IRC-Galleria

1 . kuka minä olen sinulle ?
2 . kerro jotakin mistä pidät minussa ?
3 . kerro jotakin mitä meidän pitäisi tehdä yhdessä..?
4 . sano jotakin minkä vain me kaksi (tai vain minä) ymmärrämme ?
5 . kerro ensimmäinen tai selvin muistosi minusta ?
6 . kysy jotakin mitä olet aina halunnut tietää minusta ?
7 . kerro mikä laulu tai elokuva muistuttaa sinua minusta ?
8 . milloin nähdään ?
9 . milloin viimeksi suutuit minulle ?
10 . tykkään susta, entä sä musta ?
11 . olenko ilkeä ihminen ?
12 . tykkäätkö halata minua ?
13 . haluisitko tavata minut ?
14 . jos kuolisin.. kaipaisitko ?
15 . tulisitko hautajaisiini ?
16 . jos voisit sanoa minulle viimeiset sanat ne olisivat ?
17. kerro jokin parhaista puolistani mistä pidät ?
18. entä jokin huonoista ?
19. voisitko koskaan lyödä minua ?
20. mitä tekisit jos suutelisin sinua ?

"Yleensä mies romahtaa polvilleen ja kosii. Se on vähän sellaista konttaamista."
(Ann 7 v.)


MIKÄ ON TARPEEN RAKKAUDESSA?
Täytyy tietää, kuinka kirjoitetaan shekkejä. Koska vaikka olis tonneittain
rakkautta, niin silti saat hirveesti laskuja. (Anni 9 v.)


ONKO PAREMPI OLLA SINKKU VAI MENNÄ NAIMISIIN?
Tytöille on parempaa olla sinkku, mutta ei pojille. Pojat tarvii jonkun
siivoamaan niitten jälkiä! (Linda 9 v.)


KUINKA SAAT RAKKAUDEN KESTÄMÄÄN?
Vietä enin aika rakastaen, etkä mene töihin ollenkaan. (Tomi 7 v.)
Älä unohda vaimon nimeä.Se aiheuttaa rakkaudessa sekasotkun. (Roope 8 v.)


Ole hyvä suutelija. Sillon vaimo voi unohtaa, ettet koskaan vie roskia ulos.
(Risto 8 v.)


MITEN PÄÄTTÄÄ KOSKA MENNÄ NAIMISIIN?
Ekana täytyy löytää joku joka tykkää samoista asioista ku
itte. Jos esimerkiks tykkää jalkapallosta, täytyy löytää vaimo joka
tuo chipsejä ja kaljaa"
-Alain 10v


MITÄ TULISI TEHDÄ ETTÄ AVIOLIITOSTA TULISI HYVÄ?
No vaimoille täytyy sanoo et ne on kauniita. Myös
sillon vaik ne näyttäs pakettiautoilta"
-Richard 10v


MIKÄ SAA KAKSI IHMISTÄ RAKASTUMAAN TOISIINSA?
Kukaan ei tiedä, että
miksi niin tapahtuu, mutta kuulin, että sillä on
jotain tekemistä miltä sinä haiset. Siksi parfyymit ja deodorantit
ovat niin suosittuja. (Jan, 9)


Silloin, kun rakastutaan, luvataan, ettei riidellä koskaan. Mutta tytöt rikkovat lupauksen aina. He suuttuvat heti, kun mies vetää kännit. - Dan, 7 v


Kun sydän lyö nopeammin ja kasvot tulevat punaisiksi, niin on rakastunut.
-Marta 6v


Rakkautta on silloin kun näkee jonkun, mutta se tuntuukin mahassa.
-Sofia 5v


Rakkaus tulee etelärinteeltä, ja juuri siksi sinne on kasvanut puita.
-Joel 5v


Rakkaus tuntuu jaloissa. Ne kävelee sinne päin johon on rakastunut.
-Matias 6v


Ei kirkossa tarvitse mennä naimisiin. Naimisiin voi mennä sosiaalitoimistossa. Tai voi muuttaa yhteen niin että ei kerro kenellekkään. Tärkeintä on, että itse tietää sen.
-Nina 6v


Avioliitto on melkein sama kuin että mennään naimisiin. Erona on se, ettei pidetä mekkoa päällä. -Sara7v

