Oltiin juuri viety Iitu kotia, ja piti lähteä vielä käymään pikaisesti kaupassa.
" Äiti, minä oon kiltisti sitten kaupassa.. "
" No hyvä. Muistakin sitten olla kiltisti. "
" Saanko sitten munan? " Nita kysyi silmät suurina.
" No, jos oot kiltistio ja annat minulleki pikkusen. "
Nita lupasi olla kiltisti, ja antaa palan suklaamunaa sitten minulleki.
Ostettiin sitten kaupasta tarvittavat jutut ja Nita sai kinderinsä ja lähdettiin ajelemaan kohti kotia.
Itse olin jo unohtanut koko suklaamunan palan kun äkkiä Nita vaati takapenkiltä huomiota.
" Äiti! Äiti! Tässä sinulle pala! "
" Voi kiitos kulta pieni! " *Awwww...!!* Otin suklaamunan palan kiitollisena vastaan ja söin.
Ajattelin vielä että olipas ihanan kiltisti tehty, kun Nita alkoi kikattamaan aivan kippurassa, niin että tuskin sai happea välissä.
" Mitä nyt? " Hämmästelin ja vilkuilin takana kikattavaa ipanaa.
" Se oli lattialla äiti! "
" Mitä? Missä oli? "
" Lattialla! Minä kengällä nostin sen! "
Ei taas pitänyt kyllä itselläkään oikein pokka.
Hienoa, ihana kullannuppu Nita muisti sentään antaa minullekin sen suklaamunan palasen xD