IRC-Galleria

[mul pauhaa edelleen toi sibeliuksen karelia suite intermezzo 58s - 3min7s mut muutin sen... no noin 3min17s kun siinä on se no se, toi youtube soittaa piraattimusaa, mut jos sitä ränkkää liikaa että olis niinku samplaamassa niin se pistää hanat kii. tekis mieli imasta joku ohjelma millä noita u2b -piraatteja vois imuttaa kotiin talteen ettei tarvis kärsiä tollasesta pelleilystä. piraattisaitti, mikä piraattisaitti...]

mut' viisautta mietin kun olin kävelyllä kylään. tästä on aikoja jo monta päivää. kävin paikassa missä oli ihmisiä eikä internettiä. siinä mennessä mietin ja kun en perillä puhunut niin palatessa pähkäilin.

toi aihe jota kaikki on miettiny, mutta ei pidä hävetä sitä eikä sitäkään että sen sanoo äneen, ainakaan tämän jälkeen, jos siitä kiini saan... kas siinä pulma. mutta sitä viisautta, mi wiisautta ois?

[ja nyt jankutatte koko ajan ja tähän asti tota karelia suitea 58s kohdalta aina tohon 3min 7s ja sitte heti luuppi uuvestaan, hommat toimii tekemällä ja asiat tapahtuu yrittämällä]

siitä asti kun olen viisautta ajatellut, olen tahtonu sen mieltää wiisaueksi, siis sellaiseksi, joka opitaan, joka tulee iän myötä mutta ei kartu ihan ilman älyämistä. osa wiisauesta on sellasta, joka pitää harkiten ymmärtää, tuumailla aikaa vasten, itekseen ja tulla johonkin johtoajatukseen, jota sitte korjailee kun on ikä menny wiisauen ohi.

niin käy, niin miä ajattelen että on käytävä ja tapahtuu, jos ei huomaa niin sitte myöhemmin, miä nyt tässä tuumailen että näin ja niin ja wiisautta neuvon näkemään ja ottamaan sinä minä sen sanon, mutta ei aivan niinkään.

ei pidä aliarvioida ketään, ei lukijaa, ei wiisauen tulkittijaa eikä omaa ymmärrystään wiisaueksi mieltämäänsä kohtaa. mutta harkinta ja logiikka on välillä kovassa ristiriiassa sen kanssa mitä omassa päässään ja omissa ajatuksissaan johtopäätöksiä tekee niin siksi on ne hyvä kirjottaa ylöspantavaksi, jos ei muiden luettavaksi nin ite näihin palaa.

muistetaan sanonta, dostojevskiltä: mistä ihminenen...

ja otetaan irtolauseesta kappale kiveä kun jukolan eskoa näin minä kaupassa. teitäpä varmaan ihmetyttää, mutta minua ei ollenkaan.

[olen ollut ilman 58s jo tovin, se soimaan]

(käräjät kai tänään aamusella nin miä en hirviästi aio nukkua. vetelen tässä aakkosia nurin samalla kun vasen käsi lepää, on toi vasaralihas vähä_ päässy kasvamaan oikiassa käessä niin nyt lepuutellaan sitä ja kirjotellaan viidellä sormella tikkaa lautaan ja sitte pelataan mustapekkatöpöhäntää-tuputtaa vai miten se menisi, vierasta pesää ja märkää nallia, noita lapsuuven leikkejä, joissa miä olin vielä hyvä häviäjä. nykyään miä aika äänekkäästi rääyn kun tulee se kohta missä pitää olla hiljaa tai hipi-hiljaa, jos pitää olla niin sitte miä oikein meteliä piän, miä vaistoilla pelaan en järellä. olen huomannu että järettömyys vastaa kokolaillla vaistomaista toimintaa ja johtaa paremmalla toennäkösyyellä, sikäli kun miä katon, niihin tuloksiin, joilla saa rääkyä vielä toisenkin kerran. miä olen huomannut huomaavinaa...oho

olen huomannut huomaavinani että minusta tykätään silloin kun miä oikein rääyn, mutta se on taitolaji ja kaukana wiisaudeusta, jonka piti olla puheenani ja aiheenikin jollain tapaa, mutta kyllä noista aina juttuja saa, odottakaapas kun laitan tuota sibeliusta..tuut tuut tuut... vitsiläinen. pitää lada puheaikaa kun on niin hukka jumissa. söikö se mummo sen vai miksi helvetissä mulla on päässä red little riding hood. olenko miä joku saatanan shervoodin tyranni ja roisto. vittu miä käytän näitä nuolia torilla temppuna kun nuolen ja nielen tulta, se ampuu joka uskaltaa, tai ketä huvittaa. miä pidän ampumista sellasena lastenleikkinä että miä kohta unohan ton tulennielemisenkin. pieren sitä, kurana ja kaakaona, miä olen sellanen sivetti että miä teen ihmisten häpiäksi ja eläinten kiusaksi kahvistakin parempia papuja ja muutan hajuni halutuksi ambraksi. miä olen se wiisain kolmesta tietäjästä kun jeesus tulee mun housuihin, mulla on sellaset housutkin, mutta ei jalassa nyt. on kai mentävä heti laittamaan kun tulin sanoneeksi. voi nimittäin olla että kohta taas jossain on pensapalo ja sitte kuvitellaan yhtä sun toista ja nykyään suntiota ei edes huomata, ne on niin näkymättömiä siinä siunatussa talossa... nijooo ilman sulkujalaisiakosemeni)

katos siä, joka hävyttömömiä aiot tai näät. sinun pitää kattoa ja harkita, sillä kaikki mitä näkee ei ole ajattelemisen arvosta, mutta kaikki mitä ajattelee ei ole näkemisen verosta. moni asia pettää ja useimmin harkinta.

siksi miä kehotankin olemaan ottamatta minun neuvosta vaaria tai tulemasta sellaseksi, mutta jos välttämättä haluaa ja se on tuntemuksena pakko, niin ilman harkintaa kannattaa miettiä että onko yksi haluton teko parempi kuin elämä siunatussa hulluuvessa? muuta ei tarvi miettiä, jos tohon ei osaa vastata... ite.

sielutton ihminen ei syytä kaipaa,
tee mitä mieleen juolahtaa,
mielessäsi

ja kuravettä päälle. vanha, tuleva vanha ainii punanahka-sarjis lakkasi ilmestymästä suomessa... mites olis mustis? mul on sen passeja myytävänä. haiskalta haettuja aitoja tai valokopioita, kaikki salakielet aukiaa. sormukset valetaan toiveitten hukkaan, mittoja kyselemättä. (isoin sormi mihin on valettu on kai sen 22" eli siitä voi miettiä millasta nyrkkiä ja kyrpää on tarjolla, ketään välittämätt ja puuhista puhtaimpia, hinta ja laatu on jotenkin korvattavissa rahalla tai jos saan ite palvella niin sitte on tota noin... kyyti pitäs saaha, ja paluukyyti hornantuuttiin)

neuvottelematta paras, kun säännöt on vähissä

(viel' uuvesta toi sibelius, jos ette sitä ole soittaneet... mikä vittu tässä on kun tää aina kyselee näitä 'muokkaus on kesken' voisko nyt vittu... heittäkää vittuun noi vitun liput jostain kirjottelijasta, jos kerran survotte mun ahtamaan sanomani noihin mihin ne ei mahu. idiootit kädettää mun)

[58s sibelius - karelia suite intermezzo... ja u2be editsiooini]

tämä läski lähtee hankeen ja panee ajann pakkasee miä, miä... miä en piittaa pikku rikoksista enkä nujakoista ota paineita, jos poika on mikä on tabussa sanottua, mutta muuten kokolailla totta ja kokkia myöten, puhumattakaan vala...niin... siiis valetuista ihmisistä... mutta kaikki tapahtunut on kuviteltava ajateltavaksi todeki, siltä osin kuin se ei tapahdu. muun voi ajatella huvikseen, sillä juri huviin oli pyrkimys kuvitelmalla päästä, mutta kun on noita päitä kuin hydralla yhdessä ajatuskia niin aina on pelattava varmanpäälle ja siitä on usein seurauksena istuva kultainen lihava mies päälläni, ja muut kutsuvat. miksipä muuksi kuin buddaksi ja minulla on finnejä navanympärillä. 68 leveysastettanavankalotinsipinsokinympärillä.

kaikkia finnejä ei foi puristaa, mutta en minä ole mitään beroccaa luvanututkaan ihohuokaillen ilmoille pusailla, kunhan nyt tässä märkää valun ja vähän haisen. olen kovin tyytyväinen siihen ha [kaskas sibelius ei soi... karelia suite intermezzoo..]

kyseenalaista hubaa ja halvalla menee. yhtä sun toista ja sitä se oli, näin jälkeenpäin sen tajuaa, vaikka niinkin suorasukaisesti sanotiin että, voi mitenkäs noi tulet taas sammumassa kai...

sairasta, ajattelen, mielikuvituksen on oltava, jos todellisuus on sellaista mitä ei voi kuvailla.

tee mulle damien
vitut wiisaudesta,
on se joku leffa damien? vai vaan batti? kas siinä vaihto ja ehto, kysmyskin. sibeliusta soimaan :P

[sibelius, mutta vaihen sen kohta johonkin. miä aina, usein, on melkein aina, kiihytän itteni musiikilla johonkin tilaan. se ei ole psykoosi, mutta saa sitä siksi sanoa, miä tiiään vaan keinon millä miä pysyn nahoissani kun kello on paljon]

miä luotan liikaa ihmisiin, ympärilläni, ihmisiin, joita miä piän ystävinä, jotka siksi kuvittelen niiksi. minulla on varaa siihen, kaikilla ei ole. en taho sanoa kenellä ei, sen kukties tietää, mutta sanottakoon näin että en miä kavereitani valitse, vaikka käyttäytyisin mniten. ja tavallaan se on ihan kiva, kunhan minulta ei odoteta mitään. miä teen harkitsemattomasti ja olen oma itteni ja miä luulen että työ olette vuodesta 2008 saaneet seurata tappajan psykologiaa. mutta kehitystäkin on tapahtunut.