Kun mennään naimisiin, ei saa nauraa. Eikä myöskään saa sanoa ei.
-Catherine 5v


Ei ole varmaa, että haluaa mennä kenen tahansa kanssa naimisiin. Ei sekään ole varmaa, että haluaa riisuutua.
-Linn 7v


Jos kestää yhdessä 65 vuotta, saa kultamitalin. Silloin vietetään kultahäitä ja juodaan ja pidetään hauskaa. Jos eroaa, saa vain pari rautamöykkyä.
-KÃ¥re 6v


Naisilla ja miehillä on erilainen luonne: naiset pitää kauniista ja miehet discosta.
-Aada 6v


Sydän on niin kuin ruumiin pääkaupunki
-Marie 6v


Lapset ja vaimot on tärkeitä ihmiselle. Miehet pitää niistä.
-Erik 6v


Anoppi on isoäiti, joka ei ole kyseisen henkilön äiti
-Hanne6v


Anoppi on sen äiti, joka menee naimisiin vieraan perheen kanssa
-Victoria 7v


Anoppi on rangaistus, jonka joutuu kärsimään, kun menee naimisiin tuntemattoman kanssa -Pål 7v

Anoppi on nainen, joka ei suhtaudu kovin juhlallisesti toisten tunteisiin
-Gustav 7v


Anoppi on sellainen, joka on toisen osapuolen äiti. Hän on naimisissa apen kanssa ja hänellä on poika, jonka nimi on Lanko
-Tim 6v

"Koskaan ei tiä mitä tulee tapahtuun...
Ja kelle tulee tapahtuun...
Se voi olla joko sun pahin vihamiehes...
Tai rakkain ystäväs...
Tai oma Rakas...
Tai jopa sä itte...

Rakkauden hinta on suuri...
Elämä on täynnä onnettomuuksia...
Tässä on yks tarina eräänlaisesta onnettomuudesta..."


Ensilumen saapuessa tyttö ikkunassa hymyili ja katseli/
Miten lumihiutaleet maan kasteli/
Poika tarttui tyttöö kädestä ja katsoi silmiin/
Tyttö kirkkain silmin taas katseli pilviin/
Oli tytön syntymäpäivä ja ilma niin kaunis/
Siitä mielellään vaikka koko päivän nauttis/
Mut poika kertoo että sil on tytölle yllätys/
Tästä lahjasta tyttö aivan varmaan yllättys/
Poika lähti pihalle jo starttaamaan autoo/
Tyttö empi "mitähän se jätkä oikein hautoo"/

Sit tyttö meni istumaan repsikan paikalle/
Nopeasti turvavyöt kiinni laittaa se/
Kun huomaa miten ensilumi on jäätynyt/
Tienpintaan kiiltävänä päätynyt/
Sitten poika painaa kaasua ja lähtee kohti/
Kultasepänliikettä mut se tyttö pohtii/
Kun ei tiedä vielä mitä poika oikein antaa/
Eikä osaa aavistaakkaan rakkauden hintaa/
Tyttö silmät kiiltävänä katsoo maantien pintaa/
Hiljaa henkee vetäisee ja koittaa omaa rintaa/
Tuntee miten sydän kovempaa tavallist hakkaa/
Silti iloisin mielin he jatkavat matkaa/
Poika hymyilee ja silittää tytön päätä/
Samalla kun renkaat pyörii ylikierroksia jäällä/

Kunnes yllättäen tulee vastaan väistämätön mutka/
Jarrut ei pelaa nyt tyttö alkaa huutaa/
Ei siinä tilanteessa pysty mitään miettiin/
Kun satalasissa ja auto lähtee heittelehtiin/
Auto törmää tienviittaan ja rysähtää penkkaan/
Ne luuli et kaikki on ohi kunnes tulee rekka/
Samaan mutkaan eikä sekään pysty jarruttaan/
Nyt jo poikakin alkaa hädissänsä huutaan/
Hän katsoo tyttöä vielä viimeisen kerran/
Ja sanoo tytölle "aikaa on vielä hetken verran/
Mä rakastan sua ei pelätä kuolemaa/
Ei oo aika meidän lähtee nyt eikä vielä huomena/
On tuonela meistä niin kaukana pysy vahvana/
Kätesi risti ja rukoile vaan parasta/
Rakkauden ja hengen menetys on aivan liian varhasta/
On mahdotonta luopua rakkaudesta parhaasta"/

