IRC-Galleria

Mitäs tänään. No aika hiljasta. Pientä tavaroiden järjestelyä vaan. Pitäs keksiä huomiseksi missä mun ammattitutkintotodistus on. Voi olla että sitä tarvittais pian. Asunto-asioita jännitän. Mihinkähän asuntoon sitä sitten lopulta päätyy... en malta odottaa että pääsen KOTIIN. Ehkä tuo ensi torstai jotain ratkasee. Toivottavasti.

Ei kai tässä muuta kun alottelemaan huomenna uutta jännää viikkoa...

Tänään piti lähteä käymään Skanssissa kun ei mun mokkulani sitten sisältänyt sen enempää sitä "nopeeta" aikaa. Onneksi sain toisen kortin.

Mitäs muuta tässä tänään... ehkä vähän jotenkin parempi olo kuin eilen, mutta kun mä vaan olen aina tällanen mietiskelijä. Aina pohdin syntyjä syviä. Olishan tässä ohjelmaa taas tuleville päiville, lähinnä odotan tota torstaita...

Semmosia

Ja viikon loppukin. Näin se taas on perjantai. Tuntuu että AINA on joko maanantai tai perjantai.

No, tässähän tämä viikko on mennyt totutellessa ajatukseen että äiti on poissa. Uimassa olen käynyt pari kertaa ja hautajaisia on siskojen kanssa järjestetty. Eilen äiti laitettiin sitten arkkuun, ja vähän pelotti mennä sitä katsomaan, kun en oikeastaan ollut ennen edes kunnolla nähnyt kuollutta ihmistä. No siinähän se kauniisti nukkui kun oli laitettu, oudoltahan se tuntui sitä katsoa mutta silitin hiuksia ja sanoin että hyvää matkaa.

Tampereelta on tullut muutama asuntotarjous, katsotaan nyt sitten mitähän tästä tulee.

Tänään kaiketi semmonen hissumpi päivä sitten.

Kai tuo otsikko jo aika lailla kaiken kertoo. Elikä tänään loppui taistelu, loppui kipu ja tuska, pelko ja kaikki muu. Vaikean sairauden väsyttämänä äiti antoi periksi aamulla, ja siirtyi sinne missä ei enää kuolemaa ole.

No, arvatenkin tässä on ollut aika lailla pallo hukassa ja pää sekasin tänään. Vilunväreet on menny ja mahaan sattuu ja mitenkään päin ei ole oikein hyvä olla. Kyllä se fyysinen puoli alkaa aina oireilla vaikka aivot ei vielä ihan täysin ole tapahtunutta ymmärtäny. Kaipa se isoin suru jää sinne hautajaispäivään sitten kuitenkin. Outo olo on vaan ajatella että enää en voi äidille kertoa niitä kaikkia pikku juttuja, nauraa sen kanssa ja muuta...

No, huomenna katotaan mikä olo.

Hyvästi äiti, hyvää matkaa pilvenreunalle.

No niin. Tässä on nyt taistelu vaan tiivistynyt, äiti menee nyt jo siinä pisteessä että en tiedä miten kauan kestää enää. On se rankkaa nyt ja ei aina tiedä mitä sitä sanoisi tai tekisi.

Eilen sen jälkeen kun kävin äitiä katsomassa, käväsin syömässä myös Raxissa. Soiteltiin siskojen kanssa, ja tässä kotonahan on iltasin tullut juteltua taas semmosen ihan mielenkiintosen ihmisen kanssa. Tietenkin se on tuolla rapakon takana, mutta meinasi että ei olisi kovinkaan iso ongelma hänelle tulla Suomeen. Mitenkäs niiden kaukosuhteiden kanssa on tähän asti aina käynytkään... kun nyt osaisi olla ajattelematta ja odottamatta liikoja ennenkun on ainakin ihan livenä nähnyt toisen.

No huomenna taas sitten liikenteeseen, tarkistamaan äidin vointi, ja jos kaikkea semmosta pientä ohjelmaa kehittäis.