[58s sibeliuksen karelia suite, sadatta kertaa] tappaminen, jos tappamisesta puhutaan, on pako sanoa se kahdesti ettei tule typoa tapamaminen. sillä tappamisen kanssa pitää olla harkittu ja hillitty. tappaminen ei saa olla tappo vaan sen tulee olla murha. miä tykkään murhaajista, mutta se johtuu kovin pitkälle siitä että en itteni lisäksi muita tunne, enkä ole vielä sellanen, muutoin kuin mieleltäni. mutta siinä juuri se hajatus, sen tovin sekavuuen ja heteken pelontunne siitä että itelle on käymässä kehnosti, on ajatus tehä ajattelematon teko, mutta niin että toinen ei sitä koskaan muille, enää, ole tekemässä, sillä pelottelemassa. sellaisessa harhassa ja siinä luulossa, kun toinen odottaa. on nähtävissä sellainen kauneus ja oivallus että minun toivotaan tulevan murhaajamieheksi, -mieli ei riitä. ja tässä tiemme erkanee

paranoidi puolisosi seuraa sun surffaamisia tai ite keksit niitä harhaisia puheita. miä keksin nyt ja täst'edes olen tiedostamatta omat harhani, ja otan riskin että ne ei ehkä miellytä, voit tunkea tylsät veittesi itteesi ja elää nelikymppiseksi, muistele sitte mitä ihmettä olet ollut todistamassa, jos tämä on vielä yhtä ei-kaupallinen. se o nkumma että ilmasella palvelulla, joka on usein parempaa kuin sellanen missä pitää maksella ja antaa kaikenlaista tuntomerkkiä itestään ja vakuutella että puhuu vaan paskaa, ei pärjää sellaselle krääsälle, mistä pitää maksaa. melkosta huoraamista tullu tietkoneilla puljaamisesta vimosen 15v aikana

miä en ole koskaan enkä kenellekään valehellu, kun miä olen sanonut että minusta tulee kirjailija, sillä kirjailija minusta tulee. täälä on elänyt pseudonyymini, oliko sen nimi arafat, pekka, fäggis, pelko, inho, radio, tuomari, sana, sen lasku, valeeton totuus vai mitä ikinä nimimerkkejä minä olen itsestäni käyttänyt, muiden puheita toistellessa. miä en elä enkä miä ole kuollut, mutta jokin minussa kuoli vuosia sitten, kun suuniteltiin, ei ainakaan lapsia.

onnea ja hyvää elämää töissä avioliitossa, avoliitossa tai sen ulkopuolella, jonka valitsit, kerrotaam terveisiä kuin viimeistä päivää

marraskuu... eikun...marraskuu... eikun

[soitan sitte taas sibeliusta]

mutta kuten aina sanotaan, välillä ei voi onnistua, vaan palaanpa aiheeseen kun olen katsonut ton kultti-leffan tcämmältä eli turners classic movies -kanavalta ja katon saino mitään sanottavaa.

(medi...eikun movie time. movie time)

--ventriloquist extraordinae, moaning from his big wounds

(bathotorg) me ja kato, farmit on aika kivoi paikkoi. tahtoisin olla farmari, mutta sielä on tilaa vaan yhelle muanvieljelijälle, mut miä tahonkin olla toukojäärä... saapas näkee mitä kenkä tekee, vai postiokortonkeja. nyt se the movie, jonka nimeä en muista

[tahtoisin että nyt soisi sibeliuksen ristilukki taustalla, mutta tyydyn hyräilemään täti monicaa, kun ei ole minulla sellasia luulijoita joukoissani, jotka sellasia palveluksia tekisivtä. ja sen ymmärrän hyvin. tuo ja juuri tuollaisten asioiden tiedostaminen saa minut haluamaan ajatella jotain sellaista mitä ei voi olla, eikä voi kuvitella tapahtuvaksi. tahdon ensisijaisesti tujoittaa omaa napaani ja kuunnella sisäistä setä-jolla-on-parhaat-karkit-ei-tarvi-hyviä-juttui-pari-kaveria-ja-webcam nimimerkki. toteaa mun päällä ja miä puristelen finnejä mahastani]

(aja hiljaa, isi nyt vaan...)

miä en muista koska miä nää kuulin, mutta tässä näitä nyt on:

heikki sarvanto, säveltäjä
-superkaupallisuus häiritsee musiikkiteollisuutta.

ajatelkaas jos toi hyypiö on vaikka joku esa-pekka salonen
toi kommentti on juuri niin älykkö. tolle heti täthisädepuikko ja
sitte miä sanon mitä se sillä tekee, kun sibeliustalo odottaa jotain
arafatin-kääntöpuolella, salonen paikalle, toki, vähemmän yllättävää touhua seuraa (siis chop-stickillä silmää kuka ehtii ja vain sitä yhtä, vittu, "hyvä viinin juominen on kuin rakastelua kauniin naisen kanssa", täällä esa-pekka 'siliconclit' salonen ja eutanasiaa tässä itekin olen puheillani puuhastelllu. huonolta näyttää, elettävä on, siitä riitasoinnut kielivät)

claes anderson, kirjailija
-musiikki on >tietysti< kaikkein kansainvälisin kieli; sitä ei tarvi kääntää

claes andersonista miä olen aina pitänyt vieläkin, toi >< merkki
on mulla muistiinpanoissa niin että on tungettu toi sana tonne väliin,
mut en tiedä onko se korjaus vai tarkennus. en ole ääiiniinkielenopettaja, vielä... ihminen ehtii, jos ei harrasta suurriistaa

matti lintunen, valokuvaaja
- tyttö leikkii pistoolilla: tyttö on aito ja pistooli on aito

tosta saan johtolangan että jossain kosovontms hommissa ollaan (siis vuosi) jenkit kuitenkin pommittamassa ohi kohteen euroopassa ja... tiedätte kyllä

uskon, että jatko joka sotkuissani on, on tuon matti lintusen sanomaa, ei sanomaa vaan ääneensanomaa tuolloin, se muuttui sanomaksi sen jälkeen, jos kukaan muistaa tai minä muistan oikein, niin nyt:

-taiteilijalta vaaditaan tiettyä kyynisyyttä, että hän pystyy toimimaan siinä tilanteessa, mutta ei saa olla liian kyyninen, että ei pysty toimimaan.

kas, kyynisyys... vähän se on jo jälilillä tossa missä mennään, ihmettelinkin, pakko myöntää. mutta pakon... aku ankan taskukirjoissa kävellään välillä tynnyri vaatteena, ok? jotkuu on, ja lukee asteriksia kuin kristitty koraania ja silti ne latinaa melkee oikein. itse kompuroin batissa, jonkun kanssa ja ja no se meni just niinku pit;, ei turpaan, mutta turpaani pois toviksi kun joku viitti korjata ettei nolaa itteään elämässä, kuten näin, mutta kuitenkin

tero saarinen, tanssija
- tanssi on kaikkein kansainvälisin taidemuoto; on vaikutteita japanista...

nyt tulee taas sellanen kohta, jossa ei tiedä kuka on sanoja, uskon kuvitellessani kuunnelleeni radiota joskus helsingin eu-kult.pääkaup. -aikoihin t,s ja sielä on sitte olleet nää tyypit vänkkäämässä eli puhelleet toistensa päälle ja laukoneet noita kiusaannuttuaan jonkun toisen komentista. niin siksi koska ne näyttäis tässä rakentuvan päälekkäin niin jopa, että aina on edeltäjäänsä parempi kommentti. tosin toi valokuvaajan kommentti nasahtaa niin että se on mietitty jo aikoja sitten valmiiksi, ja voinut jopa muhia tai varttua valmiina vuosia tilannetta msissä sen sanoo - ja vain sen yhden kerran

- kaikki mitataan rahassa, myös taide. on tärkeätä pitää selkeänä ja vakaan...
matti lintunen
-tuskin olen saanut poistettua yhtään maisemaa. työni vaikuttaa ehkä enemmän astenteisiin

(voi olla niitä live-lähetyksiä esim sibeliustalolta, kun silllon sorruin jotain alivaltiosihteeriä sinne, kato, kuulemaan ja pähkittiin niitä käyriä marmoreita. kyllä makaronit osaa, vittu, marmori on käyrää ja junanvaunut on käyrää ja tietokoneet on käyriä ja autot on lyhyempiä toiseltapuolen enemmän kun muinasen vauxhallin kohalla että ei menny perä samaa uomaa kun keula ja sitte ne ihmetteli hangessa että auto ei kule, mutta takasin sinne kultuuritalolle... kovin epäselvää ajottain tuo teksti ettei tätä jaksa kauaa ,)

päivi jukola, taiteilija
- taiteilija on moni, joka "saa" sanoa mitä muut ei (voi).

voivoi. nykyään kyllä voi, pitää vaan uskaltaa, mutta muistaa missä ja miten. televisiota ja radiota moderoidaan. internetkin oli ennen minun aikaani aika suljettu ja siten helposti moderoitava eli sensuroitavissa oleva tiedonvälityskeino, vaikka yhtä hyvin ennen internettiä saattoi pyörittää omaa pientä radioasemaa, ja varmaan jossain, anjalankoskea isommalla paikkakunnalla, tai ainakin sielä missä kaapeli näkyi, myös tv-kanavia. se on tuo porno ja väkivalta, mikä kaupallisuuden muodossa tekee mediasta (tiedonsiirtoväline) vahvan.

murheellisimpia kommentteje, joihin olen törmännyt tässä 2-3 viikon aikana on jonkun tietojenkäsittelyn proffan toteamus että world wide webistä alkaa tulla merkittävä lähde julkaistaessa ja haettaessa tietoa juuri tietojenkäsittelyyn... itku tulee ton tason äijä itkemässä tommosia... jäkrki kätee, ota vaikka mun!

en tiedä oliko tämä: tässä kuitenkin irtonaisuus niihin mun fyysikko-vastaa filosofi -juttuihin kun vituttaa sellaset esa-pekka saarinen-himaset konsultoimassa nokialla leopardatakeissa kun ollila toimitusjohtaa. vittu, se äijä ei tehny yhtään mitään. kalle iso-kallio ja se joku tiihonen sen teki eikä mitkään jorma, vittu jorma on sama kun john ja johnista tulee mieleen, kaikille, joko john wayne tai john holmes. että vetää sitä esinahkaa ja kättä lämpöseksi, tai bootsia jalkaan ihan stetsonin väristä riippuen...



