Tyttö, hauras ja heikko, elämä päällä lasin
Sekasin, masentunut, kulkee yksin koulusta takasin
Kotiin, turvapaikkaan, saa ajatuksissa laukkaa
Ollaa unelmissa, eikä joudu sillon stressaa
Yksinäinen, erillainen, tietysti syrjitty
Haluis olla kuten muut tai vaikka ylistetty
Kuuluu huutosakkii, nautii hienost elämästä
Pitää hauskaa, yhdessä luokan bileissä
Ei tiedä mikä mättää, haluu kuuluu joukkoo
Monta kertaa tarttuu, silti tuskissaan puukkoo
Toiset pelkää, toiset haukkuu ja sit ne nauraa
Ei opettajat huomaa, voi tuota tyttö raukkaa
Välitunti on piinaa, tunneilla elementis
Koulussa tosi hyvä, viisas ja niin kaunis
Silti hauras, usko kun on loppu itseen
Syksy kun saapuu, pelkää että mitä tekee
Mä nään kasvot jotka itkee, nään aivan liikaa vihaa
Sä kuljet ja kuljet, tuskissas pitkin pihaa
Päivä toisensa jälkeen pelkkii pettymyksii
Eikä ketään vastaa vaikka paljon kysymyksiin
Poika niin yksin, yötä myöten kadulla kulkee
Silmänsä sulkee, ei haluu herää päivää uutee
Tuskaa sen katsees, kätkee surun sisällensä
Ei tajuu pyytää apuu, vihaa pienes mielessä
On kai liikaa jo nähnyt, ketä enää voisi syytää
Antanut kaiken, mikse ei kukaan nää
Toistaa virheitään, apuu hakee usein aineista
Miksi ei kaikki voisi olla hyvin mulla ja
Koulu ei inspaa, pitää huomiota hakee
Ylittää sillan ja lopulta sen kaiteen
Ote lipee, ei enää yhtää hetkee tuskaa
Kenen on syy, yhteiskuntako nyt vastaa?
Kuka pelastaa, kuka voi nyt enää auttaa
Liika jo mennyt, monta vielä tarvitaan?
Moni masentuntu, moni hakee hoitoon
Kuinka moni tulee herään aamunkoittoon
Mä nään kasvot jotka itkee, nään aivan liikaa vihaa
Sä kuljet ja kuljet, tuskissas pitkin pihaa
Päivä toisensa jälkeen pelkkii pettymyksii
Eikä ketään vastaa vaikka paljon kysymyksiin
Liia monta tyhjää lekaa
Ni makaa ku petaa
Opetetaa
Alkuu mut ei, kui lopetetaa
Viinaa maistuu myös tytölle tälle
Jos jo skidist asti ajautunu tielle väärälle
Ei aurinko pygee risukasaa loistaa
Mari lähtee lätkii himast ikää kuustoita
Budii holii ja lääkkeit sekasi
Ei oo tuu olee enää paluut takasi
Kyl Mari koittaa Mari haluu pärjää
Mut suru ja harmaat sadepilvet vaa värjää
Taivasta
Mari ottaa kai lasta
Abortti ja sit himaan sairaalasta
Parasta
Toivoo mut Mari pelkää pahinta
Kai hinta on kova ku joutuu valita
Ei ketää auta, hissil vikaa kerrokse
Askel reunalle eikä enää kato taaksee