IRC-Galleria

[nyt miä menen ja katon sen tunnin unen, jonka miä olen tääläkin kuvaillu kuinka se menisi. ja katon sen tunnin unen ja mitkä on sen vihan hedelmät. jos niitä ei esiinny en niistä kerro, ja keksimällä en tällä kertaa halua, ainakaan nyt niin ajatellen, kerroskella.l vaan tiedättehän te itsennekin ailahtelevan mielen, jota - vaikka hallitessaan - on vain pakko lähtä, tulla ja puhua]

näillä puheilla ja tuolla pata kattilaa soimaa (mun pitää kattoa että sielä on puita niin että ne palaa sen 3h30min että uskallan yrittaa ottaa ne torkut, muuten nukun yli eli rokuliin ja sitä en halua, on torppa sen verran vilunen, että uskalla tulla alta peiton pois, ei edes pisulle.

mut, elämä koittelee ja heittelee. alkoholi, vaikka olutta olisikin, ei ainakaan paranna ajatusten selkeyttä tai tee niitä suoraviivaisemmiksi, mikä onkin ainoa hyvä puoli.

(lyrica, vittu, miä vielä lyricasta kerron ja siitä kuinka miä siihen ensikerralla reagoin, kun luulin että se olisi vain tovin (max muutama kk), että pääsee oikealle kipulääkärille kun piti jonkun 666-numeroisen lääkäriopisklijan tyntää joku vitun grillivarras läpi päkiän kun miä sanoin että nyt tuntuu siltä kun painettaisiin lyjykynällä, jossa on se kumi pyyhkimistä varten ja sillä päällä, johon tää tytteli tokasi että joo, on sulla jotain vikaa tunnossa, hän painoi aika kovaa.

puhelimella sai lyricaa ja ja ja puhelimella sai mdpvtä, vai miten se mtv3 kirjotetaankaan...

asioita on ja yhteensattumilla tapahtumia. mutta jostain syystä ei kuunnella kun puhelimessa sanoo että nyt menee jo hermot päästäkin, ei vain jalkateristä.

lisään alkoholia. torstain jälkeen alkaa kiljupönttöporista ja jätän kaikki lääkkeet huvikäyttöön. käyn tappamassa jonkun varma-sammon työntekijän, enkä jätä tätä kummempia jälkiä. homma on selkeä ja hyvin hoidettu, kipuva aiheuttaen, siltä varalta että kerralla ei mene viesti perille.

--
-- nimin. nyt kuollaan tai tapetoiudaan
-- (tuleva satanisti tms.)

[nyt miä menen ja katon sen tunnin unen, jonka miä olen tääläkin kuvaillu kuinka se menisi. ja katon sen tunnin unen ja mitkä on sen vihan hedelmät. jos niitä ei esiinny en niistä kerro, ja keksimällä en tällä kertaa halua, ainakaan nyt niin ajatellen, kerroskella.l vaan tiedättehän te itsennekin ailahtelevan mielen, jota - vaikka hallitessaan - on vain pakko lähtä, tulla ja puhua]

näillä puheilla ja tuolla pata kattilaa soimaa (mun pitää kattoa että sielä on puita niin että ne palaa sen 3h30min että uskallan yrittaa ottaa ne torkut, muuten nukun yli eli rokuliin ja sitä en halua, on torppa sen verran vilunen, että uskalla tulla alta peiton pois, ei edes pisulle.

mut, elämä koittelee ja heittelee. alkoholi, vaikka olutta olisikin, ei ainakaan paranna ajatusten selkeyttä tai tee niitä suoraviivaisemmiksi, mikä onkin ainoa hyvä puoli.