--
--

Nyt olemmekin jo sanoneet aika paljon. Olemme olleet sitä mieltä että:

* on olemassa informaation säilymisen laki, jonka mukaan informaation määrä (siis insinöörikielellä yksittäisten informaatiobittien) määrä pysyy ymmärryksemme tavoitettavissa olevassa suljetussa järjestelmässä vakiona (kunhan muistamme että kyseisen osajärjestelmän informaatiota siirtyy meidän haltuumme aina, kun tavoitamme uutta ymmärrystä kyseisestä järjestelmästä)
* informaatio voi muuttaa muotoaan, siirtyä toiseen paikkaan, mutta vain sellaisten lainalaisuuksien mukaisella tavalla, jotka ovat kaikkialla universaalisti samat; kaikkien tasaisessa liikkeessä olevien katsojien on voitava ymmärtää samalla tavalla miten informaatio muuttaa muotoaan; Näin on, koska uskomme, että kaikkien katsojien on voitava ymmärtää maailma samalla tavalla.
* informaatio saa ainakin tietyissä tilanteissa energian (massan) muodon (suhteellisuusteoreettisesti yhdistelmän, joka koostuu liikemääräästä ja energiasta);

Kai Nyman 17.2.2007

(http://www.piksu.fi/science/sisalto/fysiikan_perusteita.html)

--
--

näihin tunnelmiin...

neiti fäggis, neiti fäggis
neiti, neiti, neiti, neiti fäggis,
tanssii vaan - vai miten se aikakoneen kipale menikään

kirjottelin avainsanoja että panen kerralla oikein kunnon paketin asiaa kun loppu puhelimesta, jos toisestakin akku (pikku karkelot puhelimen kanssa nyt kun olin kuukauden täysin tavoittamattomissa siltä osin) ja nyt meni pasmat sekasin kun firefoxissa olikin sessio päällä, meneeköhän tää nyt jonkun vanhan merkinnän päälle kun painan (väli)tallena ennen cut'n'pastea? : ][kyllä se pelasi ihan moitteettomasti. toivottavasti mun liimaaja leikkaaja on onnistuneisuudessaan alle mystisen 10kmrk ellei rajaa ole pudotettu (tai ellei tuo välitallennus rikkonu sitä hienoa ylihienosäätövaraa noin 211 merkillä...

liimaa. lepo. liimaa... haista ite urhon voltti laivalla nimeltä loki

[unohtuiko sanoa että vuosi vaihtui, mutta mitään ei vuotanut, vaikka raketteja näinkin. lupauksia en tehnyt, koska en ole sellaista tapaa vielä ottanut... tuo tuli mieleen siitä kun jallitteliin... niin... (sibelius soimaan, ja tulet kattilaan, meinasi karata kun pähkäilin puhelimesta akun tyhjäksi) asiat: muut tekee, mulle ne tapahtuu, ne vaan tapahtuu enkä miä voi sille mitään. ja aina se ei ole kivaa, mutta ei se_suuri vaan sellanen pikkujuttu, mun on pakko, jos sun pitää. voi kun olis noin simppeliä... ks. nii kun ei jaksa, se on aina kun ei jaksa kun ei viitti. ei, niin ei ole, vaan ei yksinkertaisesti jaksa, voimat puuttuu, vitamiinit on, mutta voimat puuttuu, selitä se sitte ihmiselle joka ei koskaan ole ollut sairas, ei edes sairaslomalla (miä en ole koskaan ollu saikulla, töistä, huom!)(olisko...)]

itseään tuntematta tuntemattomille paljasta asiaa tuttu tai tunnettu jostain
tyhmyys wiisautena turva paikkanasi kieli kuvalle puhelin glenn & glenn
mammutti ei edward saksikäsi asiat tapahtuvat ajalla joka on asioilla järjestys
ihmisillä eri sananlaskuista laskuhumala jota korjataan lisäämällä sanoja
vääristämällä totuutta yksityiskohdilla kun on pakkona pakokeino kahteen kertaan
sata prosenttia

sula mahdottomuus, kasvihuoneilmiöllä

P.S. salahanke - perussuomalaisten korkean kannatusluvun takana on vaaliliitto-oravan mukaan nukkuvien puolueen kanssa

...aijoo sielähän oli otsikkoehdotelmat ja kaikki ja kevyesti mahtui, näkee tosta vierityspalkista. mutta ei ihme, silä kuten ehkä huomasitte olen jättänyt tekstini hyvin kuohkeaksi tällä kertaa. nyt vain annetaan hiivan tehdä töitä ja sitten ihmetellään varpaidenvälejä. mulla on ainakin ihan kiljavat tai sitte noi on sukat kun ei toi väli iltoa... puita uuniin, kahvia koneeseen ja sitte takas pelaamaan dungeon siegeä.

reboottia eli nyt katkiaa sessio vuoden takaa. on puutattava kun lähes-läyeri ei soita musiikkia puustipuusta ja tekis mieli kattoa onko sinne kukaan, mun toiveesta, laittanut sitä sibeliuksen ristilukkia (vai enkö osaa hakea (muualta?)?)

(vainoissani aina puuttaan vimmoissani kun ei tiedä pelaako toi virustorjunta ihan var... ja tiedän että tulen katumaan tätä puuttia kun menee yli 50 välilehtä nurin ja kaikkia ei voi enää löytyä mitenkään... mutta kai tässä on sitte alettava jostain opettelemaan sitä jostain luopumista, kun kaikki näyttää niin väistämättömästi siltä että joskus ne vaan menee, katoaa, lähetee tai jää ja se ikävä on niin sietämätöntä että parempi aina rysäyttää kunnolla (nyt on puhe ihan vaan interwebistä ja välilehdistä joita on kertynyt noin 15vrk surffauksella, mutta kuitenkin) vaikka se tuntuu vielä pahemmalta, mutta kerralla kaikki, jos sillä kerralla kaikki menee, niin ei kai sillä kerralla ole sitten väliäkään ja jos ei ole hölmöläinen ihmettelemässä niin minä ja sillä logiikalla, jos kerran ei ole väliä niin onko merkitystäkään ja jos kerralla ei ole merkitystä, niin eihän sitä kai sitte kannata rysäyttääkään. varttuu vaan että tulee virus ja sitte se vasta pahalta tuntuuu, ennemmin ite kun joku tuntematon buuttaa ja lukee mun ajatukset ja aikee kun olen niin alasti ja läpinäkyvä ja transparentti ja kaveria saa ampua vaan niskaa tai puukottaa selkää ja friendly fire on ja lukekaa se television a drug of a nation tai ettikää se comic strip missä adrian edmondson aka eddie monsoon (ahaa)... loppu teksteissä, ja sille postuumisiti avauduttuaan, huomasin saaneeni kuulaan kalloon. olin siis kaivanu turhaan verta nenästäni tai pyytänyt lyömään mahaan, mistä meni maha sekaisin, ja sitten pää. sitä ihmettelin vessassa, kerran, niin kerran sellaistakin... kaikkea sitä on kerralla tapahtunut, kun tarkemmin muistelee. pitää oikein pudistaa päätää ja hieroa käsiä hermostuneesti, ja punastua hienostuneesti. yskäisy ja exitstopquitcancelherääheianttiheräävaimikäfäggissiäolet... (teeskentelen kuollutta että ne menee ja sitte äkkiä heali-pottu lärvii ja pause ja tupakalle ja miettii että miten tosta selviää... pitääkin kysyä patista neuvoa moi

kaiken hääräämisen jälkeen... ylipitkiksi venyneitä vuolatuksia ja jäi pois just new text document[21] kun ei ole copypaste-korttia kun sujuu toi flood ilmankin, mutta tulokset on kyllä usein juuri jotain mikä vastaa saamattomuutta. saamattomuus- jopa

koko ruusun nimi ja kaiken sen sosialistissolidarisen-utopian, jonka perustuu harakkan-diplomi-ekonomi-lenita-airisto-katainen-veljekset-häkäpälöittä bkt-antia-sisämarkkinamekanismin varaan ja koko mekanismi on tiessään, kellon ajat ei enää täsmää ja huonosta vitsistä tuli sitäkin surkiampi. voivoi viittis alkaa omia sielunpaloja alkaa poistelemaan, mutta kun tämä on tuollaisenaan vielä juuri sen vastakohta, minkä piti olla anteeksipyyntöä pyytettömimmillään, siitä pitkäveteisyys ja asiain karrttelu, ja mikä torso. sinine meni se rauhan nobeli

aasinsillat, heikoimmatkin, ja se minkä olin sanonut siksi todelliseksi pahaksi, minkä piti olla hyvää, puun takaa.i jäänyt pois ja osa kenties ikuisesti hukassa. miten se aina. sitä ajattelee että huolellisuudesta olisi pitänyt antaa ehdot. se on varmaan arvosanoista ainoa jossa minulla ei ollut kerran kiitettävää (se tuskin oli kertaakaan edes kuutta suurempi, mikä vielä tavoittelemisenarvoisenpaa), toisaalta en usko että huolellisuus, ollesaan ääripään arvosana on mainittavasti edes korjattavissa, jos sellaista hölmöyttä enää on. epätasa-arvoa-edistävää sekoilua, stainerilaista vittuilua, suorastaan luokatonta

homma olis perustunut terveydenhuollon, palokunnan, poliisin ja rosvojen tasavertaiseelle tavoitettavuudelle vääntämällä bkt-hanat kaakkoon ja vakuuttamalla lapset niin että ikkunoita helisee joka hemmetin yö.

