Hyttis siinä touhuili itsekseen lattialla jollain leluilla ja vilkuili minua välillä.
Äkkiä se tulikin istumaan minun viereen ja katso hetken televisiota ihan hiljaa.
" Miikka on siellä pelkosenniemellä. " Nita sano ja tuijotti minua.
" Joo, niin on. "
" Se meni töihin sinne. "
" Niin meni. " Vastasin ehkä vähä tylsistyneen oloisena.
" Miikka tulee taas kotiin sitten? "
" Niin tulee, sitten ku on saanu työt tehtyä ja alkaa viikonloppu. "
Nita oli taas hetken hiljaa ja katsoi televisiota jotenkin mietteliään oloisena, painoi sitten päänsä minua vasten ja hymyili leveästi.
" Älä ole surullinen, Miikka tulee kotiin sitten. "
" En minä olekaan.. "
Sanoin ja otin Hyttiskän syliin.
" Sinä olet hyvä äiti. " Se sanoi ja antoi pusun :)
Tulipas paljon parempi mieli heti!
Kyllä se pikku ötökkä osaa piristääkki ^^