Eilisen vietin jälleen E:n ja M:n kanssa. Kävimme pulkkamäessä & puistossa, kokosimme palapelejä, katsoimme muumeja, leikimme, söimme paljon ja teimme tyttöjen äidille synttärikortin. Veera tekstasi aina, kun nukutin E:tä. O:n cd-kotelossa oli viisas ajatus, jota en enää muista sanasta sanaan. Mutta jotain tämän suuntaista: 'Kun seuraavat sanat, joita sanot, saattavat ratkaista isoja asioita, kuuntele ennemmin sydäntäsi kuin järkeä.' Kunpa aina osaisinkin.
Illalla lähdin Helsinkiin kuvitellen, että busseja Raumalle lähtee tunnin välein. Mutta joku on mennyt vähentämään bussi-vuoroja. Törkeää. Mutta nopeat päätökset kunniaan: hyppäsin Turun bussiin ja päädyin sitten samantien ostamaan lipun Uuteenkaupunkiin asti. Nukuin matkan Turkuun ja Turku-Uki välin katselin pimeitä maisemia. En ollut koskaan käynyt Vehmaan tai Mietoisten keskustassa. Tajusin yhtäkkiä, etten enää elä niin suunnitelmalliseti kuin joskus. Mutta tuntuu, että näin on parempi.
Äiti haki mut Ukista. Pyhärannassa on vähemmän lunta kuin Järvenpäässä, mutta tähdet näkyvät täällä paljon kirkkaammin. Oli hyvä tulla taas kotiin. Eteisessä oli armejan vaatteita ja kodinhoitohuoneen pöydällää tunnuslaatta [tmv]. Mikko on lomilla. Ehkä ensimmäistä kertaa tajusin, että Mikko on armejassa [miten tuo sana pitäisi kirjoittaa???].
Tänään olen ollut koko päivän yövaatteissa. Lukenut lehtiä, katsellut ulos ikkunasta, juonut kahvia muumi-mukista ja ollut vain. Pidän näistä päivistä. Nyt lähden saunaan, koska illalla vietetään rattoisaa aikaa kansantautien parissa Merin ja Veeran kanssa.
Niin, ja äiti antoi lukea vanhaa päiväkirjaansa. Kaikki ihmiset pitäisi pakottaa kirjoittamaan päiväkirjaa.