IRC-Galleria

Njooh. Vähän on tuo kevät ottanu takapakkia ilmojen puolesta, mutta onneksi viikonloppuna pitäis taas lämmetä.

Vihdoinkin mulla on nyt sitten laajakaista kotonakin. Ei tarvi pelleillä mokkuloiden kanssa ja toivoa kaunista ilmaa että pääsee nettiin. Bussikorttikin on tullu hankittua.

Tänään vuokraisäntä taas ajelutti ja kahvitutti ja haettiin mulle pyykkikori. Sitten tässä illemmalla se heitti mut vielä hellareihin. Pitihän se käydä tarkistamassa millanen paikka se on. Vähän jäi semmoseksi mitäänsanomattomaksi vielä fiilis, katsotaan selviääkö ensi kerralla että mitä tykkään.

Ja tänään selvisi että viikon päästä tiistaina tulis vieraskin taas. On se kun sitten Turusta tullaan oikein tänne mun perään, vaikka siellä jo herra totesi että hyvästi. Huhheijaa. Ja olis kai noita vieraita jonossa... en kohta leiki enää.

Mitäs muuta tässä... ei kai kun pitäs arjesta saada nyt kiinni jotenkin ja ruveta tosissaan järjestämään asioita.

No joo. Samanlaisia päivä tässä on ollu. Kotona oloa ja siivoilua. Olis hankittava se bussikortti aika pian.

Tänään tuli tuossa alkuiltapäivästä aika karmea olo, päänsärky ja oksetus. No ei siinä auttanu kun buranaa huiviin ja peiton alle vähäksi aikaa. Sitten Kassu ulos ja söin vähän, mutta päänsärky vaan ei mene pois. Luulen että otan vielä buranaa uudestaan pian. Eipä jaksa nyt justiinsa oikein muuta kirjotella...

Ps. Tulipa sitten vielä iltayöstä semmonen vieras käymään että huhhuh, ei tiedä itkiskö vai nauraisko...

Heissansaa. Tässä nämä ekat päivät on menneet täällä. Eilen käväsin kaupungilla työkkärissä ja kelassa hoitelemassa asioita. Olihan se jännää tulla bussilla takasin kun ei tienny osaako sitä ekalla kerralla kattoa niin hyvin että missä jää pois, mutta oli tuossa kolmekutosessa ainaskin pysäkkinäyttö, kakskutosessa en sellasta nähnyt.

Pikkuhiljaahan tässä kaikki etenee, asia kerrallaan. Tosiaan ne äidin jutut ja sitten pitäs kai kouluunkin hakea taas. Vähän epätoivosta voi olla se sisään pääsy mutta ainahan sitä hakea saa.

No niin. Täällä sitä sitten ollaan. Vihdoinkin. Kyllä se muutto äkkiä ja näppärästi kävi. Vuokraisäntä tuli eilen Turkuun, kamat autoon ja menoksi. Ennen kahdeksaa illalla oli sitten jo koko muutto suoritettu. Pikkuhiljaa olen tässä tavaroita laittanut paikoilleen ja onhan tämä ihanaa, olen ihan rakastunut tähän asuntoon. :)

No, huomenna pitäis sitten lähteä seikkailemaan tuonne kaupungille että saa kaikki paperihommat valmiiksi. Ja pitäisi maar sitä kävästä vielä siellä Turussa, kun on ne äidin asiat vähän vieläkin kesken, perunkirjotukset sun muut.

Mutta joo, tästä tämä alkaa, eka yö meni muuten hyvin mutta uni ei heti meinannut tulla, olin kai niin tohkeissani. :D Ehkäpä tänä yönä paremmin.

Vihdoinkin se tapahtuu: mie muutan Tampereelle!!!

Tuli siellä päivä vietettyä eilen. Aamulla aikasin junalla sinne. Rautatieaseman kahvilassa päätin ottaa vähän aamupalaa. Siinä alkoi sitten se naismyyjä katsoa mua jotenkin oudosti. Sitten se sanoi että mä taidan tuntea sut. Ja kysyi että mistä olen. Kun sanoin että Laitilasta, niin hän siihen että no niin. Sitten selvisi että sehän on semmonen nainen joka tuli lukion kakkosella samalle luokalle ja kirjotettiin siinä sitten samaan aikaan. Tuli siinä yli tunti istuttua ja juteltua, se tarjosi mulle caramel lattenkin. Oli hyvää.