Mutta rekka ei odota vaan tööttäys kuuluu/
Tyttö itkee ja auton lasit huurtuu/
Poika yrittää hädissänsä auton ovee avata/
Mutta aika loppuu ja rekka luisuu auton takana/
Kuuluu suuri törmäys ja silloin kaikki sammui/
Niin suuressa vauhdissa selvitä ei voi/
Rekkakuski kuoli ja auto kaatui maantielle/
lopulta ambulanssikuskit löysi verisen miehen/
Penkasta autosta rekka-auton alta/
Poika oli huonossa kunnos tilanne näytti pahalta/
Mutta pari viikkoo eteenpäin ja hän teholta heräs/
Katsoi ympärilleen että missä tyttö lepäs/

Hoitaja selitti jotain erityistarkkailemisesta/
Ja tytön pienen pääkallon murskautumisesta/
Aivoverenvuodosta ja halvaantumisesta/
Sekä maksasta puhjenneesta/
Poika voinut ei käsittää että mitä tapahtui/
Kunnes häneen mieleensä taas muistui/
Iso kolari jossa rekka ajoi päälle/
Kun oli ajanut liian kovaa tien jäälle/
Poika purskahti lohduttomaan itkuun/
Kyynel toisensa jälkeen silmäst tippuu/
Hän painoi päänsä tyynyyn takaisin/
Ja toivoi että tuohon hetkeen vielä palaisi/

Parin viikon jälkeen Poika pääsi kotiin sairaalasta/
Mutta tiesi ettei tyttö ole häntä vastassa/
Hän tallusti lumisessa säässä yksin kotiin/
Kylmissänsä yksin talvee vastaan soti/
Kun hän pääsi kotiin hän otti esiin kynän/
Sekä paperia ja myöskin kännykän/
Hän puhelimen käteen otti ja soitti/
Sairaalaan kysyäkseen että mikä tytön vointi/
Mutta suru-uutisen hän kuuli puhelimessa/
Että hänen tyttönsä makaa nyt 00-kerroksessa/
Nuori tyttö ikää vasta kuusitoista/
Maailman julmuutta nyt kirosi ja huusi poika/
Kunnes paikalleen juuttui ja kännykän tiputti/
Nyt elämisellä itseään vaan kidutti/
Hän lähti kotoa kävelemään kohti siltaa/
Kohti mutkaa jossa huudettiin kilpaa/
Jossa viimeisen kerran tytön äänen kuuli/
Jossa tytön hengissä selviävän luuli/
Nyt poika katsoo ylös ja hymyilee taivaalle/
Lupaa että tulee tytön luokse taivaaseen/
"Lupasinhan olla ikuisesti sun luona"/
Tuona hetkenä poika huomaa/
Kuinka sillan alle tunneliin iso rekka kiitää/
Poika ristii kädet ja elämästään kiittää/
"Lupasinhan että vielä joskus tulen luokses/
Se aika on nyt mä teen mitä vain sun vuokses"/
Tippuu vika kyynel "nyt on sun luokses matka"/
Eikä kumpikaan heistä jäänyt elämäänsä jatkaan.../

"Muista että onnettomuuksia voi sattua jokaiselle...
Niin hyville kun huonoillekkin ihmisille...
Ei onnettomuudet oo ihmisistä kiinni aina...
Se on vaan karu totuus ettei ikinä voi tietää tosiaan mitä tulee tapahtuun..."

poika ajaa lujaa moottoripyörällä 180 km/h
Tyttö: Hidasta, mua pelottaa
Poika: Enkä, tää on hauskaa
Tyttö: Eikä ole. Oo kiltti, tää on liian pelottavaa
Poika: Sano mulle sitten, että sä rakastat mua
Tyttö: Hyvä on, mä rakastan sua. Jarruta !
Poika: Ja nyt halaa mua OIKEIN kovaa
*tyttö halaa poikaa*
Poika: Voitko ottaa pois mun kypärän ja laittaa sen sun päähäs? Mä kyllästyin siihen..

