Kai sitä pitää kirjotella jotain kunnollistakin, ettei sitten taas myöhemmin lueskele näitä ja mieti että no mitähän tossakin taas on ollu.
Viikonloppu tosiaan oli aika... no miten sen nyt sanois... tapahtumarikas, monipuolinen, ihmeellinen, joo. Lauantaina päivän vaan olin ja ihmettelin, ja siinä illemmalla menin sitten kyläilemään. Tuli saunottua ja kisuja oli kiva silitellä (vaikka huomasin taas miksi ne kisut ei mulle paras vaihtoehto ollut, nenu tukossa...). Prinsessakohtelua tuli kyllä ja ei siinä mitään hätää ollut tosiaan. Ja ja... no semmosta.
Sunnuntaina elikkäs eilen iltapäivällä lähin sitten kaupungille taas ja olin sen erään kaverinkaverin kanssa kahvilla. Tai paremminkin limulla. Käytiin sitten siinä sen tykönä yhtäkkiä kun hän halusi vaihtaa vaatteet (ja järkyttää kämppiksensä taas). No kämppis järkyttyi kyllä, heh. Oudot jutut sillä silti. Mutta toi toinen oli kyllä paljon kivempaa ja järkevämpää seuraa. Istuskeltiin vielä joen rannassa ja oli se ihan mukavaa ajanviettoa. Kiva että Turussa alkaa jo tuttuja olemaan. No sitten... soi puhelin. Ja kutsu kävi.
Ei muuta kun suunta taas sinne... olihan se niinkun olis kotiinsa tullut. Kyllä oli hymyssä suu ja katse erilainen kuin ennen. En tiedä mikä sitä oikein vaivasi. :D Ja semmonen uskomaton iltahan siitä kyllä tuli. Miten se on aina niin ihana ja hyvällä tuulella ja nyt teki kaiken kyllä just niin täydellisesti. Meillä menee jutut yksiin ja huomasin tänään että me matkitaan (tiedostaen tai tiedostamatta) jo toistemme kehon liikkeitäkin, että kai tässä joku yhteys on olemassa. Uskaltasinko mä nyt jo vihdoin sanoa pitkästä aikaa että tiedän mitä haluan. Katsotaan suodaanko se mulle ihan tosiaan sitten, en uskalla edes ajatella oikein vielä että mitäs tässä tapahtuu.
Huomenna sitten olis tiistai ja pitäs saada tästä arjesta kiinni. Ei vaan tunnu onnistuvan täällä nyt millään. Menin sitten muuttaman Turkuun, jee. Joo.
