IRC-Galleria

Olit joku joka sai minut rakastumaan
Olit joku joka sai minut nauramaan, ja tuntemaan että merkitsen jotain
Olit joku joka sait minut unohtamaan
Olit joku joka sait minut onnelliseksi..

Olit joku jolle annoin kaiken, silti, mitä minä sain sinulta?

Olit joku joka sai minut pettymään
Olit joku joka sai minut itkemään enemmän kuin kukaan muu, ja tuntemaan ettei millään ole väliä
Olit joku joka sai minut muistamaan
Olit joku joka murskasit kaikki toiveeni, unelmani, odotukseni..

Olit silti joku jota rakastin enemmän kuin ketään muuta..

Kuljen eksyneenä pimeässä, toivon kadottaneena.
Ympärillä on pelkkää hiljaisuutta, etkö kuule kuinka huudan??
Menetin onnen kun sinut kadotin..

Löydän sinut jostain, en lakkaa etsimästä.
En voi unohtaa, kuinka sinua rakastin.
Tarvitsen sinua, ja sinun täytyy tietää totuus, mikä on sisimmässäsi.

Eksyessä pimeyteen, ei tunne toivoa.
Tahdon sinut, kun löydän en enää päästä menemään.
Onnen löydän kuin sinut saan, elän viimein valossa, kun seisot rinnallani.

Missä sinä olet?
Löydän sinut vielä, en lakkaa etsimästä.
Tahdon sinun tietävän totuuden..

Tarvitsen sinua, en päästä enää ikinä katoamaan.
Kun sinut löydän, missä oletkin, kerron totuuden ja saat tietää mitä todella tunnen..

Löydän sinut vielä jostain, en lakkaa etsimästä, koska kuulut minulle, tarvitsen sinua, älä enää katoa minulta, älä enää ikinä...

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein.
Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa.

Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Miksi aina haluaa jotain mitä ei saa?
Miksi aina rakastuu väärään henkilöön?
Miksi koskaan ei saa sitä kenet tahtoo?
Miksi kaikki aina satuttaa niin paljon?
Miksi ei pysty vain lopettamaan kaikkea mikä on täyttä paskaa?
Miksi aina on liikaa kysymyksiä, joihin ei löydä oikeaa vastausta??

Mä hän varoitin..
Minä olen se joka kostaa..
Minä olen se joka jää nauramaan kun SINÄ lähdet pakoon totuutta.
Minä olen se joka saan sinut tuntemaan tuskaa..
Saan sinut tuntemaan kaikkea sitä, mitä sinä sait joskus minut tuntemaan..
Saat kokea saman tuskan, epätoivon, kivun... Kuin mitä minä jouduin takiasi tuntemaan.
Minä olen se joka voi nousta maasta sinua vastaan, ja tehdä sinun elämästäsi helvettiä.
Minähän varoitin..
Minähän sanoin..
Sanoin että kostan..

Nyt se on alkanut rakkaani.

Päivä vaihtuu yöhön, taivas muuttuu punaiseksi/
Aika vaan juoksee, painajaisesta herää todelliseksi/
Antaisin mitä vaan, kun saisin olla onnellinen/
Herätä uuteen aamuun joka oisi mulle täydellinen/
Sydämmessä rakkaudentunne ikuisesti yksinäinen/
Mua seuraa päiväst toiseen demoni kuusi päinen/
Joka yrittää mun sielun, multa varastaa/
Taistelen sitä vastaan, enkä periks aio yhtään antaa/
Mullon liian hyvä sydän tälle pahalle maailmalle/
Kaiken tän tuskan peitän vaan mun kovan kuoren alle/
Oonko onnellinen vai huijaanko teitä hymylläni/
Jonka päiväst toiseen joudun vaan pitään ylläni/
Mun elämä on ku sarjakuvaa kokoajan tapahtuu/
Värejä on paljon, sivut toisensa jälkeen vaihtuu/
Halua uskoa tätä, tää ei voi olla todellista/
Haluan kysyä näänkö koskaan sitä loppua onnellista/



