IRC-Galleria

Uusimmat blogimerkinnät

Selaa blogimerkintöjä

Nonnih. Eilinen oli tahimista paperiasioiden kanssa, mutta kun en kaikkea saanut tehtyä niin ajattelin että päivä se vielä huomennakin. No tänään lähdin sitten kaupunkiin, vain todetakseni että olen jonkun yhden miljoonasta tarvittavasta paperista unohtanut kotiin, no eihän sitä täältäkään löytynyt, joten maksampa kiltisti kympin että tekevät mulle uuden. Huoh. Onneksi burana auttaa päänsärkyyn. Nyt tarvisin KUNNON niska-hartia-hieronnan.

No, olimpa eilen (taas vaihteeksi) kylässä uudella tuttavuudella. No, kahteltiin leffa ja tuota noin niin... sitä samaa mitä aina. Ei tästä tule mitään. Kaikkea ne haluais mutta mihinkään vakavaan eivät voi ajatella osallistuvansa. Kyllä nyt loppu kyläilyt ihan oikeesti.

No semmosta, huomiseksi on luvattu vesisadetta mutta pakko silti vaan lähteä taas aamulla juoksemaan asioita. Katsotaan onko yhtään parempi päivä kuin tänään.

HejMaanantai 14.10.2013 23:18

Uusi viikko se taas tulla tupsahti. Olin taas käymässä kaupungilla, niinkun melkein joka päivä. Tuli käytyä tuomiokirkossa mutta tällä kertaa seura ei ollut kovin piristävää. No, mitäpä tuosta.

Olis tässä kaikenlaista tulossa, huominen pitäs käyttää papereiden metsästämiseen ja ensi viikonloppuna tuleekin sitten vieras kaukaa pohjosesta. Kahden viikon päästä viikonloppuna olis vuorossa jokasyksyinen reissu Helsinki - Espoo - akselille.

Piti rekisteröityä postcrossing.comiin, hauskaa alkaa odottelemaan että postikortteja ropisee laatikkoon. :D No semmosta. Kai huomenna taas lisää.

Ps. On se hauskaa yrittää unohtaa joku mutta kun ei onnistu...

Joopa joo....Sunnuntai 13.10.2013 23:15

Onhan tämä nyt jo aikamoista. Eilen illalla tässä kotona vaan rentouduin, ja puolenyön tietämillä vielä ihmettelin puhelin kourassa että kuka se olis vielä hereillä että vois vähän höpötellä. Keksin sitten tietenkin nerokkaasti soittaa semmoselle yhdelle tietylle... no se ei vastannut. Menin petiin aika myöhään, mutta olin kai jo kerinnyt nukahtamaan kun heräsin puhelimen soittoon. Kello oli neljä. Ja kello 04.20 oli hän ovellani... itse H.K.M. Juhlintakunnossa herra oli ja eihän se tähän uskaltanu nukahtaa kuitenkaan. Viiden aikaan häipyi ovesta ulos. Ja minä kuuden maissa aamulla vielä sitten kai nukahdin.

Tänään on ollu vähän zombie-olo. Käväsin kaupungissa, vein äidille paketin nenäliinoja kun se pyysi ja tulin takasin kotiin. Aika olo kyllä. Mitähän vielä...

Ylläri pylläri...Lauantai 12.10.2013 17:13

Njooh. Että näin sitten taas. Niinkun mä kirjottelin jo kauniisti ja ajattelin kauniisti, tosissani, ja sitten toinen on kuitenkin just niinkun ne loputkin. Ei kyllä kohta tunnu enää missään. Nauran kun mulle tehään näin seuraavan kerran. No, kaipa tässä saa omaakin lääkettä maistaa, olen kai mä itekin jättänyt noita toisia ihmisiä aika kylmästi syystä jos toisesta. Tässäpä sitä saa sitten miettiä syntyjä syviä, heh.

No oli mulla tässä seuraa kuitenkin ja katteltiin leffaa, Kassukin oli aivan intopiukeena kun tuli vieras joka leikki sen kanssa. :D Tänään pitäs keksiä jotakin taas, eilen kun kierrettiin Turun linna niin tekis mieli vielä sinne Aboa Vetukseenkin.

Semmosia tähän hätään

Safe tonightTorstai 10.10.2013 23:03

Nukkuminen meni taas yllättävästi liiallisuuksiin. Vaikka oli kello soittamassa niin meikäläinen käänsi vaan kylkeään. Auttakaa nyt jo...

No menin sitten kaupungille iltapäivällä, söin vähän jotain Wiklundilla ja katselin sateista toria ja sen ihmisiä. Sitten kävin kaupassa äitille ja nauratin sitä vähäsen. Sen jälkeen oli vielä käytävä hakemassa täytettä omaankin jääkaappiin. Pääsin kotiin, söin ja huomasin että johan se on iltaan ehtiny. Että kylläpä oli taas hyötyä tästäkin päivästä. No äitille ainakin. Huominen on kai kanssa vähän semmosta samanlaista, kauheesti pitäs lentää ja tehä eikä kuitenkaan silti mitään saa aikaseksi. On tää silti mielenkiintosta elämää kaikenkaikkiaan nyt. Lievästi sanottuna.

