Onnenpäiviä on ollut. Muumipeikko jää Kaarnapolulle. Niin usein munkin tekee mieli. Pitäisi kirjoittaa Pyhärannan seurakuntaan "voisitteko antaa mulle rahaa" -kirje. En osannut aloittaa sitä, koska on taas ollut niin sellainen fiilis, etten halua täältä mihinkään. Leikkikaverini ovat niin mahtavia. Koskaan meillä ei ole tylsää, vaikkei tehtäskään varsinaisesti mitään.
Lauantaina tehtiin Ellin, Sallan ja Kutron kanssa pizzaa ja katsottiin leffaa. Suunniteltiin myös "meiltä meni sähköt, keitetään trangialla parvekkeella teetä ja juodaan sitä kynttilänvalossa" -treffejä. Parannettiin maailmaa - tai BB:n elämää ainakin - ja marttailtiin. Kutro päätteli langat Mikon tulevasta nimpparilahjasta.
Sunnuntaina olin koko päivän töissä. Tai siltä se tuntui. Syksy on ollut uskomattoman lämmin ja mulla oli taas hyvä fiilis kun purettiin torikahvilaamme. Tuntuu kummalta, että menen sinne enää yheksi tai kaheksi päiväksi. En oikein osaisi luopua mistään asioista. Edelleenkään.
Eilen Vilkku kutsui illalla syömään vohveleita. Herkullisia olivat. Vilkulla saa aina jotain hyvää. Veera paistoi yhden tosi paksun vohvelin. Minä, Bärre ja Tove ei tehty mitään. Oltiin vaan. Tai no tuotiin me kermavaahtoa. Hyvin tärkeää. Suunniteltiin Vilkun muuttoa mun huoneeseen ja meidän kotiin. Kohta Bärren ja Vilkun kotiin. Hui.
Ihan illalla meni yks sulake, ja sen mukana sähköt eteisestä, mun huoneesta ja vessasta. Nauratti. Vain treffiseura puuttui, kun testasin uutta otsalamppuani [se on aivan mahtava!] ja suomensin enkunsanoja kynttilänvalossa.