"Onnellinen",
Pettääkö ulkokuori mun, sisälläni huoli oon/
"Oon kai onnellinen",
Mut ei siltä tunnu, niin särkyvää/
"Oon kai onnellinen"
Pettääkö ulkokuori mun, sisälläni huoli oon/
"Oon kai onnellinen, onnellinen"



Oon tunteiden vanki, mullon kahleet kiinni jaloissani/
Joka kerta piinaa, mut viel pysynkö enään ajatuksissani/
Elämä on kovaa, mä tiedän kyllä sen/
Nää kahleet jaloissani vielä joskus katkaisen/
Välillä tuntuu etten kunnolla enään pysty hengittämään/
Sisälläni muistot, jotka arvet sieluuni mun jättää/
Pakko nostaa päätä, katsoo ylöspäin/
Moneen kertaan mietin, miks asioille piti käydä näin/
On niin paha olla, mä oon niin turhautunut/
Kaikki aina ihmettelee miks oon niin masentunut/
Ihmiset tuntee eri tavoin, itse tunnen voimakkaasti/
Siks pienet asiat otan joskus liian raskaasti/
En puhuis rakkaudesta, jos en ois sitä tuntenut/
Ekä kaipais sitä, jos kukaan ei ois sitä multa pois ottanut/
En voi tälle mitään, mä oon vaan tämänlainen/
Ainoo asia mikä mut saa polvilleen on nainen/



"Onnellinen",
Pettääkö ulkokuori mun, sisälläni huoli oon/
"Oon kai onnellinen",
Mut ei siltä tunnu, niin särkyvää/
"Oon kai onnellinen"
Pettääkö ulkokuori mun, sisälläni huoli oon/
"Oon kai onnellinen, onnellinen"




Talutan valjaissa itseeni, paljasjalkaisin kadulla/
Saan omiin rattaisiin kapulan, takii tän tunnekrapulan/
Lapsuuteen mielessäni kun en kapua/
Isän sammuneen alle katulamppujen, kuule en kaatuvan/
Luulen et aamulla, Samaa en tunne APUA/
Taas se sama tunne kapuaa/
Ja syö mut sisältä hajalle, Yli hermoi riistävän rajan/
Se pistää vuotaan kun veitsen viiltävä palanen/
Istun pakkases, syksyn tuulet lehdet on lakasseet, ja lapaset/
on Jäässä ja Hampaaseen/
kohdistuu vihlonta joka liikkuu kohti päätä Mä tapan Sen/
Sade Puskee mut maahan, ja Tuntuu et tukehdun rapaan/
Paska pukeutuu naamaan, Rakeet Tunnen kun Kulkeudun massaan/
Vastatuuli estää mua vahingossakaan kotiin kulkeutumasta/


"Onnellinen",
Pettääkö ulkokuori mun, sisälläni huoli oon/
"Oon kai onnellinen",
Mut ei siltä tunnu, niin särkyvää/
"Oon kai onnellinen"
Pettääkö ulkokuori mun, sisälläni huoli oon/
"Oon kai onnellinen, onnellinen"

Joskus käy niin, että toinen tekee "sen viimeisen virheen", jonka ehkä voi antaa anteeksi, mutta sitä ei voi ikinä unohtaa, ja jossa luottamus menee ehkä iäksi.
Kun noin käy, tuntuu kuin matto vedettäisiin jalkojen alta ja koko maailma hajoaisi.
Sitä ei pysty käsittämään.. Miksi se teki niin? Miksi se teki niin?
Sitä kelaa mielessä koko ajan ja koittaa kehittää mielessään ratkaisua, ja vastausta miljooniin kysymyksiin..
Sitä ei saa mielestä, vaikka kuinka yrittäisi..

Itse koitin unohtaa kolme viikkoa, kunnes tajusin että jos se kerran pettää, pettää toistekkin.
Vanhan viisaus ja ei se siitä miksikään muutu.
Noin se on ja tulee aina olemaan.

En voi antaa anteeksi.
En voi unohtaa.
En voi jatkaa näin enään..

Se on loppu.
Se on ohi.
On aloitettava alusta..

Mutta muista, että minä kostan varmasti.....