Treasure huntingTorstai 10.10.2013 02:45

Joo elikkäs eilisen kun olin hiljakseen kotona (teki muuten hyvää) ja tänkin päivän niin pitihän sitä nyt illalla lähteä käymään kaupungissa paristakin syystä. No kahvilassa tuli taas istuttua Chukin kanssa, mansikkapirtelö oli makeeta. Sitten piti tähyillä ja tarkastella, ja jututin yhtä taksikuskia siinä. Kyselyn tulos oli että hän tietää kenestä puhun, mutta nimeä ei muista eikä työvuoroja. Ja tietääkseen on vaimollinen /varattu immeinen kyseessä. Damn. :D No joo, katotaan mitäs tässä nyt sitten ton yhenkin kanssa tosiaan tapahtuu, saako pian lopettaa tällaset kotkotukset.

Kai sitä pitäs mennä nukkumaan kohta että sais ittensä aamulla ylös jotenkin. Menee nää päivät hukkaan. Näköjään toi yksin nyt "at a party, can't really talk, good night". No ei kai siinäkään. Juhlikoon. Kiitos ja näkemiin.

No niinTiistai 08.10.2013 01:59

Kai sitä pitää kirjotella jotain kunnollistakin, ettei sitten taas myöhemmin lueskele näitä ja mieti että no mitähän tossakin taas on ollu.

Viikonloppu tosiaan oli aika... no miten sen nyt sanois... tapahtumarikas, monipuolinen, ihmeellinen, joo. Lauantaina päivän vaan olin ja ihmettelin, ja siinä illemmalla menin sitten kyläilemään. Tuli saunottua ja kisuja oli kiva silitellä (vaikka huomasin taas miksi ne kisut ei mulle paras vaihtoehto ollut, nenu tukossa...). Prinsessakohtelua tuli kyllä ja ei siinä mitään hätää ollut tosiaan. Ja ja... no semmosta.

Sunnuntaina elikkäs eilen iltapäivällä lähin sitten kaupungille taas ja olin sen erään kaverinkaverin kanssa kahvilla. Tai paremminkin limulla. Käytiin sitten siinä sen tykönä yhtäkkiä kun hän halusi vaihtaa vaatteet (ja järkyttää kämppiksensä taas). No kämppis järkyttyi kyllä, heh. Oudot jutut sillä silti. Mutta toi toinen oli kyllä paljon kivempaa ja järkevämpää seuraa. Istuskeltiin vielä joen rannassa ja oli se ihan mukavaa ajanviettoa. Kiva että Turussa alkaa jo tuttuja olemaan. No sitten... soi puhelin. Ja kutsu kävi.

Ei muuta kun suunta taas sinne... olihan se niinkun olis kotiinsa tullut. Kyllä oli hymyssä suu ja katse erilainen kuin ennen. En tiedä mikä sitä oikein vaivasi. :D Ja semmonen uskomaton iltahan siitä kyllä tuli. Miten se on aina niin ihana ja hyvällä tuulella ja nyt teki kaiken kyllä just niin täydellisesti. Meillä menee jutut yksiin ja huomasin tänään että me matkitaan (tiedostaen tai tiedostamatta) jo toistemme kehon liikkeitäkin, että kai tässä joku yhteys on olemassa. Uskaltasinko mä nyt jo vihdoin sanoa pitkästä aikaa että tiedän mitä haluan. Katsotaan suodaanko se mulle ihan tosiaan sitten, en uskalla edes ajatella oikein vielä että mitäs tässä tapahtuu.

Huomenna sitten olis tiistai ja pitäs saada tästä arjesta kiinni. Ei vaan tunnu onnistuvan täällä nyt millään. Menin sitten muuttaman Turkuun, jee. Joo.

Till the rivers all run dryMaanantai 07.10.2013 21:33

I never guessed it would be like this.

You made me feel something new. I thought I had felt it all. I hadn't. The way you were and the way you did everything now made me shiver and I could feel the tears coming. You knew how to touch me in every possible way, and it was so beautiful.

The way you looked me in the eyes. The way you smiled. The way you held me. You just did everything exactly how I like it. I don't think anyone else had been able to do that before. You knew just how I wanted it to happen. And the best part is that I guess that is just how you like things too. How we were eating together from the same plate, doing it silently taking our turns. You were holding me so tight but gave me the space I needed just when I wanted it.

I know I am not perfect, but you make me feel like I am good enough. I know others may be offering me things too, even good things, but you are simply the only one who gets it right. We have a connection, that is hard to explain, we are somehow similar but at the same time different enough to teach each other. I know I would be ok with you. I know we could make it.

No-one can predict the future, and of course I know it is good to take one day at a time but... I do hope you are still in my reach tomorrow, my love. I am not ready to let you go anymore.

Sanoja vaanLauantai 05.10.2013 01:35

Perjantaita. Olimpa sitten taas kaupungilla ja äitin vein parturiin ja vähän piti kaupan puolellakin käydä. Tekis mieli ostaa vaatteita aina vaan... sitten itekin ruokakaupan kautta ja kotiin. Siinä vaiheessa päivä olikin jo hyvin paremmalla puolella.

Tämän päivän ajatukset on lähinnä siinä, että kauniita sanojahan niitä saa kuulla nykyään paljon. Ei siinä mitään, kivahan se on. Tulee semmonen olo että on hyväksytty ja haluttu semmosena kun on. Se vaan että jos niitä alkaa kuulemaan liian paljon niin sillonhan ne jo rupeaa maistumaan vähän puulta.

Mitäs muuta... no tässä kotona tosiaan nyt rentoutuen ja voimpa kertoa että äsken silmä lepäsi... huhhuh. Ei siitä sen enempää. Vielä. Ainakaan.

Huomenna sitten lauantai ja taas olis semmosta jotakin ohjelmantynkää... no ei kai siinäkään. :) Mielenkiinnolla oottelee tulevaa.

Over and out.

[Ei aihetta]Torstai 03.10.2013 23:11