(lyrica, vittu, miä vielä lyricasta kerron ja siitä kuinka miä siihen ensikerralla reagoin, kun luulin että se olisi vain tovin (max muutama kk), että pääsee oikealle kipulääkärille kun piti jonkun 666-numeroisen lääkäriopisklijan tyntää joku vitun grillivarras läpi päkiän kun miä sanoin että nyt tuntuu siltä kun painettaisiin lyjykynällä, jossa on se kumi pyyhkimistä varten ja sillä päällä, johon tää tytteli tokasi että joo, on sulla jotain vikaa tunnossa, hän painoi aika kovaa.

puhelimella sai lyricaa ja ja ja puhelimella sai mdpvtä, vai miten se mtv3 kirjotetaankaan...

asioita on ja yhteensattumilla tapahtumia. mutta jostain syystä ei kuunnella kun puhelimessa sanoo että nyt menee jo hermot päästäkin, ei vain jalkateristä.

lisään alkoholia. torstain jälkeen alkaa kiljupönttöporista ja jätän kaikki lääkkeet huvikäyttöön. käyn tappamassa jonkun varma-sammon työntekijän, enkä jätä tätä kummempia jälkiä. homma on selkeä ja hyvin hoidettu, kipuva aiheuttaen, siltä varalta että kerralla ei mene viesti perille.

--
-- nimin. nyt kuollaan tai tapetoiudaan
-- (tuleva satanisti tms.)

[siis vitun kummallista kun aina, siis ihan aina, ja joka kerta kun on tekemässä uutta merkintää tulee huomautus että on vanhan merkinnän tekeminen kesken. siinä onneksi toimii (vielä) copypaste, mutta vittumaista että tota ei saada korjattua....]

no, oli miten oli. kattelin jotain suomalaista ohjelmaa (testosteriili) ja huomasin että ne sano kovin toistuvasti ja liian usein että no. no, vittujako siitä. miä olin sanomassa mitä tuli mieleen kun tuli mieleen oskari katajisto, se näyttelijäntapanen killisilmä.

"Oskarki Katajisto
sun iskijäkrija on ihan paska, tai miten sen ottaa. turpaan on tullut tai osumia kuitenkin, mutta ei pesää.

Haukkuisin jos uskaltaisin, mutta kun sillä on niin outo katse, sellainen eleetön tujotus, että ei näyttelijällä pitäisi voida olla sellaista kuin madam tussaudin vahakabinetissa tai minun kellarissa.

Se tulisi ja tujottaisi oudosti ja miä alkaisin uskoa vääriä tulkintoja, ennusteita ja huhuja ja luulisin että vaan puheet voi olla outoja. ja kuka sellaista tahtoisi että Oskari heräsi ja tulisi kaikkien olohuoneisiin, tai huoneisiin jossa on televitsuuni päällä, ja vielä teräväpiirtona?!

-- ostetaan, vanha, mv-tv
-- ja toinen samanlainen
-- oskari, perkele, katajisto, älä usko kaikkea mitä kirjotat!
-- t: niinku toivoio (á la mtv-kolme -chat et al
--
-- ja eritoten miä. nyt meen ottaa myssyt, ja sanon että ennenvanhaan kuin menin myssyille niin minulle sanottiin että se ei ole nukkumista: menen siis ottamaan torkut unta, enkä myssyttele. en edes unimyssyä ota vaan panen kattilan täyteen puita ja 3h torkut... älkää katsoko Oskari Katajistoa silmiin, älkääkä uskoko kaikkea mitä minä in der webissä satun sanomaan... kas siiinä macbeth ja tuoreeltaan, hamlet, jonka isä maksaa, vertenvuotoa ei voi lopettaa ennenkuin se on alkanut. siihen tarinoilla pyrittäessä ollaan oikeilla jäljillä, paitsi ruokaa haettaessa. eikös vain? tai eiks' je?

[todellisessa paniikissa, pitää sanani, miä jouduin tekemään puhelun, että soittasin siskolleni]

anna siskon numero, miä kysyin, ja äiti vastasi "miä en voi". miä kysyin uuvestaan ja sain saman vastaukse, vasta sitte juolahti mieleni kysyä että et voi (niinku ei tiedä) vai saa (niinku olis kiellettyä). äidiltäni oli kieltänyt siko antamasta numeroaan hänelle, äiti itki sanoesaan sitä. minä rauhottelin että ei ole sellaista hätää, ja tokasin vaan että on se ennenkin auttanut. ehkä juuri siksi, tai sitten niin että siskoltani on kysytty töissä, että olenko minä hänen veljensä kun olen jokskus maininnut sukunimen. ei, siskoni ei ole minun veli, tiedän sen nyt. en tahtoisi olla itseni sukulainen, mutta jollain oudolla tavalla minä haluan olla tällainen, jä vähän päälle

ok. miä olen aina kehnu, täälä, peltolan suvun tai äitini suvun sukujuhlia ja maininnut kai senkin kuinka ne lakkasi olemasta kun äitini äiti, evakko, lakkasi pitämästä juhlapyhi, jotka oli ortodoksien parissa vähintään yhtä kuultavia kuin joku syntymäpäivä.