sillee minutkin oli vakuutettu, mutta minulle kerrotiin siitä vasta jälkeenpäin, ei silloin kun minun olis pitänyt käyttää sitä ja taata kaupungin työpaikat talous sekä asuinpaikan pk-yritysten tasanen työllisyysaste niin että ei oltaisi jossain sesonkiluonteisessa allikossa, kuten turismi tai paperikone. täällä maalla ja sitte vielä toi että työstä ei verotettu aikanaa tarpeeksi kun kokoomus oli hanoissa, ihmisten kannatti tehä kahta työtä, nyt on pakko tehä, paitsi jos on it-superhessu-ja-camelbootsimies...

no, siinä nyt meni sitten kuvitellulta ärrältä ikkunat rikki mun tietokoneen ollessa työkalu eikä verkonpainona jossain metrin jäällä kun piti kaljan sijaan olla keskellä yötä puljaamassa kalaa, joulunakin...

jos nyt toi ärrä-homma meinaa vituttaa niin ei pidä. ja minkään ei pitäisi, ainakaan siis ketään tuntemaani ihmistä, tai tutun tai kaverin tuntemaa tai siis noin, onko se lähipiiri, kun siis kaverille ei saa tulla paha mieli siitäkään että sen kaverilla, jota minä en tunne on paha mieli siksi kun miä sanoin jotain. pari ylilyöntiä sielä on vielä sitäkin selkeempiä, muta kun ne on sitä juuri siksi kun ne me tiedämme. ei voi mennä muokkaamaan niin vaan kun ne pituudet on niin rajalle vedettyä että pinnakaan ei taivu. tekis mieli sotkea nyt tähän just toi hitmanin, se peli, äijän artikkeli siitä mekanismista missä se puhuu jousista ja niiden jäykkyyksistä kun se mallintaa vaatteiden lepatusta tuulessa. ja käyttää jäykkyydeltään ääretöntä jousta, kun sen ei pitäisi, kai, olla matemaattisesti se malli mikä toimii...

vahinkoja on tapahtunut tässä kuussa muutenkin, nyt vaan tein ylilyöntejä siksi, että osottaisin että ne on taas toviksi pois kehistä vaan saa nyt sitte nähä. en sano että ei ole mitään väliä kun sillä on, mutta en miä voi lähtä noita poistelemaan, jo yksin siitä syystä että jos ne on joku ehtiny lukemaan niin saan siitä sormilleni että olen poistellut. kaikkia ei voi miellyttää, mutta kun kaikkia ei tarvis, ainakaan aina, myöskään suututtaa. eteenkään nyt, joulut ja uudetvuodet ja tollaset että lähtis kaikilla mukavasti rullaamaan.

kaipa noi terveiset nyt välittyy niille keitä tässä ajattelen kun en nyt ihan niin viisaana pidä, mutta teille tietämättmille niin sitä ei koskaan tiedä. voi olla hyvinkin arka asia. ja tiedän että on, ja nyt voi syntyä käsitys että miä ottaisin jotain kantaa tai olisin jotenkin perillä

ihmisen mieli muistaa asioita niin eri tavoin, vanhoja uusia, päiviä vuosia ja joskus ei tiedä mitä muistista löytyy kun vetää sarjatulella, käyttää kymmentä hiirtä ja yhtätoista näppäintä niin varmaan osuu jo vahingossakin. on niitä arkoja paikkoja itelläkin (ja se on huolena enemmän muille kun minulle, sehän tässä huolettaa vielä potenssimerkkinä vaikka olis miten sinistä ja salmarin muotosta...)...

noh. nyt taas lähtee ylitseuvotavasti sitten niin että kohta tämäkin on jo pilkkaa ja ivaa ja suolan sirottelu tai ammentamista varmaan jo. paan itteni ulos pakkasee, mutta en paljasjaloin. koko yön hypänny vieteriukkona, välillä kirjottanu seisten, jos ei melkein jo päälläseisten kun niin päättömästi ainakni

eli ulos pakkasee ilman tupakkaa, puita saan hakea että jotain hytyliiikuntaa (tekemistä siinä jäähyllä, miä kun en ole tottunu syleksimäänkään, tai olen oppinu sen tavan aika nuorena pois että ei syleksi ulkona alvariinsa ei kävellessä eikä etenkään seisokellessa, kuolaan vaan aika vuolaasti jos nään korkokenkiä tai bootsja stetsoneita, etenkin stetsonit, sellanen john wayne -tyyppi, mut vähä enemmän sellasta entisen itä-saksan feminiiniä puolta, mihissäkin, muuten saa olla naama vaikka kuin hevosella, kunhan se peittyy stetsonilla. mul on peruukkeja, jos ei mukana niin kotona ja on sen verran pitkää tukkaa vielä että jos siinä tupakalla, jossain raflan edessä tai meikkihuoneessa, niin otetaan sakset mukaan ja pannaa multa vähä höytyvää. kyllä miä tamman astun, tai lehmän, koiriin en kosk... niin siis tota noin. miten sen nyt ottaa.

no sanotaan ninku se on. koiria miä olen yleensä potkinu tai piessyt, ne pelkää minua ja miä aistin sen. jos ei ne vaiha kaistaa niin sitte ne itkee ja vaihtaa. oikein hyvin koulutettu ja kallis ja vaarallinen koira on vielä käsittelemättä, mutta se johtuu siitä että viranomaset ei ajattele rahaa vaan sitä kuinka vaikia se on kouluttaa ja sitä että se on perhenjäsen niin ne voisi käyttää sitä virka-asemaansa väärin jos miä esim. maalaisin sefferin vaaleanpunaseksi, jollain liuottimia kestävällä maalilla, piirtäisin vielä jonkun ei ydinaseita (vai onko se nykyään peace-merkki) tai hakaristin siihe tai kirjottasin että saabismi on sairautta.

no tein mitä tein, mutta selitykset on ankarat ja niitä riittää vaikka uhattaisiin uralilla tai pakottamaan ajamaan trakotoria kesällä ja vielä keskellä peltoa missä ei kertakaikkiaan voi käydä mitään ja miä voisin melkein luvata että se on katollaan alle 5s siitä kun olen saanu virrat päälle tai uudemissa, käyntiin. melkin, voisn, mutta kun melkein on kun vetoa löisi ja miä olen edeleen siinä päätöksessä että pelaan vain pelejä joissa ei voi voittaa (ja pääsääntösesti se on tarkottanu rahapelejä, tai alunperin. kun on tullu sekin riippuvuuden alraaja rikottua). neuvoakaan ei oikein voi kun on kaiken tehny niin päin helvettiä tai tietosesti vältetty tekemästä lainkaan, se koskee sitte taas pääsäntösesti työtä, mutta lasken työksi kaikenlaisen ruumiillisen ittesä rankasemisen, mikä muistuttaa liikuntaa tai saattaa aiheuttaa painonousua, lihasmassan kasvuna tai painonlaskua rasvan määrän vähenemisenä. jos vahingossa laihtuu kun on niin kiire juomaan niin siinä kohtaa olen joustanut aika paljon vuosien...

mitä mitä, nythän tää alkaa näyttää jo joltain seurahakuilmotukselta. täähän menee reisille vaikkei pissatan. en miä tänne ole huoraaman ole tullu, halvalata kuulostankin. monen tonnin arvoset rasvat päässä, kovasti velkaa ja ulosmitattavaa. sen nyt voi huoletta sanoa. häviä kauhistus pois(gulps.

kysnien pureskelu ja puun läheisyys on kovin huonoenteinen näky. näkisitte suuni kun olen koko lopun eilistä ja alun tätä keskiviikkoa polttanu tupankia kädet varattuina, ennenkun läksin ulkoiluttamaan hiirtä (vitsinä puhuin vieväni sen pihalle ottamaan kondenssivettä ja nyt ei ole hiirtäkään, karkasi sekin)

itkisin jos vois itkeä vähän lisää mut alkaa tulla kosteusvaurioita silmäkulmaan.

meen ulos. itkee ja jäätyy, mul on aika vähäsuolasta vettä kun koitan käyttää mineraalisuo...mites sen... täs nyt kävi... no se on toi tohtori tolonen sellanen taikuri, että se myy mitä vaan. provikat on kovat. en ihmettele miten se pärjää. ihmettelen miten pärjään. velkaa jo kaikkilla ketkä on käyny meillä tuperware-kekkereissä ja lähteny mukaa toh... franchising-kalahommissa (ei arva laittaa toho tohtori ja nimi, jos se vaikka ei olekkaan oikea tohtori vaan ihan markkinointimielessä. vai onko se laki jo voimassa että vauraampaa parjaavalta menee varattomuuskin ja nopalla arvotaan ja vientiä oi olla jopa kuudensiin maihin.

