Mikä päivä.
Aamulla heräsin outoihin ääniin. Kutro oli pakastimella siirtelemässä tavaroita. Tämä koti on niin Kutron koti ja joistan asioista huomaa, että Kutro on järkännyt. Kutro oli jo keittänyt aamukahvit, Veeran kanssa ihmeteltiin aikaista heräämistämme ja alotettiin kahvilla.
Lähdettiin Joroisten [taivutetaanko näin?] keskustaan. Oltais menty hampparille, mutta paikka on lauantaisin kiinni. Käveltiin sitten keskustassa, katseltiin kaunista puukirkkoa ja aloitettiin valokuvien otto. Kaunista, kaunista, kaunista. Mäkiä. Lupailin jo, että voisin muuttaa Joroisiin.
Sitten ajeltiin Varkauteen. Mentiin ABC:lle syömään, koska ei saatu hamppareita. Mahtavaa. Viimeksi olen syöny apsilla mummun ja ukin kanssa. Tää on ollu aika mummoilureissu. Sieltä vietiin Veera mummolleen ja me muut mentiin Varkauden keskustaan. Kerettiin käymään kahessa kaupassa, sitten kaikki meni kiinni. Onneksi nää tytöt keksii aina tekemistä! Käveltiin rannassa ja otettiin hurjasti valokuvia. Löydettiin miehiä. Eivät vain nekään vieneet mun ajatuksia muualle..
Käytiin Prismassa kahvilla ja kaupassa. Haettiin Veera. Tankattiin. Ajettiin yhelle onnettomuuspaikalle. Itkin melkein, vaikken tuntenut tietenkään ketään. Sitten Kutron mummolaan. Kutron mummo oli tosi mukava. Saatiin suklaata ja Bärre löysi uuden koiraystävän. Siitä lähti karvoja samalla tavalla kuin Tovestakin, vaikka se ei kyllä haukkunut senkään vertaa kuin Tove.
Nyt ollaan taas täällä Kutron kotona. Ja lähdetään saunomaan. Ihanaa elämää. Vilkun takapenkillä istuessa ajattelin vain, että mä pakahdun, niin kuin Kutro aina sanoo.