Äidin tilasta on saanut olla huolissaan ja murehtia, se on nyt vaan menossa koko ajan huonompaan päin. Melkein joka päivä olen sitä käynyt katsomassa, ja tänään sillä oli nyt jo sitten lisähapen tarvetta. Kommunikointi ei enää oikein suju. En tiedä... :(((

Huomenna olis tarkotus mennä aamulla uimahalliin ja siitä sitten kaupunkiin ja leffaan. Kai sen äidin vointi pitää sitten tarkistaa myös taas. On se kiva että nyt tuntuu vähän siltä että tuo liikuntakin olis alkanut kiinnostamaan. Jos sais ton uintiharrastuksen liikkeelle.

Ei kai tässä voi muuta kun katsoa millanen viikonlopusta tulee.

Kaikenlaista taas. Naamakirjassa on kaveripyyntöjä sadellut ja alkaa aika vilkasta olemaan siellä se keskustelu ja kaikki. Eipä siinä mitään.

Äitiä olisin käynyt katsomassa tänään, mutta sepä oli taas sairaalassa. Onneksi oli päässyt siiten kuitenkin kotiin nopeasti, huomenna siis uudestaan menen katsomaan miten siellä voidaan.

Pakkaset ne on nipistelly joitakin päiviä jo aika kirpeästi, mutta nyt viikonlopuksi ja ensi viikoksi lupailee vissiin jo vähän maltillisempia lukemia. Pitäis mennä sinne uimahalliin että pääsis saunaan lämmittelemään. :)

Ps. Hyvää syntymäpäivää mun poitsuni.

Heipä hei. Viikonloppu alkaa taas olla takana. Ei ole oikein ollut fyysisesti kaikkein paras kunto, mutta nyt alkaa helpottaa. Äitiä kävin taas katsomassa, ja kovasti se on aina siitä kiitollinen. Kaupungissa istuin vähän aikaa Hesellä ja tulin sitten kotiin. Hyvää musiikkia löytyy taas koko ajan, kiva juttu tietty. Yritän myös kovasti mainostaa ja saada tykkääjiä tuonne mun naamakirjasivulle että tosiaan saisi joskus sinne vähän niitä tykkääjiäkin enempi. :D Kannustusjoukkoja että jos joskus tulisi tosissaan lähdettyä pyöräilemään sinne kauemmas.

Talvikin se sitten vihdoin tulla tupsahti kunnolla, tällä hetkellä taitaa ulkosalla olla rapiat 10 astetta pakkasta ja lunta tulee hiljalleen. Ei kai siinäkään, ompahan ainakin normi sää vuodenaikaan.

No ei kai tässä sitten taas muuta...

Kyllä tuli yö taas ihmeteltyä että kun ei uni tule, ja kun se vähäksi aikaa tuli niin painajaisiahan sitä piti katsella. Sitten ohjelmassa semmosta että tänään oli taas käytävä kattomassa sitä äitiä. Yritin auttaa parhaani mukaan. Kaupungilta hain myös uuden mokkulan, tällä kertaa Soneran ja voin kertoa että tuo saunalahden tikku lentää nyt jonnekin.

Onneksi nyt viikon lopulle on vähän lupailtu jo sitä oikeeta talveakin. Saadaan sitten se kevätkin joskus. Kaipa tämä tästä.

Menipä tuo viime yö vähän pepulleen kun piti roikkua puhelimessa. On sitten olokin ollut tänään sen mukanen. No eipä tässä kyllä mitään mainitsemisen arvoista ole tänäänkään, mitäs tässä muuta kuin kovasti vaan miettii asioita. Senhän mä osaan.

Hyvää musiikkia onneksi on löytynyt, kyllä sitä aina tulee eteen uutta kuunneltavaa kun vaan pitää korvat auki. Tosin nyt on kyllä toinen korva vähän lukossa.

Että tämmöstä, katotaan josko jo huomenna olis taas oikeesti jotain kirjotettavaakin.