köyhä ruotsiin, koyhempi eestiin hus. pietarista tulee rikkaita. kouvola on saatava sellaseen kuntoon että lappeenranta näyttää imatralta. ns. erängön-liinojan-pekkan-sen(os. frank) -malli. köyhyysraja nousee kaikissa maissa paitsi pietarissa kun se on kaupunki(valtio) - siinä vaiheessa kun kouvolan (kaupunkivaltio) kukoistaa. imatrasta tulee spartta, sen kuuli junassa jo yli kymmenen vuotta sitte. juanssa miä opin sanomaan vittu ja sen etta tupakkavaunussa viina juuaa. jos tulee poliisi, sanoo mie, vittu ja osottaa pulloa ja polttaa tupakalla kätesä niin se sopii virkavallallekin. siinä kohtaa jos se tarjoaa apua, pitää varoa ettei se tarjoa virka-apua. jos ne on tohtorin miehiä niin usein ne ens juottaa sitte veättää, tukasta, seuraavalle pihalle, vaikka olis pietarin juna. laiturilla on liuta virkavaltaa, palomiehiä tai kylän miehiä vähän koon mukaan.

toivottavasti tämä on jonkun verran ylipitkä, ettei tarvi itkeä kaiken katoamista, omaa, jos ei hölmöyttä niin urheutta.

niin sitte hommat korjaantuu että korjaamalla tuli taas lisää korjattavaa. ihan kun ohjelmoidessa. miten sitä voikin olla niin kätilö, tällä harjottelulla (ja tällä valvomisella hmm

ja silloin soi puhelin eli 1108, katoaas, kun se on tuola toisella puolella... terveisiä kuitenmkn

[ärräpäitä, eikun :I tulin just kotiin, toivottavasti tällä välin ei ole kukaan mennyt rikkomaan kylän ärään lasia, miähän olen kohta taas pidätettynä kun menen ennustelemaan. sitte ei auta kun ottaa kontolleen kun on menny sähläämään, ei auta itku keskiviikkona, kai se on se seuraava laulu, jota hehkutan.

ei vaan on mulla alibit kunnossa, yritin vähän hillitä itteäni ja tehä pienen lisäyksen missä sanon vaan että 57.5 - 3min6s ja se Sibelius: Karelia suite - Intermezzo, jokohan sitä on tullu hehkutettua niin että se on jossain välissä tallentunutkin.]

äsken putosin langalta niin että jäi pois just se mikä pitikin, paitsi että parasta siinä oli se että olin jo kirjottanut tämän, mikä on ainoa minkä ukloa muistan, ehkä, koitan

olenkohan miä rassannut liikaa tietkoneita vai liian vähän?

[tallennus]
ja poikki.

halko. lepo. halo lepo. halko hae, huomi! pekka puupaa, tunge se pääs uunii, huu frankkia, oikein kovaa, mut pistä se kattilan (pannuhuoneessa) luukku sisäpuolelta niin kii kun sen ilman salpaa saa. tökkäät vaikka kämmenen siihen. se on niin tervassa että kyllä se kiini menee, muista sitte että naapurit kuulee hormin kautta, jos liian kovaa huudat. ne ei ehkä usko että meillä pukeudutaan frakkiin, se kuulostaa ihan siltä kun hormista kuuntelee, miä olen koittanu ja joku muu sano kuulleensa outoja ääniä meidän postilaatikosta, mutta se on onneksi tossa tien toisella puolella olevan talon edessä yks kolmesta niin Connection...[tuut][tuut][tuut][tuut][tuut][tuut]<ähxmälhtmlhyperpientätekstiätuntemattomallajadokumentoimattomalla3w>kaivinkone</kaikkitäkitkiirengasmattoajamaataniinettäpaikallesaadaanlaskettelukeskus>

[pakko muokata tähän alkuun toi sibelius kun tuli tupakille lähtiessä tehtyä se virhe että heitin hakukoneeseen (olin eri tunnarllla niin ei ollu valmiina täs selaimessa) siis eri tunarilla omalla koneella, en miä täälä mitään sivupersoonia käytä. en miä niin vitun pelokas, tyhmä viisas tai mitä se vaatiskaan... ole. miä vaan olen ja välillä en ole. miä olen sanonut sitä häilymiseksi, mutta olen koittanut välttää sitä käyttämästä julkisesti, mutta enää ei ole mitään syytä. on vain syy lopettaa... siihen on kolme syytä... ensimmäinen, toinen ja kolme centtiä tarjottu, onko ne euroopan unionin rahaliiton vai ton helposti väärennettävän rahan centtejä, jos saan kysyä?

siis tällä nimelä toi sibeliuksen joku, mikä on, en tiedä mitään klassisesta musasta kai toi intermezzo tarkottaa jotain väliosaa, sen nyt osaa kai jokanen arvata sopraanot on mezzoi kai ja sitä rataa... mutta kuten olen sanonut, kai. niin jos en soita jotani vladislav delayta, mitä en kyllä soita koodaillessa kun se vie huomion, mutta joku monolake tai amorphous androgynous tai fireman, children of the fun tai joku sellanen tasanen... tosin amorphous androgynousin fatcat on sellanen varma mikä aina katkasee. tätä sibeliusta, mitä hehkutan ja tätä nim.om. versiota ja tuota sekuntiväliä, kun olen tuolta yle-klassielta kuullu niin olen aina kuvitellu että se olis joku venäläinen säveltäjä, siitä tulee hevoset mieleen ja toi taustalla menevä viulusektio kuulostaa sille miltä pikku poikana tuntu kun oli menny ensihuuma siitä kun annettiin vastuuta ja sabluunat, millä hakata naulat kattotuoliin, se kehittää yhtä lihasta aika paljo ja se lihas on sellanen että vaikka siitä sanotaan että se ei tunne mitään niin kyllä se tuntee sen mitä on vitutus, ja ennemmin tuntisi sen vitutuksen kun sen mistä sanotaan migreeni, johon kyllä auttaa alkoholi, runsas käyttö sekä ulkoisesti että sisäisesti, mutta kun ei ole enää ketään kuka käyttäisi minua eläinlääkärissä niin ei sitäkään iloa helpotuksesta, yhta vitutusta keskiviikosta tiistaihin, taukoamatta, paitsi tänään on ollut taukoa, vähän... liikaakin, huomaan ... no tässä tämä kuitenkin se sibelius ja ne sekunnit väliltä 57.5 - 3min6s ja se on tosi tarkkaa, tiedän että noi luvut voi erota ton loppumisajan kohdalta siitä mitä aiemmin sanoin, mutta toi on ajateltu sämplättävksi.... näin sivistymätön sitä on, se on niin helppoa kun sen osaa, eikä hävetä ittiää yhtää, muistaa vaan että kyllä silloin on menny jossain pieleen kun tulee poskille kuuma.

sillon kyllä kaikuu päässä muinaisen rehtori pauli maukosen sanat kun se seisotti luokkaa ja miä sain jälki-istuntoa, siitäkin että ulkona oli jalkapallolla hajotettu poikien wcn ikkuna, vaikka olin muuan sampsan kanssa järkkäri eli oikeutettu olemaan sisällä. jälkeenpäin kyllä hajotettin tv, ja melkin samperon nilkka, mutta saatinpa sillä jälki-istunolla tilalle väri-tv ja videotkin vielä, eli aika hyvin toi airiston-lenitan-tietämättömyyden-diplomi-ekonomin -linjattomuus kaikessa hienovaraisessa arvostelussaan tomii ilman että kukaan syytää sikailusta tai ehkä emakoinnista olisi se oikea rinnastus, mutta ei nyt mennä siihen, vieläkään, mieli tekisi mutta pakko malttaa, tai ainakin yrittää... noita on tullut, siis jälkistunto-noitia mitä kummallisimmista syistä vaikka olisi ollu millanen alibi, näillä traumoilla olisin jenkeissä rikaampi kun gatesin billi joka oli joskus muka rikkaampi kun joku rättipää jolla oli helvetisti hiekkaa, ja silti se ei tappanu kameleitaan nälkään eikä janoon varmaan yrittänytkän, äidistä oli tarjottukin jollain reissulla 40 kamelia ja ne oli kyproksella, miä vienkin sen ens jouluna siinaille, on sieläkin ollu sinibaretteja, heti melkee sen kyproksen satsin perään lähti niitä nobelisteja siinne, vaikka ei ne siitä nobelista mitään tienneet vielä silloin, ja sen jälkeiset voi vähän aikaa varttua. nyt harmittaa että jäi homma vähä kesken enkä pelannut varmanpäälle, vähä huteraa ton kirjallisuuden kanssa ja tietojenkäsittelystä ei myönnetä niin sekään ei nappaa. pitäs olla joku porkkana, mutta kun olen allerginen sille ja luulen että huomaisin jos olisin porkkanan keppihevonen, tai on käynyt niinkin että en ole huomannut niin tiedä vaikka olisin nytkin... koskaan voi tietää, koska voi luulla, olen siis luulotautinen sille on varmaan ihan latinankielinen ja voimassa oleva diagnoosikin eikä vaan, toi on hullu tai tolle elinkautinen, se söi puuroa leivällä vai tekikö se päinvastoin, rautihin junaan ja kaipiaisiin pentuja pelottelemaan niin että minäkin näen siitä painajaisia...

