IRC-Galleria

Kolmas päivä uutta vuotta ja kaikenlaista on tullut koettua. Tätä menoa vuodesta 2007 tulee todellakin ikimuistoinen.

Eilisestä päivästä merkittävä osa kului lääkärissä ja poliisiasemalla. Mitäköhän uusi päivä tuokaan tullessaan.

Lääkärissä perinteinen diabeetikon vuositarkastus. Rasvat huonossa jamassa. Harvoin kuitenkaan lääkäri on minulle sanonut, että olet tainnut syödä hieman liian vähän rasvaa. Meinaan sitä hyvää kasvirasvaa. Siis ei maultaan hyvää vaan vaikutuksiltaan. Heitä olisi kuulemma lisättävä, elukkaperäisiä laardeja vähennettävä. Tiedossa oli ilman lääkärin neuvoakin mutta olisikohan helpompi toteuttaa kun on auktoriteetin käsky.

Makeakin olen, aivan liian makea. Tuonkin tiesin ja itse hankittu tai ainakin vahvistettu ominaisuus se on tuokin. Siis rasvoja vähentämään. Niitä huonoja. Ja sokeria. Ynnä muuta myrkyllistä.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Maksa ja munuaiset kunnossa, sydän hidas mutta tasainen, verenpainekin vain hieman kohollaan. Ureaa ei löytynyt liikaa verestä joten ilmeisesti sitä ei ole päässä asti. Tuota tulosta ei kuulema voi lääketieteellisesti vahvistaa kroppalääkäri, siihen tarvitaan kallonkutistaja.

Mutta sitten nämä vanhenevan miehen virtsavaivat. Niistäkin oli puhuttava lääkärille vaikka kuinka nolotti. Ja sain hyvän lyhyen luennon siitä, mistä on kyse. No problems, hoidettavissa on. Ensin vain on tutkittava eturauhanen. Että housut alas ja siihen hoitopöytää vasten rähmälleen, tohtoritäti pyysi vetäessään kumihanskaa käteensä. Ja sitten ei kun... palaapa otsikkoon ja kuvittele...

Siitäkin selvittiin, vielä tabujen päivitys ja eikun elämään.

Loppukevennykseksi piti kertoa lääkärille, mitä terveyskeskuksen vessan potenssihäiriömainokselle on tapahtunut. Sille lääkemainokselle, jossa lukee: Erektiohäiriö. Vaikea tunnustaa, helppo hoitaa. Tuosta julisteesta joku hoitoon pettynyt mieshenkilö on vetänyt yli sanat tunnustaa ja helppo. Joten nyt julisteessa lukee: Erektiohäiriö. Vaikea hoitaa. Ja alle kirjoitettuna mustekynällä: Haista sinä tohtori vittu. Ja kaiken komeuden alle sutastuna vielä allekirjoitus. Kyllä me tohtorin kanssa naurettiin.

Ei ollut minun kirjoittamani.

Elämä näytti myös pari seuraavaa tuntia parhaita puoliaan. Kaksi tuntia esikoispojan kanssa poliisiasemalla. Poika tällä kertaa asianosaisena, rikosilmoitusta tekemässä. Pahoinpitelystä. Ikävä asia mutta hyvä niin kauan kuin käymme poliisiasemalla vain näissä rooleissa. Kesällä todistajana, nyt asianosaisena. Toivon sydämestäni, että kolmannessa roolissa ei milloinkaan.

Niin minä toivon.