muuan yhteisössä. miä elin näkymätöntä elämää vuodesta 94-5 vuoteen 2003, ja sitte hajosin käsiini. minulle sanottiin, arvon taholta, jota kunnioitan edelleen että "kuinka minä voin olla noin vihattu ihminen" tai jotain hyvin tuon tapaista, josta ei voi erehtyä. ehkä syy on juuri tässä.

[mul onjoku windows nappaimistö jossa on toi windows-menu -näppäinsiirretty (vaihdettu) alt-gr -nappaimen kanssa niin on vähnä tukosta lähtä kuselle, taian kusta maitopurkkiin, jos sellanen on tässä huoneessa. siitäkin on minulla tarinoita kertoa, mutta nyt ei ehi. on kyse, luultavaa todennäkoisemmin lyrica-kusesta ja se ei ana odottaa]

noin kolme vuotta (siitä kun se joulupossunosa) lakkasi kiusaamasta minua miä olen ollut aika tuuliajolla. minusta on hienoa että lääkäri (psykiatri) kehotaa surffailemaan netissä ja ettimään jostain autistien sivuilta jonkun gibraltarin-syndrooman merkkejä, toteaa, isäni kuullen, että lyricahan on sellainen lääke, joka metaboloituu maksassa. soi mulla hälytyskello kun on tullu juotua viinaa antabuksenkin kanssa mikä ei ole varsinainen salaisuus ja kerron mieluusti kuinka siihen kehitetään toleranssi ja hero, kun on c64-peli, niin jos se olis femiini niin se olis joku muu sana ja sen kemian voi lukea vaikka antti heikkilän kirajsta, riippuvuus - valheiden verkko. miä olen jopa elämäni velkaa, ehkä, tuosta kokeilusta, mutta kaikkille läkäreille, jotka minua uskaltavat hoitaa minä asian kerron. olen, jopa saanut reseptinkin sen jälkeen, mutta lopetin itse, ilman lääkärin lupaa, syömisen kun alkoi tulla sellainen olo.... ymmärrättehän.

minä olen kohta 42 vuotta vanha, se on elämän tarkoitus, eräällä lailla, laki jalaki jnejne. mutta kaikki toteutuu niinkuin ihminen itse netekee. ei niin että olisi joku suurmies ja loisi seuraavaan ihmiskunnan eikä niin kuin olisi joku kata kärkkäinen tai renny harlin, jota ovat tunnustautuneet joskus 20v sitten fatalisteiksi (luulen että tuo ajatus... tai siis toivon ettät tuo ajatus, suuntaus elämän ajatuksesta on karsiutunut ja tullut pikkasen mieleen että omillakin teoilla on vaikutsta ja se ei silloin ole fatalismia.

vaan katso, jos luit minua ääneen tai kuulit paikalla kun tämän puhuin, niin tunnet elämäsi ennaltamäärätyksi, ja minä, kuollessani, olen esimerkki ja laukaiseva tekjä. niin ei ole, valitan. sinä ja te elätte omaa elämäänne. minä kuolen tätä, joka minulla on ja vielä yli 40 vuotta, ja minua vituttaa, suuresti ja suunnattomasti. tämä yheisö ei tulekestämään sitä aikaa tai sen vertaa ja sellaista lääkäriä ei ole, joka haluaisi minua hoitaa. minulle on sanottu että läsnäollessani sairastuu, johon voin vain todeta tuolloin että ajattele vanhempiani.

ajatellaanpa tovi , sibeliusta karelia suite intermezzo 38s - 2min3s tms.