tarkkaa puuhaa ja painajaisia, pakko vaan tunkea toi pisjäänyt kehiin kun tuli sorvattua enkä muist amitä siinä on ja lukea ei malta... paan siis vielä uuden merkinnän voi mun päätäni taas ja tätä 10k rajotusta, mikä kohta varmaan voitaisi laittaa sellaseksi että sitä saisi ite pienetää tai näkis edes tossa rl mikä sen on kun tämä yhteys kuitenkin on päällä ja tää arpoo nää pituudet jotenkin noiden kontrollikoodit mukaan laskien ja siinä on muutakin kun crlf ja luulenpa että siinä sallitaan pieni heitto ylöspäinkin, mutta ei varmaan kauaa... tätä menoa ja minulla, mitään mutta sitä odotellessa ja sibeliuksen hämähäkkiä... tai siis ristilukkia, mielellään se pessi ja illusian -leffan lopun pätkä juutuubeen kiitos, kattokaas sen likan ilmettä siinä lopussa. ei ole illusia ihan niin mukava, ja siksi se varmaan ristilukkia soitteleekin, muuta onhan se sota-ajan harhoja eli aivan loistava keksintö (mielestäni) kuka lie ohjaaja dramatisoija tai kenties ite illusia, koskaan ei voi tietää, tai voihan sitä koskaan. matematiikka on melkosta todistelua ja miä pistänkin vielä linkin joskus tänne, tonne johonkin (jos ette löydä, the hitman pelin käsittääkseni koodaili tanskalaiset, mutta puhuu (kirjottaa)) niin kovaa englantia, että tiedä sitte minkä maalanen on, äijä pistää mutkat suoriksi kun se mallintaa vaatteita ja ruumiinosia, ja vielä niin että just kun olin ajatellu että enhän miä niin huono matikassa ole kun yksellä ja nollalla kuitenkin olen aika paljo töitä tehny, vaikka logiikaksi kai sen joku saituri-mikä-se-suomen-nuorin-saarinen nyt olikaan, mille jenkeissä stylisti varmaan sano että paahan kasvattaen parta, kun meillä harvardissa on niin paljo maksavia opiskelijoita, että ne vielä saa huonoja arvosanoja ja menee joltain proffalta jakkara alta, kuten toi stepanov kertoo syykseen lähtä jostain ekasta paikastaan kun oli 'poor asistant professor', mutta jenkeissä ne nyt myyvät ittiään vaikka silpomalla, se on nähty. ja taas lähti käsistä...

sano renny harlin vai mikä tuukka-9v-törhönen-louhimies-(sen yhen kerran kun koittaa googlata ettei arvo nimeä niin siitte tulee: Service Temporarily Unavailable ja kyseessä on siis sen mikä se nyt on se kaksoishtmlaurinkoelokuvadotmikäseolikaankoklattuna) eli pisteitä siitäkin... ja morottaa kans. muuten, se solarfilmsin stupido planeeträjähys homma on farmaan jonkun future crewin äijän tekemä? noniko sun, kuka onkaan, tuli vaan mieleen että se on yhtä kälysen näkönen kun sillon keravalla näin sen ekan kerran. jäi vaan kerava mieleen kun sillo toi harlinhärlämsssäsä pyritti sielä jotain themparkkia, ei kyllä mitään muistikuvaa mikä se oli, mutta joku konkurssipisnes kuitenkin. niillähän se makso harlinin velat, konkursseilla, ihan kun siitä leffasta mik änyt tuli telkkarista. nerokkaan mel brooksin - hitlerin kevät vai mikä se oli... kuitenkin.... elokuvista oppiii mutta näytelmät, ne on ihan ehotonta ykköstä, niillä oppii muistamaan ilman hajuaistia, sen takia miä varmaan en peseydy koskaan. puhun vaan että olen käyny just suihkussa, mut olen tosiasiassa vaan vetäny rasvasen letin kirelle ponnarille... pitää olla kaikkii kikkoi ettei tarvi rehkiä kun on niin kiva olla paskanen ja sottanen ja epäsiisti, muutenkin kun suustaan, enkä muuten paljo pese hampaitakaan, kiitos vaan presidentti vai mikä se oli mikä niitä juttuja tekee, miä en muutenkaa kävis hampilääkärissä, ihan solidarisuudsta eli siitä että jotain just jatkosodan jälkee syntyneillä ei ole oikeutta ilmaseen hammashuoltoon, vieläkään. minkähänlainen kakkosketjun-eduskunta senkin pykälän pusas pystyyn ja moreover, miksei sitä ole kukaan korjannu.

se joka käyttää tota seuraavissa missä-vaan-vaaleissa saa maksaa mulle provisiota aika tukevasti ja sign-on-bonus on kuntoutustukia-pari vuotta ja eläkkeet loppuajalta takatutuvasti siitä päivästä kun olen tehny valituksen päätöksen lakata se perustetttomasti. paan paperit jossain muualla julkisuuteen, muuta jos joku kattelee papreitaan niin on sellasiakin ihmeitä että pannaan kuntout

[onpa mukava yllätys, tai oli tässä jotain outoakin, siis se että sessioni oli edelleen auki. mutta olipa mukava yllätys, musiikillinen siis, kuten asiaan kuuluu, että kun palauttelin istuntoa niin minua tervehti Joe Cocker - A Little Help From My Friends - Woodstock 1969, noin kun kun olen muutenkin aika lailla ystäviä vailla, ja tavallisesti tai edes yleensä en pidä kovinkaan usein ns. coveria tai sanotaanpa näin kover-biisieistä... siis biisi... nyt ei soiteta kielitoimistoon. vaan nyt katsotaan ihan vaan kielen etymologiaa, jos sallitte. biisi, mikä "on biisi... mikä on biisikärpänen vai onko se biisi-kärpänen. minä arvostan ja jopa kunnioitan vexi salmea, vai o...., mutta että hänkin. ok, myönnän että tietojenkäsittelytieteitä kun läksin itseoppineena opiskelemaan ja olin opiskelutovereitani kymmenen vuotta vanhempi ja opintojani ohjaavia henkilöitä kymmenen vuotta nuorempi niin minulle tuotti eniten ongelmia se terminologia. huonolla englannintaidollani olin opetellut kymmenkunta ohjelmointkikeiltä] jaa se kappale loppukin jo taas...

olinpa kuitenkin. ja vähintään saman määrän prosessoreita, joista suurin osa oli apuprosessoreita, mutta tuli siinä siinä jo kaverin kanssa suuniteltua alpha-prosessorillekin valmiiksi editori, jolla ohjelmointi tapahtuu niin että rivinumeroiden lisäksi marginaalissa näkyy myös kellojaksot, jota ajatusta myös jonkun verran tuli toteuteltua niin että se pelasi intelilläkin, siinä kun tuo muistin lukeminen oli aivan yhtätyölästä kuin missä tahansa kun ei olla parillisilla luvuilla ja mielellään vielä neljällä jaollisia tai mitä milloinkin. apuprosesorit olivat sitten oma asiansa, joista olenkin jo useampaan kertaan eri tilanteissa muistanut aina kertoa seuraavalle amigalle, jota koskaan ei tullut, kaavaillun signaaliprosessorin tehokkouudesta sen että sinne pitää heittää noppia hyppyjen perään koska se suorittaa ne jo valmiiksi haetut käskyt vielä hypyn jälkeenkin, jos sielä ei ole hyppyä tai muistinosoitusta. eikö hienoa? tuollaisten asioiden kanssa minä olen aina tahtonut askarrella. en tarkoita nyt tahtomisella haluamista, vaan sitä mitä on tullut tehtyä, silloin kun vielä tuli tehtyä jotain. nyt taas tahtoisin, mutta nämä nyky suorittimet... minä en tahdo tehdä intelillä mitään, toisaalta pelikonsolien kimpuun ei pääse aivan kuka tahansa, no xbox, ei ole pelikonsoli, mutta se kyllä täyttäisi ne vaateet, joilla ja joihin olen uhannut kangistua.

pannaas tähän kappaleenjako kun ei taas tahdo ajatus katketa. ei näet tarvi enää mättää puita pataan kun kävi niin että tuli jotain esteitä sille etten voinut hypätä puhelimen perässä tunkemaan puita uuniin ja enää en jaksa, vielä, tulia tehdä, teen ne sitten huomenna, joka palauttaakin minut takaisin jo esille melkein tulleeseen aiheeseen eli vuorokausirytmiin, sen puuttumiseen, ja siihen missä, milloin tai kuinka vuorokausi mahdollisesti vaihtuu, kun tai jos sillä on merkitystä. olen, toki, nyt koittanut viimeisen puolenvuoden aikana hieman vänkätä sisäistä noin 36 +-8h kelloa siihen että minulla olisi viikonloput silloin kun jossain on kalenterissa lauantai ja sunnuntai. muuta en siksi että muistaisin tai edes älyäisin pyhittää lepopäiväni, vaan ikäänkuin siksi että vaikka en saa mitään asioita hoidettua ns. virastoaikaan, niin olisin edes hereille tuona aikana, jos satun saamaan kimmokkeen hoitaa asioita.

on hyvin vittumaista istua autossa, vaikkakin repsikanpenkillä, sitäkin saan joskus siis tehähdä vaikka aina on riskinä että tartun rattiin kun luulen että kaikki on vain unta, ehkä minun ei pitäisi taas puhua tällaisia, olin huomaavinani että täällä on joku tukiyhdistys nimimerkilleni, mutta arafatteja, eri muodoissaan alkaa olla niin paljon, ja toiseksi pelkään että jos se ei ole minulle niin voi kauhea ja jos on ja minulle tuleekin joku viesti että en missään tapauksessa saa olla aktiivisena, saati passiivisena osana yhteisöä, kun se on minua niin minusta tuee vasemmistolainen tai syön kiintolevyn tai tuon hiirn johdon puren poikki että se pääsee pakkaseen ottamaan kosteutta, ja varomattoman poimimaksi siinä toivossa että tämä sen noukittuaan tunkee paniikissa johonkin takin kylmistä sivutaskuista ja heti sisäänpäästyään lykkää koneeseen kinni ja kuinkas sitten käy kun kondenssivesi on vaikkapa nikotiinin vuoksi elektroneja johtavampaa kuin hiki, jota koitan kaikeen näkemääni tunkea niin että en ainoastaan tunnu läpitunkevan lämpimältä vaan muistutan siitä, miltä lapsena tuntui kun itse yksin, tai isin vieressä, joku ehkä äidin, ja häpesi sitä koulussa niin ei koulussani niin että kauluksiini jäi siitä huulipunaa... oho... puhuinkos minä nyt siitä taas....

