Oli kerran tyttö nimeltä Siru.
Hän oli melkein kuin kukatahansa reilu parikymppinen yh-äiti. Hänen elämänsä ei aina ollut mitään ruusuilla tanssimista, mutta sitten hän eräänä toukokuisena torstai iltana eksyi melkein tyhjään baariin, missä hän tapasi Kristianin.
Jostain syystä Siru meni juttelemaan pojalle ja aloitti keskustelun huolettomasti mitään sen enempää miettimättä: " Miksi se poika täällä yksin seisoo " Siitä alkoi hyvä ilta, minkä päätteeksi he vaihtoivat puhelinnumerot ja lähtivät kumpikin omiin suuntiinsa.
Siru ei millään saanutkaan kotonaan unta vaan Kristianin lumoavan upeat silmät häiritsivät hänen mieltään ja hänen oli pakko laittaa pojalle vielä viesti, ja poikahan vastasi!
Siitä alkio kissa ja hiiri leikki. He tapasivat useasti pikaisesti ja muka vahingoissa, laittoivat viestiä ja soittelivat ja pian olivat jo kuin parhaimmat kaverit. He viihtyivät toistensa seurassa ja puhuivat kaikesta, ja kävi ilmi että myös Kristianilla oli kaksi lasta.
Ystävyys syventyi pian rakkaudeksi, ja aika pian Kristian muutti Sirun luokse asumaan. He katselivat yhdessä ikean kuvastoa, täyttivät pimeinä syysiltoina ristikoita ja joivat kuumaa kaakaota, kävivät yhdessä koirian kanssa kävelyllä, laittoivat kotia ja suunnittelivat tulevaisuutta. Puhuivat kaikesta ja harrastivat yhdessä yhteisiä asioista, joista kumpikin pitivät. Heillä oli yhteiset ystävät heidän elämänsä tuntui mahtavalta!
Kristianin lapset kävivät aina pitemmillä lomilla Sirun ja Kristianin luona ja tulivat täydellisesti toimeen Sirun tyttären kanssa. Kaikki tuntui menevän hyvin. Ja pian tapahtui se, mikä on jokaisen naisen elämän huippu hetkiä! Kristian kosi Sirua, ja näin kumpikin lupautuivat kokonaan toisilleen.
Onnen hetken vain lisääntyivät, kun Siru huomasi yllätyksekseen olevansa raskaana. Kristian pysyi lujasti Sirun tukena koko raskauden ajan suunnittelemalla isompaa asuntoa johon he muuttivat, vaihtamalla vanhan BMW:n farmariin, laittamalla lasten huoneen ja ostamalla kaiken vauvalle valmiiksi. Siru tunsi ettei kukaan mies ollut koskaan ollut hänelle niin hyvä, hellä, rakastava ja huolehtivainen. Hän tunti täydellisesti olevansa turvassa!
Synnytys ei ehkä ollut mikään kaikista helpoin, mutta Kristian pysyi kokoajan Sirun tukena ja kumpikin itkivät onnesta nähdessään yhteisen pienokaisensa ensikertaa.
Tuntui, ettei mikään voisi mennä pieleen.
Kristian kävi töissä ja Siru oli äitiyslomalla. Pitemmillä lomilla he tekivät reissuja sukulaisien luokse ja ulkomaalle. Joskus he kävivät kaikkien lasten kanssa huvipuistoissa ja retkillä. Kaikki tuntui olevan niin hyvin.
Tätä onnea on jo kestänyt melkein kolme vuotta, ja nyt he suunnittelevat innoissaan tulevia ensikesän häitä ja häämatkaa Mombasaan. Heillä on yhteinen omakotitalo, ja Siru odottaa jo toista vauvaa. Kaikki on paremmin kuin voisi kuvitella. Tästä voisi päätellä, että rakkaustarinat voivat vielä olla totta?
___________________________________________________
No vuosisadan rakkaustarinatkaan eivät elä ilman hoitoa..
Ja asiahan ei todellakaan sitten mennytkään noin.. Mutta ehkä pienellä työllä, mitä olisi vaadittu kummaltakin osapuolelta, olisi todellakin ollut kasassa oikean rakkaus tarinan ainekset....