p.s. mul on lääkärinaika varattuna torstaiksi eli tod.näk. tulen valvomaan aika hyvin. en tiedä mitä tiellä tiän, mutta ajattelin sanoa, sen mikä mielessä on.

p.s.s. totta hitossa miä ajattelin että muitakin on ja pahempia oloja, mutta ajattelin että jos sen sanon niin ei tarvi kaikkien. ei tehä tästä jotain sairaalaa. perustetaan oma yhteisö irciin, mutta ei unohdeta pata-ässää eli galleriaa. miä olen niin kovasti kiitollinen että miä olen saanu aukoa päätäni ja olla suorapuheinen täälä niin että minua ei edes läsnäolevat kuuntele, jos tällasia puhun, ja se johtuu ihan ahistuksesta, mikä minusta on ihanaa. kuten piti olla. sillä elämä ihmisen on paikka ajassa, ja minun jälki on galleriassa, jos miä satun kuolemaan, niin täältä löytyy kaikki eväät ja juorut ja huolettomuudet. miä kuitenkin aina nauran, vaikka asia on vakava, miä samaistun ja se minua jälkeenpäin huvittaa. Jussi, jummijammi, tuus käymää, miä olen huolissani, vähän, sinusta... mut ei mitään paniikkia ja veikka mukaa ja sisko ja kaikki sukulaiset (niilo-hannasta, poikaan nimeltä päivi)

-- fäggis, ite
- (jos ja kun luette tätä niin toistakaa kaikenaikaa tätä: http://www.youtube.com/watch?v=XtIw5AkUEsE se on se sibeliuksen intermezzo, mut hypätkää suoraan, aina, toho 58s kohdalle kun se kiihkeä osa päättyy.

[todellisessa paniikissa, pitää sanani, miä jouduin tekemään puhelun, että soittasin siskolleni]

anna siskon numero, miä kysyin, ja äiti vastasi "miä en voi". miä kysyin uuvestaan ja sain saman vastaukse, vasta sitte juolahti mieleni kysyä että et voi (niinku ei tiedä) vai saa (niinku olis kiellettyä). äidiltäni oli kieltänyt siko antamasta numeroaan hänelle.

ok. miä olen aina kehnu, täälä, peltolan suvun tai äitini suvun sukujuhlia ja maininnut kai senkin kuinka ne lakkasi olemasta kun äitini äiti, evakko, lakkasi pitämästä juhlapyhi, jotka oli ortodoksien parissa vähintään yhtä kuultavia kuin joku syntymäpäivä.

muuan yhteisössä. miä elin näkymätöntä elämää vuodesta 94-5 vuoteen 2003, ja sitte hajosin käsiini. minulle sanottiin, arvon taholta, jota kunnioitan edelleen että "kuinka minä voin olla noin vihattu ihminen" tai jotain hyvin tuon tapaista, josta ei voi erehtyä. ehkä syy on juuri tässä.

[mul onjoku windows nappaimistö jossa on toi windows-menu -näppäinsiirretty (vaihdettu) alt-gr -nappaimen kanssa niin on vähnä tukosta lähtä kuselle, taian kusta maitopurkkiin, jos sellanen on tässä huoneessa. siitäkin on minulla tarinoita kertoa, mutta nyt ei ehi. on kyse, luultavaa todennäkoisemmin lyrica-kusesta ja se ei ana odottaa]

[todellisessa paniikissa, pitää sanani, miä jouduin tekemään puhelun, että soittasin siskolleni]

anna siskon numero, miä kysyin, ja äiti vastasi "miä en voi". miä kysyin uuvestaan ja sain saman vastaukse, vasta sitte juolahti mieleni kysyä että et voi (niinku ei tiedä) vai saa (niinku olis kiellettyä). äidiltäni oli kieltänyt siko antamasta numeroaan hänelle.

ok. miä olen aina kehnu, täälä, peltolan suvun tai äitini suvun sukujuhlia ja maininnut kai senkin kuinka ne lakkasi olemasta kun äitini äiti, evakko, lakkasi pitämästä juhlapyhi, jotka oli ortodoksien parissa vähintään yhtä kuultavia kuin joku syntymäpäivä.

muuan yhteisössä. miä elin näkymätöntä elämää vuodesta 94-5 vuoteen 2003, ja sitte hajosin käsiini. minulle sanottiin, arvon taholta, jota kunnioitan edelleen että "kuinka minä voin olla noin vihattu ihminen" tai jotain hyvin tuon tapaista, josta ei voi erehtyä. ehkä syy on juuri tässä.