no, onneksi tuo kaikki on vain unten harhaa eikä edes viinien hurmaa. voi kuinka sinua kaipaan niin. muuan tilastomatemaatikko oli niin oiva noiden kaurismäkien osalta että toivottavasti, jos hän on minua seurannut, sillä kohtaa kun olen ollut pekka on hän oivaltanut mistä on kysmys, sillä minä en ole. minulla on vain sinisiä pillereitä, mitä isäni on kantanut minulle sen jälkeen kun mummo (isäni äiti) lakkasi syömästä (siitä on jo yli kolmekymmentä vuotta, kai :I) ja pitämästä minusta huolta mustilla napeilla, joissa luki jotain mistä ei saanut selvää, silloin. nyt kun on telkkarit ja kaikki vempaimet niin sitä kirjasinta näkee aina kun tulee dokumenttia jostain äijästä, joka puhu saksaa ja yritti opettaa ruotsia ja kertoa heidän presidenteistään jossain uralin takana, en muista hänestä kuin viikset, mummollakin oli viikset. ne muistan hänen tulisista suudelmistaan. isäni antamat lääkkeet ovat kuulemma mummon-lääkkeitä myös mutta tuo mynthon on minusta hieman epäilyttävä nimi, mutta en uskalla uhmata isäni viisautta sillä että menisin wikipediaan vaikka minulle on sitäkin neuvottu. minä kuuntelen mielummin sisäistä ääntäni ja matkin ihmisiä sen parhaan kyvyn mukaan, jonka olen peter sellerersiltä oppinut.

minä huoraan. en isäni tahdosta, enkä tämän äidin. en äitini kieltojen tähden tai kielloista piittamatta. en kapinoidakseni kaverien häpeää vastaan tai yllytyshulluudesta vaan ihan vaan siitä apinoinnin ihailtavasta kyvystä selvitä jotenkin elämässä laumaeläimenä. enkä tahdo päästä eteenpäin, en halua degeneroitua vai mikä olisikaan hienmpaa regressoitua. en tahdo ylemmäs tai alemmas, en eteen enkä taakse. jos tahtoisin todella jotain, niin tahtoisin että minulla olisi ollut lapsena toiveammatti, niin että en nykyään alati puhuisi, ylettömän kunnioittavaan sävyyn konduktööreistä. minua harmittaa että tahdoin olla vain palkkamurhaaja ja luovuin siitä ammatista, kun en tiennyt että se ei kartuta eläkettä, tai kai se kartuttaisi mutta kun kaikki työnantajani ovat poissaolevia tai matkoilla, siis todella poissa en voi sanoa että he olisivat, sillä sehän olisi kovin kiusallista että minä saisin työtodistuksia henkilöiltä, joita ei pitäisi tavoittaa edes kaivinkoneella... siitä olenkin tainnut kertoa.

pääni läpi läpi meni, kuvitelkaas, pääni läpi meni musta aukko kun olin kokeilemassa että onko tosiaan mahdollista että narua ja painoa mereen pudottamalla aivan sattumalta ovat jo muinoin (1700-1800l taittessa) britit ihan vahingossa löytäneet muka vielä syvemmän paikan, ja nykyään se on totta kun se on kaikuluodattu avaruudesta käsin, tai tuskin nyt käsin mutta noin vertauskuvallisesti. minä kyllä ihan käsin, kuten muinaiset britit pudottelin sitä narua yli 8km ns. filippiineien, silloin philippean trech, mutta sen jälkeen kun minulla oli outoa tunnetta päässä ja huimausta kun laiva ei keinunut se naru alkoi taas vajoamaan ja onneksi laiva oli ankkuroitu neljällä narulla niin sain vielä pyydettyä kapteenia irrottamaan viimeisen ankkurin että saisimme mittauksen päätöseen. alas, siis alas meni se naru ja alas on englannissa aina tossa kohtaa. katsokaas, oli ns. rasva tyyni, niin laiva voitiin irrottaa ankkureistaan ja niin me mittasimme sen trenchin, joka siis nimettiin philippean trench eli suomeksi philippean juoksuhaudaksi. syntyi suuri kina vielä syvemmästä paikasta, jossa oli ankkuriköydet vielä pitempia ja ensimmäiinen maailmansota sitten viimeisteli koko nimen niin että siitä tuli filippinien hautavajoama kun kukaan ei halunnut olla trencheissä kun se yks historioitsia sai siitä rautaristin ja läksi uralin taakse opettajaksi stalinin lapsille joista toi yks purpura-tukka on sillee hienovarasesti koittanu huudella maailmalle, samalla kun miä olen koittanu kääntää katseen ja kiinnittää muiden huomiota noihin mengelen tekemiin halpoihin kopioihin jossain uruguaissa ja espanjassa. ja siinähän miä sen virheen teinkin, nyt sitte on portugali se maa, mikä puuhailee ihan mitä sattuu.

no, onneksi kauppakorkeassa, jonka diplomi ekonomi, mm. lenita harrrr... pätkäsi muisti tosi pahasti... enkä malta kesen googlailla niin kuitenkin, timo harakka, jota välillä ehdin jo paheksua enemmän kuin stilleriä, toi sellasen hienon itsestään selvyyden esiin että rikkomalla näyteikkunoita, eli onko se sitä ikkunaostoksilla käymistä sitten, niin niillä rikkomisilla ja tuhopoltoilla ja muulla töhrinnällä ja ilkivallalla se bruttokansantuote nousee aivan vertailukelvottoman hyvin. ainoa huono puoli tuossa oivalluksessa oli se että minulle selvisi se vasta sen jälkeen kun minulle selvisi että meitä lapsia, joita meitä olikaan, minut nyt ainakin oli vakuutettu siltä varalta että sattuisin tietämään että ei se vapaapalokuntalaisuus vaan nimenomaan se että ei ole on se millä saadaan kaupungin hommat kannattamaan ja nyt on sitten tultu tähän että vesitornit pysyy kiinni ja kaikki pelkää vaan terroristeja, vaikka tosiasia on se että vesitorneiss aei ole vettä edes tulipalon varalta, juuri siitä syystä että suomessa jo ennen peruskoulua opetetaan että vakuuttamalla lapset saataisiin bkt nousuun ja

eiks' je? :I
...
(ohops taas liian pitkä. nää on nää käsvaralta vedetyt hommat aika riskaabelia... noh pitää vaan ränkätä ja muistaa taas ensikerralla)

[tuli just kylään permutaatio ja pari sen kaveria niin miä en voi tullia. tota... noin... kulliakos imet, jonkun muun, jonkun muun. sikamaista kannibalismia joulurauhan aikaan ei voi tuomita, toteaa tuomiokapituli ja syyttää syyfilistä timbuktusta, vai missä se pipppuritaani taas kasvaakaan. vedä turpaani sitä sanoo konsuli donneri, joka tavoitettiin helsinki-vantaan terminaalista, matkalla los angelesiin ja sieltä suora lentoyhteys mannerheimin-luostarin kautta nyysuujasorkkatautiin, kaikki hevosista pitävät miehet eivät pane marco bursin tavoin, raskauden uhreja hepseprian pustossa ja suutele sen jälkeen tanssivaa bjurströmiä suulle, kaiikki hintit eivät niin edesvastuuttomia kuin homot väittävät, hän vielä ehti tokaista olemattomalle toimittajalle ennen nousuaan paperitähteen. kainalossa kiilsi vanha, mutta kultana väsymätön oscar-kuvastus, millä ei ole mitään tekemistä willin elämän kanssa, vaikka bensiinihajukaan ei ole täysin vieras, alaston donner örisi noustessaan alas finnairnian koneeseen kekkosen tapaan]

miä olin suunitellu permutaatiolla tehä sen minkä toi asfl. katon myöhemmin (salkov vissii) [1:50.75 http://www.youtube.com/watch?v=XtIw5AkUEsE]. ajatuskin karkasi... [2:02]... Timppa (kumpi tahansa, molemmat mielummin) noista noin... no ne ajat ovat takana päin... joskus. kauan sitten ]2n95[25 (tollasta vitun operator overloadian käytellään c++. itku tulee. (on minuutteja ja sekunteja toi aika tosta ybe linkistä jos on enää vomasa, ettikää ite jostain se ristilukki, mullahan ei ole toi vinyylilevysoitin käytössä, muistin kun menin ropailemaan tonne...)