Edessäni elämäni tuli palaa/
Hiljalleen elämääni tulit salaa/
Sä taivaan valo sytytit mut uudestaan/
Rakkauteni liekin elämäni tulen juuresta/
Kuuleman mukaan sä pelastit mun henkeni/
Olin vääril raiteil olit suojelusenkeli/
Niin ainakin kaikki vielkin mulle väittää/
Ja tiedän että se on totuus ei sitä voi väistää/
Mut näistä yhteisistä hetkistä sun kanssas/
Oon niin onnellinen ilman sua oisin hukassa/
Aivan palasina sekä masennuksen partaalla/
Väritit mun elämäni ennen näin sen harmaana/
Varmana olet mulle se only one/
Oothan vaan mun rinnalla aina ja ikuisesti hani/
Sillä ilman sua vaan yskin loskaa/
Ethän kulta jätä mua yksin koskaan/



Olin niinkun palapeli sä teit musta ehjän/
Pyyhit kyyneleeni peitit sydämmestäin reijän/
Tulit mun luokseni tulit mun vuokseni/
Pelastit mut nyt mä teen mitä vaan sun vuoksesi/

Annoit kätes mulle kun olin melkein jo pohjalla/
Nyt pidän kädestäs kii ja rakkaus saa ohjata/
Meitä eteenpäin kerrankin oikeeseen suuntaan/
Nyt kun sain sut omaks mä en tarvi mitään muuta/



Kai tiedät kai tiedät et olet se tärkein mulle/
Kai vielä kai vielä saan olla se tärkein sulle/

Kai tiedät kai tiedät etten koskaan jättäisi sua/
Kai vielä kai vielä rakastat sä mua/


......

He seisoivat edessäni, eivät välittäneet minusta, olin heille kuin ilmaa.
He suutelivat edessäni, olivat kuin minua ei olisi nyt, eikä olisi koskaan ollutkaan..
Maailmani hajosi..
Minä juoksin. Juoksin ja kaadoin heidät kummatkin maahan.
Huusin, potkin ja löin minkä pystyin. Samassa mieleni pimeni, kaikki vaipui verenpunaiseen huntuun.
Kaikki oli mennyt sekunneissa..
Kaikki oli mennyt minuuteissa..
Kaikki oli mennyt muutamassda tunnissa..
Mutta kaikki oli mennyt lopullisesti..

Lupauksesi, sanasi, yhteiset sopimuksemme..
Onko niillä enään väliä?
Kaikki se on mennyttä mitä joskus olimme, kaikki se on hukattu ja pois heitetty.

Sanot " yritetään vielä", mutta miksi yrittää aina uudelleen ja uudelleen?
Sanon " Yritetään vielä.. " mutta miksi yrittää aina uudelleen ja uudelleen?

Kaikki se on vain unta, yhtä painajaista tai helvettiä. Voi hetken olla muualla ja sitten tuo kaikki palaa jälleen mieleen terävänä kuin veitsi, haavoittavana kuin sapeli..
Ei se katoa, ei se unohdu, kaikki on pysyy ja säilyy..
Minussa..

Voin esittää että kaikki on OK, mutta onko se niin?
Voit esittää että kaikki on OK, mutta onko se niin?

Minä en usko, mutta yritän vielä..
Vain koska se joka on kusipää, on minun kusipää ja minulla on oikeus yrittää vielä..

Sinussa on jotain haavoittunutta
Jotain tahraamatontakin
Olen hulluna sinuun, mutta pelkään,
Että sua satuttaisin
En tiedä toista sinun laista
Yhtään rakastavaista
Miksi koskaan sinut kadotin?

Sinussa on jotain, jota ei voi selittää
Sillä sinussa on jotain niin hämmentävää
Sinussa on jotain, jota muut ei ehkä nää
Se on jotain, joka minuun iäksi jää

Nähtyäni sinut uneni muistin
Lämmin, tuoksuva, öinen maa
Ja sinä varjossa vanhan kuistin
Katsoin ilmettäs odottavaa
Ja se tuntui oikealta
Sulla on outo valta
Tiedä en ketään noin ihanaa

Vaan varjon takana on valo
Kirkas ja armoton
Ja sen viaton sydämen valo
Jossakin meissä se on


Sillä sinussa on jotain...