[mul onjoku windows nappaimistö jossa on toi windows-menu -näppäinsiirretty (vaihdettu) alt-gr -nappaimen kanssa niin on vähnä tukosta lähtä kuselle, taian kusta maitopurkkiin, jos sellanen on tässä huoneessa. siitäkin on minulla tarinoita kertoa, mutta nyt ei ehi. on kyse, luultavaa todennäkoisemmin lyrica-kusesta ja se ei ana odottaa]

[kattelin tossa, tuola olohuoneessa olevasta televitsuunista, prisma-dokumentin, jolla oli tollanen nimi. asia kun on jotenkin ajankohtalnen, ollut jo kymmenen vuotta, niin tuumin että jos haukkuisin lääkärin tai kaksi. minulla on sopivasti aika torstaina, mutta ei se mitään sillä siitä juuri valmomisen johtuu kuin sähkö. miä olen platinaa. miä kerroin ihmisille kuinka metalleilla syntyvät värit tehtiin paperiprosessinhoitajan kemiantunnella niin että kastettiin puikko platinaa metalliliukoseen, koska platina ei reagoi minkään kanssa, oikein]

mutta te, rakkaat, tyhmät ja uteliaat, lukijani. teitä minä halveeraan. te käytte lukemassa ja lukemassa minun kirotuksia, nimettöminä. vittu, pelkäättekö te vai oletteoko niin säälittäviä että tahtoisitte minun minitsevan nimenne, kehuessa itseäni?

huoria äidin oomme kaikki, vai miten se joululaulu menisikään?

[nyt otan aikalisän ja jankutan tuota sibeliuksen intermezzoa, että pääsen tunnelmaan, sillä varsinainen asianikin melkein unohtui. haen pahvilapun, kuunnelkaa tuota siveliuksen kipaletta kun ei kukaan suostu viemään videota, edes, elokuvan pessi ja illusia lopusta, jossa illusia, selvästikin, soittaa ristilukin pianolla ja ilman säesystä.

siitä alkaa satu ja siihen se ajatellaan päättyväksi. näin, että noin ei ole: kaikki on alkua]

[sibeliusta vähän tunnelmaan pääsemiseksi (sopyraitsirikkomuksiin liittyvän postin voi lähettää youtubee)]

miä kun olen sielä sun täälä eri tahhaahrhoja peräänkuuluttanut hoitaakseen minun asiaa, kun en ite osaa, niin verottaja näkyy...

100% invaliditeetti iski kun tuhat volttia. toihan tarkottaa kai sitä että miä olen holhottava... törmäsinkin tuohonkin, työeläkelakiin sotkeutuessani, ja johonkin ongelmakohtiin, jossa tarkenneltiin, että holhouksesta ei saa koitua... hetkin... www.hobby-hartwall.osta-velaksi.osta-kuin-viimeistä-päivää-tai-hypomaanikko.kauppaa-ja-velkaa.porsaanreikä-ja-e-dotkommertsiaali.

paikoillanne, valmiit,
surf on pesuaine...

[mul pauhaa edelleen toi sibeliuksen karelia suite intermezzo 58s - 3min7s mut muutin sen... no noin 3min17s kun siinä on se no se, toi youtube soittaa piraattimusaa, mut jos sitä ränkkää liikaa että olis niinku samplaamassa niin se pistää hanat kii. tekis mieli imasta joku ohjelma millä noita u2b -piraatteja vois imuttaa kotiin talteen ettei tarvis kärsiä tollasesta pelleilystä. piraattisaitti, mikä piraattisaitti...]

mut' viisautta mietin kun olin kävelyllä kylään. tästä on aikoja jo monta päivää. kävin paikassa missä oli ihmisiä eikä internettiä. siinä mennessä mietin ja kun en perillä puhunut niin palatessa pähkäilin.

toi aihe jota kaikki on miettiny, mutta ei pidä hävetä sitä eikä sitäkään että sen sanoo äneen, ainakaan tämän jälkeen, jos siitä kiini saan... kas siinä pulma. mutta sitä viisautta, mi wiisautta ois?