Sanomalehdessä seuraavana päivänä:
"Moottoripyörä törmäsi rakennusta vasten jarrujen vian seurauksena. Samalla hetkellä kyydissä oli kaksi henkilöä, joista vain yksi jäi eloon."

Totta puhuen, matkan puoli välissä poika huomasi jarrujen olevan rikki, mutta ei halunnut tytön tietävän asiasta. Sen sijaan hän pyysi tyttöä sanomaan että tämä rakastaa häntä ja halaamaan tätä viimeistä kertaa. Lisäksi hän käski tytön laittavan kypärän päähän, jotta tyttö jäisi eloon vaikka tämä merkitsi pojalle kuolemaa.

"Jos sinäkin rakastat jotakuta yhtä paljon - kopioi tämä teksti päiväkirjaasi"

Ei kukaan tunne sisintäin, enkä tiedä mihin jäin,
Kätes koskaan ei kantaneet mua.
Sä et enää voi mua opettaa, en sua kuule kuitenkaan, mua et tunne, et itseäs minusta saa, usko vaan.

Mua luulet voivas ymmärtää, olen minä, en vähempää, et voi ottaa ja heittää mua pois.
Ei näin, ei voi oppii elämään, yksin kaikkee selvittää, mä oon ilmaa, en tänne jää!

Jos saan jotain aitoo koskettaa, tyhjän tunteen kadottaa, silloin kenties mä tänne jään, mut jos ei voi uskoo mihinkään, ei voi muuttaa itseään, ehkä silloin mä jäädä voin.

Jos nään mitä muut ei nähdä saa, tiedän että uudestaan, vanhat haavat sä voit parantaa, sä voit mulle kaiken opettaa, jälleen auttaa kasvamaan, muu ei haittaa, jos itseni tuntea saan.

En voi muita miellyttää, ne ei sieluuni nää, kun ne valheita suoltaa, niin mistään en kiinni mä saa, ei ne totuutta kerro ja yksin mä tyhjyyteen jään..

tarina pojasta:

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

> 'Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin
jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään.'<

Olit joku joka sai minut rakastumaan
Olit joku joka sai minut nauramaan, ja tuntemaan että merkitsen jotain
Olit joku joka sait minut unohtamaan
Olit joku joka sait minut onnelliseksi..

Olit joku jolle annoin kaiken, silti, mitä minä sain sinulta?

Olit joku joka sai minut pettymään
Olit joku joka sai minut itkemään enemmän kuin kukaan muu, ja tuntemaan ettei millään ole väliä
Olit joku joka sai minut muistamaan
Olit joku joka murskasit kaikki toiveeni, unelmani, odotukseni..

Olit silti joku jota rakastin enemmän kuin ketään muuta..

Kuljen eksyneenä pimeässä, toivon kadottaneena.
Ympärillä on pelkkää hiljaisuutta, etkö kuule kuinka huudan??
Menetin onnen kun sinut kadotin..

Löydän sinut jostain, en lakkaa etsimästä.
En voi unohtaa, kuinka sinua rakastin.
Tarvitsen sinua, ja sinun täytyy tietää totuus, mikä on sisimmässäsi.

Eksyessä pimeyteen, ei tunne toivoa.
Tahdon sinut, kun löydän en enää päästä menemään.
Onnen löydän kuin sinut saan, elän viimein valossa, kun seisot rinnallani.

Missä sinä olet?
Löydän sinut vielä, en lakkaa etsimästä.
Tahdon sinun tietävän totuuden..

Tarvitsen sinua, en päästä enää ikinä katoamaan.
Kun sinut löydän, missä oletkin, kerron totuuden ja saat tietää mitä todella tunnen..

Löydän sinut vielä jostain, en lakkaa etsimästä, koska kuulut minulle, tarvitsen sinua, älä enää katoa minulta, älä enää ikinä...

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein.
Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa.

Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Miksi aina haluaa jotain mitä ei saa?
Miksi aina rakastuu väärään henkilöön?
Miksi koskaan ei saa sitä kenet tahtoo?
Miksi kaikki aina satuttaa niin paljon?
Miksi ei pysty vain lopettamaan kaikkea mikä on täyttä paskaa?
Miksi aina on liikaa kysymyksiä, joihin ei löydä oikeaa vastausta??