Okkei!
Mä teen sen, mitä mun tehtävä on.
Mä meen, koska mun mentävä on.
Eeih, ei mikään mulle riitä, mulle eeih!
Ei mikään tunnu miltään enää, eeih!
Eeih, anna mä meen, anna mä meen!
Tän matkan voi vetää tääl monel taval.
Välil tuntuu kun ois pulssiton, elämän kovettama.
Silti tänään slovareita mun mankka veivaa,
tuntuu että itsee poimittuu maasta ei saa.
Sun jälkeen mikään ei mitään taaskaan meinaa
ja nää seksipommit toimii vaan laastareina.
Eeih, ei mikään mulle riitä, mulle eeih!
Ei mikään tunnu miltään enää, eeih!
Eeih, anna mä meen, anna mä meen!
Mä kerran löysin just sitä mitä etsin,
kaikin keinoin halusin pitää sitä hengis.
Oli seikkailut suurempii, kesät kuumempii,
jotain muutkinku musaan liittyvii unelmii.
Anna mä meen.
Ja vaikka kovaa mennään, tääl aina vauhti tuntuu rauhallisemmalt sä mun pelkääjän paikal.
Mut mä ajoin suhteen lunastukseen,
viimeinen yhteinen kuva jäi juhannukseen.
Jossitella voi, mut takas ei eilistä saada,
ei korjaudu teipil nää haavat.
Teinistä saakka oman reittinsä valkkaa,
silti välil miettii kuka peilistä stalkkaa.
Eeih, ei mikään mulle riitä, mulle eeih!
Ei mikään tunnu miltään enää, eeih!
Eeih, anna mä meen, anna mä meen!
En oo tunteeton, kyl mul tunteet on,
mut sun jälkeen kaikki ihan sama mulle on.
Mä teen sen, mitä mun tehtävä on.
Mä meen, koska mun mentävä on.
Kaikki on sanottu, kyyneleet padottu,
silmistäs säihke on kadonnut.
Mä teen sen, mitä mun tehtävä on.
Mä meen, koska mun mentävä on.
Anna mä meen.
Anna mä meen.
Eeih, ei mikään mulle riitä, mulle eeih!
Ei mikään tunnu miltään enää, eeih!
Eeih, anna mä meen, anna mä meen!
Eeeih!