[ja nyt jankutatte koko ajan ja tähän asti tota karelia suitea 58s kohdalta aina tohon 3min 7s ja sitte heti luuppi uuvestaan, hommat toimii tekemällä ja asiat tapahtuu yrittämällä]

siitä asti kun olen viisautta ajatellut, olen tahtonu sen mieltää wiisaueksi, siis sellaiseksi, joka opitaan, joka tulee iän myötä mutta ei kartu ihan ilman älyämistä. osa wiisauesta on sellasta, joka pitää harkiten ymmärtää, tuumailla aikaa vasten, itekseen ja tulla johonkin johtoajatukseen, jota sitte korjailee kun on ikä menny wiisauen ohi.

niin käy, niin miä ajattelen että on käytävä ja tapahtuu, jos ei huomaa niin sitte myöhemmin, miä nyt tässä tuumailen että näin ja niin ja wiisautta neuvon näkemään ja ottamaan sinä minä sen sanon, mutta ei aivan niinkään.

ei pidä aliarvioida ketään, ei lukijaa, ei wiisauen tulkittijaa eikä omaa ymmärrystään wiisaueksi mieltämäänsä kohtaa. mutta harkinta ja logiikka on välillä kovassa ristiriiassa sen kanssa mitä omassa päässään ja omissa ajatuksissaan johtopäätöksiä tekee niin siksi on ne hyvä kirjottaa ylöspantavaksi, jos ei muiden luettavaksi nin ite näihin palaa.

muistetaan sanonta, dostojevskiltä: mistä ihminenen...

ja otetaan irtolauseesta kappale kiveä kun jukolan eskoa näin minä kaupassa. teitäpä varmaan ihmetyttää, mutta minua ei ollenkaan.

[olen ollut ilman 58s jo tovin, se soimaan]

(käräjät kai tänään aamusella nin miä en hirviästi aio nukkua. vetelen tässä aakkosia nurin samalla kun vasen käsi lepää, on toi vasaralihas vähä_ päässy kasvamaan oikiassa käessä niin nyt lepuutellaan sitä ja kirjotellaan viidellä sormella tikkaa lautaan ja sitte pelataan mustapekkatöpöhäntää-tuputtaa vai miten se menisi, vierasta pesää ja märkää nallia, noita lapsuuven leikkejä, joissa miä olin vielä hyvä häviäjä. nykyään miä aika äänekkäästi rääyn kun tulee se kohta missä pitää olla hiljaa tai hipi-hiljaa, jos pitää olla niin sitte miä oikein meteliä piän, miä vaistoilla pelaan en järellä. olen huomannu että järettömyys vastaa kokolaillla vaistomaista toimintaa ja johtaa paremmalla toennäkösyyellä, sikäli kun miä katon, niihin tuloksiin, joilla saa rääkyä vielä toisenkin kerran. miä olen huomannut huomaavinaa...oho

olen huomannut huomaavinani että minusta tykätään silloin kun miä oikein rääyn, mutta se on taitolaji ja kaukana wiisaudeusta, jonka piti olla puheenani ja aiheenikin jollain tapaa, mutta kyllä noista aina juttuja saa, odottakaapas kun laitan tuota sibeliusta..tuut tuut tuut... vitsiläinen. pitää lada puheaikaa kun on niin hukka jumissa. söikö se mummo sen vai miksi helvetissä mulla on päässä red little riding hood. olenko miä joku saatanan shervoodin tyranni ja roisto. vittu miä käytän näitä nuolia torilla temppuna kun nuolen ja nielen tulta, se ampuu joka uskaltaa, tai ketä huvittaa. miä pidän ampumista sellasena lastenleikkinä että miä kohta unohan ton tulennielemisenkin. pieren sitä, kurana ja kaakaona, miä olen sellanen sivetti että miä teen ihmisten häpiäksi ja eläinten kiusaksi kahvistakin parempia papuja ja muutan hajuni halutuksi ambraksi. miä olen se wiisain kolmesta tietäjästä kun jeesus tulee mun housuihin, mulla on sellaset housutkin, mutta ei jalassa nyt. on kai mentävä heti laittamaan kun tulin sanoneeksi. voi nimittäin olla että kohta taas jossain on pensapalo ja sitte kuvitellaan yhtä sun toista ja nykyään suntiota ei edes huomata, ne on niin näkymättömiä siinä siunatussa talossa... nijooo ilman sulkujalaisiakosemeni)

