" Sut vielä nähdä saan, sun kumarrukseen niiaan
Sitten viet sun seinäruususi tanssimaan
Hänen lapsenuskostaan joku sanoo se on harhaa
Olkoon mutta ilman ei täällä jaksaisikaan
Vielä kerran minäkin tanssia saan ja silloin pyörii alla maa
Minä täällä sinua niin kaipaan, vielä me taivaassa tanssitaan
Sinä olet aina mun kotimaa, ei ole vettä, rantaa rakkaampaa
Ei ole taivaan ja maan rajaa, yhtä on kaksi kulkijaa "
Tuos biisi tuo niin mieleen yhden lupauksen.
Usko, pidän sen aina <3
Ikävä on yhä helvetinmoinen. Viimeksi tänään olisin halunnut vain soittaa sulle ja kuulla äänesi. Viimeksi tänään taas näppäilin sun numeron turhaan kännykkään ja puristin kättä nyrkkiin ja toivoin etten muistaisi sinua.
Että kaikki olis helpompaa nyt.
En pysty vieläkään ymmärtämään miksi sun piti mennä ja jättää mut tänne yksin. En vieläkään voi antaa sitä sulle anteeksi. Voit olla varma että kun taas nähdään, minä tulen huutamaan kaiken tämän pahan olon suoraan sun kasvoille!!
Etkö oikeasti ymmärrä kuinka paljon kaikki se sattui??
Kuinka jätit meidät kaikki tänne ja annoit kaiken muuttua ja tapahtua??
Miksi?? MIKSI?!!
Koska tämä kaikki selviää mulle?? Koska minä pystyn ymmärtämään sen mitä tapahtui?? Koska voin antaa itselleni anteeksi..??
Liian suurio ikävä, mikä ei katoa, eikä vähene, vaan kasvaa entisestään..
R.I.P Tomi <3