no. sibeliusta se on ja piti olla toivo kuula, mutta kun tuli myrskyluodin maijaa ettiessä mieleen että tänä jouluna että tänä jouluna kaan en maijaan astu, tai kuluneena, kuinka sen sanoo kun aika ei kulu... jnejne... en nähnyt pessi ja illusia leffaa ja sitä mahtavaa loppua kun se pieni tyttö, illusia, soittaa pianolla )istuen( kotona (lie), jouluna (kai), sibeliuksren ristilukkia, ja ainoa mitä juutuubilla oli tarjota oli, vaikkakin iiro rantalaisen juontamana... no laitan sen linkin, koska on syytä ja aihetta olettaa että kovin moni ei tiedä miltä kuulostaa ristilukki, ja tämän, seuraavan kuultuaan vielä harvempi sen tunnistaisi niin laitanpa siksi, ja kuultavaksi. lukekaa sitten mitä luette, mutta lukekaa luultavaksi ja muitten ajateltavaks, että miä tiiän vähän kaikenlaista, mutta en kerkiä joka paikkaan vaikka mieli niin tekee: tässä on ajateltava vähän haavikkoakin, ja posteljooneja, ja konnareita, mutta ihmisiä, joita voisi sanoa inhimillisiksi, ei. tutuiksi vielä vähemmän ja ystäviksi viimiseksi jäi harri kukanaho, sen melkein vannon, jos ei sitte toi yks sosiopaatti tai epäskientologi niin sitte on minun apostolinura melkolailla itteni varassa, ja niin olen aina asioitten, niitten -haaran ja -seikkojen pelännytkin olevan.

on yksinkertaisesti ite tehtävä se valinta siitä, ketä pitää lähellään ja minä itseään, kun kukaan ei kestä läheisyyttäni, eivät edes omaiset, paitsi kiristyksen ja uhkailun kautta, mitä sanon avulla tekemiseksi. mutta tuon huomautukesen ja kohteiliasuuden voitte ohittaa aivan vain kirjallisena kuriositeettina, silllä, millä jännitys pidetään, jousessa tai damokleen miekassa.

kappas vaan, minttu sekä ville... ja vituillaan on piraattisaitti u2b, miä koitin hakea sekunnilleen sitä alkua uudestaan niin nyt se ei toista enää tuota ko. sibbistä, kai se kuvittelee jotain... noin viksu on netti, ja miä luulen miksi, ja ajattelen että juuri kaltaistenne tähden. pitääkö syöttää sinne sitä yhtä ja samaa ja jättää ristilukki pois. no minulla on se vhs-kasetilla, yleltä, ennen jungnerin aikaa, kiitos ei hbota ja tuostakin taas voisin saada näpilleni, mutta enpä ota.

miä tiedän henkilöitä ja tunnen ihmisiä, miä haluan iholleni ne keitä tiedän, en heitä keitä luulin tuntevani. uskon että tunne on jälkinmäisen eli tuntemisen osalta molemminpuolinen, mutta pelkäänpä että se on tietämisen suhteen sama. olenkin päätynyt ajatukseen että hävitän hevon vittuun kaikki ihmiset ympäriltäni, kun eivät kehtaa minua tutuksi tunnustaa tai tuntemakseen tietäää. sukulaisten suhteen on vielä vähän arvottavaa, mutta juuri siksi kaikki onkin kaikki mahdollisuudet jo menneet. enää on todettavissa se mikä toistui, ja mitä en koskaan olisi halunnut nähdä.

...

elämä on helppoo kun ei löydä internetistä kaikkea edes siitä musiikista, jota haluaisi muiden kuulevan. se on jazzin henki, ja jos ei niin impron kuitenkin. jos tämä on tosi ja miä, tai puheeni ovat järjestäytyneen... ups, järestäytyvän toimnam tulosta olen minä egoisti, sillä kuinka monta arafanttia jo yksin galleriaan mahtuu, kun minä en ole ainoa. aino käveli veteen ja hukkui, kun ei tahtonut tehdä veljelleen lasta, se on kalevalasta.

tietäisittepä kuinka vihattu minä olen suvussani, ette kyllä ulapalle huutelisi vaan tulisitta ja hakisitte minut majakalle turvaan, kuin nuuska muikku sen. haagassa, muistean aina sen työmaktan porvoosta espooseen, raatteenhampaalle. kun haagan kautta poimittiin ja pudotettiin työmatkalaisia, ajettiin keskellä kumpa tai mikä hiton ilmansuunta-haaga se olikaan, oli silloin toivottavasti vieläkin ja jos, kun nyt kerron - viimein - on sellanen sojottava hiili... tiilirakenteinen torni kuin kummilassa. eli muuntoasema tai joku sellanen saakelin sähköjakelusysteemipiste, mutta varmasti jo silloin toiminnasta poistettu. sitä!

sen miä haluan ostaa kun miä teen sen oman pelin, ja sitte miä työllistän kaikki kaverini ja firman kotipaikka tulee olemaan jossain lapissa tai jossain, koska enää se ei voi olla anjalankoski, jolle miä vähän tunnen olevani vieläkin velkaa, eikä vain siksi että joku atk-päälikkö täältä lähti ja miä sain kuunnella jotain samaa urvellusta vaxista kun finnairiltakin, ennenkuin olin edes töissä.

menkäis, vittuunne, lehmät, jotka noine ja niine perustein minua silloin ette ottaneet töihin kun ne oli "korkeakoulupaikkoja"...

nättiä. nättiä ja epä-solidarista kuin ystäväni tänään, näinä päivinää ja vietettyinä vuosina. turpaan on tullut, pata on soimannut kattilaa ja tän talven miä tungen puita siihen pannuun, sitte katellaan. kouvolaan, toho ite kouvolaan miä en muuta, vaikka on mahollisuus, koska miä tiedän että miä tapan jonkun, jos miä menen sinne. ja joku voi kuvitella että miä taas puhun jostain elollisesta, mutta palataanpas pikkasen ajassa taaksepäin. tämä eli tuo onkin juuri hienoa ajassa että se ei kulu vaan se on, sekä filosofisesti että fysiikan-lakien mukaan: siihen voi palata, kuolleisiin tai elävänä kuolleisiin, joka on filosofista, joku pitää sitä uskontona ja se on ihan ok. sen verran taitavan, no puhuja ainakin (oli se ja on vieläkin) tietävä myös että pikku sähellyksissä tuo puuhaili yhtä sun toista ja vielä siinä ohessa selventeli minulle yleisen ja suppeamman suhteellisuusteroian eroa niin että tiesin että minulla olisi aika työ yltää edes toisen sisäistämiseen ja tuln tyytyneeksi siihen että tajusin edes sen kuinka paljon hankaloitin (paljon jälkeenpäni tosin) meidän molempien opintoja, mutta kun oli noita, tai siis tuo, yhteinen harrastus ja aika harvoin muuta kuin ei toivottua tai ei suuniteltua seuraa, ja kaverilla vielä karismaa niin aika siinä meni.

hän selvisi, vähän edes, ja paljon paremmin kuin minä, se lohtuna.

nyt tämä merkintä päätökseen ja hevon vitun kuuseen. palo käämit tuossa pari tuntia sitten niin tökkäsin itteni tänne etten taas lähe selliin.

on nimittäin niin että kohta joku loukkaantuu, ja miä en hirviästi jaksa kuunnella jotain 'alko-tuli-kylään-juttuja', miä tuon ruosteisia lokasuojia tollasille lokeille, seuraavan kerran kun kuuntelen puhelimessa väitteitä 'paskapuheista' tai huutamista että 'siä kuuntelet nyt'.

pidän vähintään kohtuullisena, että minulle ei käydä huutelemaan, jos ei olla valmiita ite siihen mitä muilta pyydetäään. vitun neljä markkaa, kuten lapinlahden linnut sketsissä vempataan :P

hähä-ristilukki, ala sibelius, mutta elokuvasta pessi ja illusia. jos joku panis sen youtubeen niin olis kivaa. moi rotat, ertokaa telveisiä lokeille, jos tiiätte kuka noin sanois kun miä olen sen mukana.

sika maista seuraa,

vitun keijut levittää mun voimariinia kuin margariinia vain kotona saavat, vierestä katon ja täälä murisen

ainii.
eikun...
siis
piti sanoa

vain että postuumisti kostun ja ulisen, omissa unissa kai hauskakin olisin jos en lokkina paikalla olisi jo ennemmin. vaihdan sibeliuksen leevin ja uniisi tulisin, jos en palomiehiä pelkäisi kun puolet niistäkin on poliiseja valepuvuissaan. mä jokerina korttina, pakan pohjalla odotan, että joku mut hihasta kaivaa ja pöydälle heittä ennen veiviään...

p.s.
pauliseni. muistatkos kun siitä yhdestä veturinkuljettajasta juttelin että lainasi minulle kellopeliappelisiinin ja siinä oli se joku wong lee (no ei ollut wong lee kun wong lee oli ton alexander salkovin työkaveri ja ne nai laboratoriossa, bell laboratoriossa, kuin ben kingsley ja lena olin salvador dalista kertovassa elokuvassa, dalin terrariossa. kohtauksia, ei näytetty, tietenkään, jos edes kuvattiin, mutta jokainen voi kuvailla ne mielessään. tais toi salkovikin mennä ihan hitoilleen ja sekoontua johonkin jäätanssijaan, mutta ajatus kai on tärkeintä. eikö lahjoistakin sanota niin, lahjattomista tahdotaan ajatella, siis näkemiin. mä kuihtuneena leenana kuvitellusti olisin, tyytyväinen jos huvittuneena muistelisit, pahoja aikeita ja hyviä tekoja... jauhoja suuhun, pippuria silmiin ja kauliista päähän. vain autosi kolhisin jos saisin herätä risstiinnaulittuna ääreen enkä alle television.

(ei tule minusta uutta göstaa ja se ei ole aiheellistakaan, vain toive unta vai miten se menisikään, toiveunta_Å, aika leikkiä kaikki vaan jnejne)

[vetäiskö käteen vai ottaisiko iteltään suihin kun on selibaatissa? kas siinä pulma, kun vaihtoehtojen vähyys rajottaa tekemisenpuutetta. taidan roiskasta tohon näppikselle ja vetää hiiren irti koneesta. miks' rajottasin sen tekemisiä vain siksi etten voi olla kuin joku eikun