katos siä, joka hävyttömömiä aiot tai näät. sinun pitää kattoa ja harkita, sillä kaikki mitä näkee ei ole ajattelemisen arvosta, mutta kaikki mitä ajattelee ei ole näkemisen verosta. moni asia pettää ja useimmin harkinta.

siksi miä kehotankin olemaan ottamatta minun neuvosta vaaria tai tulemasta sellaseksi, mutta jos välttämättä haluaa ja se on tuntemuksena pakko, niin ilman harkintaa kannattaa miettiä että onko yksi haluton teko parempi kuin elämä siunatussa hulluuvessa? muuta ei tarvi miettiä, jos tohon ei osaa vastata... ite.

sielutton ihminen ei syytä kaipaa,
tee mitä mieleen juolahtaa,
mielessäsi

ja kuravettä päälle. vanha, tuleva vanha ainii punanahka-sarjis lakkasi ilmestymästä suomessa... mites olis mustis? mul on sen passeja myytävänä. haiskalta haettuja aitoja tai valokopioita, kaikki salakielet aukiaa. sormukset valetaan toiveitten hukkaan, mittoja kyselemättä. (isoin sormi mihin on valettu on kai sen 22" eli siitä voi miettiä millasta nyrkkiä ja kyrpää on tarjolla, ketään välittämätt ja puuhista puhtaimpia, hinta ja laatu on jotenkin korvattavissa rahalla tai jos saan ite palvella niin sitte on tota noin... kyyti pitäs saaha, ja paluukyyti hornantuuttiin)

neuvottelematta paras, kun säännöt on vähissä

(viel' uuvesta toi sibelius, jos ette sitä ole soittaneet... mikä vittu tässä on kun tää aina kyselee näitä 'muokkaus on kesken' voisko nyt vittu... heittäkää vittuun noi vitun liput jostain kirjottelijasta, jos kerran survotte mun ahtamaan sanomani noihin mihin ne ei mahu. idiootit kädettää mun)

[58s sibelius - karelia suite intermezzo... ja u2be editsiooini]

tämä läski lähtee hankeen ja panee ajann pakkasee miä, miä... miä en piittaa pikku rikoksista enkä nujakoista ota paineita, jos poika on mikä on tabussa sanottua, mutta muuten kokolailla totta ja kokkia myöten, puhumattakaan vala...niin... siiis valetuista ihmisistä... mutta kaikki tapahtunut on kuviteltava ajateltavaksi todeki, siltä osin kuin se ei tapahdu. muun voi ajatella huvikseen, sillä juri huviin oli pyrkimys kuvitelmalla päästä, mutta kun on noita päitä kuin hydralla yhdessä ajatuskia niin aina on pelattava varmanpäälle ja siitä on usein seurauksena istuva kultainen lihava mies päälläni, ja muut kutsuvat. miksipä muuksi kuin buddaksi ja minulla on finnejä navanympärillä. 68 leveysastettanavankalotinsipinsokinympärillä.

kaikkia finnejä ei foi puristaa, mutta en minä ole mitään beroccaa luvanututkaan ihohuokaillen ilmoille pusailla, kunhan nyt tässä märkää valun ja vähän haisen. olen kovin tyytyväinen siihen ha [kaskas sibelius ei soi... karelia suite intermezzoo..]

