulle. Paljon tuli taas juteltua mutta vähemmän nukuttua. Mä sentään jossain välissä nukahin, mutta kun heräsin niin tää vaan kattelee kännykällään uutisia. Hahaa. Kysyhän se sitten siinä sitäkin että onkos mulla nyt joku erityinen elämässäni tällä hetkellä... vastasin että ei nyt sillä lailla kyllä oo. Odotin että olis esittäny vielä jatkokysymyksen mutta eipä tietenkään. :D Onkohan se niin ovela että kysyy tollasta vaan siksi että mä olisin siinä luulossa että tästä vois tulla jotain vakavaa, kun se nyt tietää etten mä muuten jaksa... No myöhästyhän se sitten koulustansa tietenkin aamulla ja semmosta.

Tulin kotiin ja otin tietenkin päikkärit... nämä päivät menee kyllä liian nopeeta. Pakko alkaa oikeesti jotain tekemäänkin kun noi paperihommat ei tuolta mihinkään katoa. Ehkä sitä oppii tuolla toisessakin paikassa nukkumaan ettei menis aina koko seuraava päivä harakoille.

Eipä siinä, miksi ihmeessä mä menin lupaamaan eilen että pitäs tänään vielä liikenteeseen lähteä kattomaan kaveria? En kyllä jaksa... saa jäädä viikonloppuun. En mä voi joka yö hillua jossain.

Muutempa valtakunnassa kaikki hyvin.

Jeps. Mä sitten eilen illalla poistelin naamakirjasta kaverilistalta ne kaikki mukulat, joita ei kiinnosta kun yksi asia. Se oli siinä sitten. Onhan ne hyvännäkösiä ja hauskoja ja kaikkea mutta ei kiitos.

Nukuin aamulla niin pitkään että hävettää. Sitten suksin kaupungille, enkä kuitenkaan saanu kaikkea toimitettua mitä piti. No, huomenna kai uusi yritys. Kyllä se aika lentää kun yrität ehtiä paikasta toiseen.

Kauheesti olis kaikkea edelleenkin, pitäs ottaa yhteyttä tähän ja tuohon... no, mikäs siinä kun pikkuhiljaa hoitelen. Kyllä tämä elämä nyt jotenkin erilaista on täällä, päivät menee ohi vaan nopeammin.

Ps. Kuka tulee ottamaan hengiltä ison kärpäsen joka on juhlinu mun majassani jo monta päivää??? Kun ei osu niin ei osu. Liian nopea, just äskenkin oli tuossa vieressä enkä vaan saanu kiinni.

Huhheijaa, taas on just päästy kotiin. Lähin päivällä käymään äitillä. Mentiin kauppaan ja äitihän innostu ostamaan mulle uudet farkut, kultaset delfiini-korvikset ja ässäarvan josta vielä voitinkin kolmekymppiä. On se hauska kun äiti tuommosia haluaa antaa mulle, kai se kiitollinen on kun sitä käytän ulkona.

Nyt sitten tulin justiinsa kotiin ja ihmettelen tässä että mahtaako mistään kuulua mitään taas ennen viikonloppua. Eilen kävin mielenkiintosen keskustelun erään kanssa jota en o nyt vähään aikaan nähnytkään. Se olis halunnu tulla kylään tänään. Minä siihen, että no herra on nyt ihan ensin hyvä ja kertoo rehellisesti mitä se etsii ja haluaa, hauskanpitoa vaan vai jotakin vakavampaa. No rehellinen vastaus sieltä ainakin tuli, hän haluaa olla "friends with benefits". On muuten ilmasu jota inhoan ehkä eniten, en ole koskaan koko konseptia oikein ymmärtänyt. Eikö sitä yksinkertasesti olla joko kavereita vain, jollon ei touhuta mitään, tai sitten jos touhutaan niin ollaan enemmän kuin kavereita. No mä totesin herralle että joo, jospa mä nyt vaan ihan jätän teitin rauhaan. Eipä siinä. Nyt sitten odotan että mitä tää viimesin meinaa kun näkee mitä kirjotin naamakirjaan seinälleni. Katsotaan sanoi lääkäri, tämä saattaapi mennä mielenkiintoseksi...

No semmosta. Huomenna olis tiistai ja taas yllättävästi kaupunkireissu edessä. Ei kai siinä, jospa se uni tulis aina vähän paremmin kun on ulkoillu.

Tervepä terve taas.

Simmut aukesi aamulla kuuden aikaan. Siinä sitten puoli seittemän jälkeen nousin sängystä ja aloin siivoilemaan. Kassun vein ulos, hain vähän kaupasta jotain ja siivoilin vielä. Siinähän se päivä sitten meni ihmetellessä.

Toi yks nyt sitten ei vielä tänään kerinny seuraansa tarjoamaan kun töistä pääsi tässä vasta illalla ja aamulla taas kuudelta sillä kello soi. No joo, kyllä mä sen ymmärrän. Vähän tässä meinaa vaan iskeä semmonen olo että mitäs nyt... Otin reilut päikkäritkin tietty, olis se pitäny arvata ettei niillä yöllisillä "unilla" pitkälle pötkitä. Mikä sitten taas pistää vähän pelkäämään että miten käy ensi yön. On tää hankalaa. Äitiä pitäs mennä ainakin huomenna kattomaan ja olishan sitä hommaa.

Ei kai tässä sitten taas muuta kun etiäppäin...

Njooh, tämmöstä tänään, hiljasempaa oloa kotona. Ihan hyvää tekee. Se ihana viettää aikaa tänään kavereidensa kanssa, hyvä vaan jos sillä on hauskaa. Sanoi että nähään huomenna. :)

Kaipa tässä kaikki muuten silleen suhteellisen hyvin on. Paljon on ajateltavaa mutta mitäs tässä muuta on kun aikaa ajatella. Kaipa niitä töitäkin sieltä kohta alkaa tulemaan.

Kaikkia hyviä ysäribiisejä olen aikani kuluksi linkitelly naamakirjaan niin että katotaan kaikkoaako kaverit kun ne kyllästyy mun floodaukseen. :D

Koskahan sitä sais alotettua sen uintiharrastuksen... kun se toinenkin kuulemma sitä tykkää tehä... Jos sais itteänsä pidettyä kunnossa kun alottas taas sillä kilsalla per kerta. Sitten voi siitä nostaa jos tuntuu että enempikin menee.

Huomenna sulonen sunnuntai ja kai sitä pitäs harrastaa siivousta jälleen täällä sekamelskassa. Heh.

Eipä kai tässä muuta...

Melkein pitäs sanoa että huomenta. Tuli otettua päikkärit pitemmän kaavan mukaan. Eipä kai tuo ihme.

Mitäs tähän nyt sitten sanoisi. Yökylässä tuli mentyä nukkumaan vasta joskus viiden aikaan. Mutta eipä muuten valittamista... kyllä se niin on sellanen että sen kanssa on helppo olla. Kaikella tavalla. En tiedä silti olisko meillä oikeesti tarpeeksi yhteistä mihinkään vakavampaan, vähän eri maailmoistahan me ollaan. Mutta lupasi se mulle maalauksen maalata. :) Käytiin Unicassa syömässä tässä päivällä ja sitten kotiin tullessa tuijottelin oravaa noin metrin päästä silmästä silmään. Siihen se jähmetty pähkinät suussa mua kattomaan.

Nyt sitten viikonloppua ja ehkä pitäs olla vähän kotonakin ihan itekseen omassa rauhassa...