Sitten mut otti semmonen Timo kyytiin ja se näytti mulle kämpän joka olis tarjolla. Ihastuin ikihyviksi. Astianpesukonekin löytyy. Ja niinhän se sitten kirjotteli paperit ja mä pääsen muuttamaan kai heti ens viikon alussa. Kova kiirushan tässä voi tulla pakkaamisen kanssa mutta eiköhän se tästä kun ei nyt niin paljon tätä tavaraakaan ole. (Kai...)

No, kai sitä täytyy koittaa nukkuakin taas ja huomenna menee varmaan päivä hyvin pakkaillessa. Adios!

No niin. Hautajaiset ohi. Olihan se kaunis tilaisuus. Paljon kauniita kukkia äidille. Ihana oli nähdä kaikkia sukulaisia, ne tuntuu nyt entistä läheisemmiltä vaikka ei näin ikävissä merkeissä ole ennen kokoonnuttukaan. Oli tosi kiva viettää siskon ja perheensä kanssakin aikaa semmosen muutaman tunnin automatkan verran. Ja aika erikoista oli että illalla Espoosta Turkuun bussimatka ei maksanu mulle mitään.

No tänään sitten onneksi taisi olla sekin päivä että asuntoasiassa onnisti viimein. Varmuuden asiasta saa sitten tiistaina kun pyörähdän taas siellä Tampereella.

Tässä nämä päällimmäset taas...

Vai meniköhän tuo nyt ihan oikein. Lapsuuteni täällä asunut enkä osaa murretta.

Terkkuja Laitilasta siis. Täällä iskän luona olen yötä, yksin tosin kun iskä on nyt muualla. Olihan se hassua käpötellä tuolla pimeässä tuo lapsuuden koulutie ja maisemat läpi, räntääkin rätkii.

Huomenna olisi sitten aamulla lähtö kohti Kuhmoisia. Raskas päivä tulee varmaan mutta onneksi siellä on siskot ja tädit ja serkut sun muut.

Eipä täällä mitään hätää muuten, kun vaan osaisi mennä nukkumaan ajoissa...

Tässähän tämä menee, flunssassa. Vähän on ikävänpuoleinen olo mutta kai tästä hengissä selvitään, onneksi kuitenkin nykyään niin harvoin on tämmönen lenssukaan päällä.

Asuntoasiat vaan vähän junnaa paikallaan, kun ei ole sitä omaa kotia vielä tullut vastaan. Niin ja tulihan sitä odotettua sähköpostiakin töiden suhteen, muttei siinä mailissa nyt vaan sitten lukenut sitä mitä olisin halunnut. :/ No ehkä jos joku vielä peruu töihin tulemisensa... ehkä...

Nyt pitäs miettiä että koska siellä tampereella taas pyörähtäis ja lauantaina olis se surullinen reissu tiedossa. No eipähän siinä, sitten on sekin ohi.

En tiedä, ei kai tässä nyt tänään sen kummempia..

Morjes. Ei tässä nyt ihan parhaimmillaan ole oltu viime päivinä, erinäisistä syistä on vaan kotona ollu ja nukkunut. Paitti torstaina, käväsin Tampereella työhaastattelussa. Voi elämäni kevät että mie toivon että nyt tärppäis. Siellähän se päivä meni tutuissa maisemissa, abit ajeli, heitteli karkkeja ja mölysi.

Ei tässä nyt oikein ole muuta kun odottaa että päivät kuluisi. Ensi viikolla saa tietää sitten miten sen työpaikan kanssa käy ja viikonloppuna pitäisi siunata äiti haudan lepoon.

No sellasia. Ehkä huomenna lisää.

Tänään on semmonen olo ollut että mikään ei huvita ja mitään ei jaksa. Torkahdellut pitkin päivää. Aivan ihme olo. Jotain pientä sitten yritin tässä kotona edes räpeltää.

Kyllä sitä huomenna olis jo pakko taas päästä liikenteeseen. Olis vielä äidin hautajais-asioita ja muitakin asioita.

Siellä jossain on se semmonen aika tärkeä josta ei ole nyt tänään kuulunut mitään. Toivottavasti kaikki on hyvin ja paranee pian.