kyseenalaista hubaa ja halvalla menee. yhtä sun toista ja sitä se oli, näin jälkeenpäin sen tajuaa, vaikka niinkin suorasukaisesti sanotiin että, voi mitenkäs noi tulet taas sammumassa kai...

sairasta, ajattelen, mielikuvituksen on oltava, jos todellisuus on sellaista mitä ei voi kuvailla.

tee mulle damien
vitut wiisaudesta,
on se joku leffa damien? vai vaan batti? kas siinä vaihto ja ehto, kysmyskin. sibeliusta soimaan :P

[sibelius, mutta vaihen sen kohta johonkin. miä aina, usein, on melkein aina, kiihytän itteni musiikilla johonkin tilaan. se ei ole psykoosi, mutta saa sitä siksi sanoa, miä tiiään vaan keinon millä miä pysyn nahoissani kun kello on paljon]

miä luotan liikaa ihmisiin, ympärilläni, ihmisiin, joita miä piän ystävinä, jotka siksi kuvittelen niiksi. minulla on varaa siihen, kaikilla ei ole. en taho sanoa kenellä ei, sen kukties tietää, mutta sanottakoon näin että en miä kavereitani valitse, vaikka käyttäytyisin mniten. ja tavallaan se on ihan kiva, kunhan minulta ei odoteta mitään. miä teen harkitsemattomasti ja olen oma itteni ja miä luulen että työ olette vuodesta 2008 saaneet seurata tappajan psykologiaa. mutta kehitystäkin on tapahtunut.

[58s sibeliuksen karelia suite, sadatta kertaa] tappaminen, jos tappamisesta puhutaan, on pako sanoa se kahdesti ettei tule typoa tapamaminen. sillä tappamisen kanssa pitää olla harkittu ja hillitty. tappaminen ei saa olla tappo vaan sen tulee olla murha. miä tykkään murhaajista, mutta se johtuu kovin pitkälle siitä että en itteni lisäksi muita tunne, enkä ole vielä sellanen, muutoin kuin mieleltäni. mutta siinä juuri se hajatus, sen tovin sekavuuen ja heteken pelontunne siitä että itelle on käymässä kehnosti, on ajatus tehä ajattelematon teko, mutta niin että toinen ei sitä koskaan muille, enää, ole tekemässä, sillä pelottelemassa. sellaisessa harhassa ja siinä luulossa, kun toinen odottaa. on nähtävissä sellainen kauneus ja oivallus että minun toivotaan tulevan murhaajamieheksi, -mieli ei riitä. ja tässä tiemme erkanee

paranoidi puolisosi seuraa sun surffaamisia tai ite keksit niitä harhaisia puheita. miä keksin nyt ja täst'edes olen tiedostamatta omat harhani, ja otan riskin että ne ei ehkä miellytä, voit tunkea tylsät veittesi itteesi ja elää nelikymppiseksi, muistele sitte mitä ihmettä olet ollut todistamassa, jos tämä on vielä yhtä ei-kaupallinen. se o nkumma että ilmasella palvelulla, joka on usein parempaa kuin sellanen missä pitää maksella ja antaa kaikenlaista tuntomerkkiä itestään ja vakuutella että puhuu vaan paskaa, ei pärjää sellaselle krääsälle, mistä pitää maksaa. melkosta huoraamista tullu tietkoneilla puljaamisesta vimosen 15v aikana

miä en ole koskaan enkä kenellekään valehellu, kun miä olen sanonut että minusta tulee kirjailija, sillä kirjailija minusta tulee. täälä on elänyt pseudonyymini, oliko sen nimi arafat, pekka, fäggis, pelko, inho, radio, tuomari, sana, sen lasku, valeeton totuus vai mitä ikinä nimimerkkejä minä olen itsestäni käyttänyt, muiden puheita toistellessa. miä en elä enkä miä ole kuollut, mutta jokin minussa kuoli vuosia sitten, kun suuniteltiin, ei ainakaan lapsia.

onnea ja hyvää elämää töissä avioliitossa, avoliitossa tai sen ulkopuolella, jonka valitsit, kerrotaam terveisiä kuin viimeistä päivää

marraskuu... eikun...marraskuu... eikun