At least I got my frie-e-e-e-e-e-e-eends.. Ei liittyny tähän millään lailla, se vain soi päässä, mutta jumalaaaaaaaaare mikä fiiwinki. Tätä ei voita mikään, ei ees kunnon p*no. Sitä kun ei nyt ees saa. Mutta mikkä endorfiinit. Kunnon runner's high:t. Täydellinen fiilis. Keho sillei sopivasti koeteltuna, ei loppuun asti vedettynä ja mikä parasta mä tein sen mistä haaveilin, mutta mitä en lähtenyt pakolla yrittämään. Katsoin mihin asti pääsen ja mä pääsin koko fuckin' lenkin! Hölkäten. Enkä tehny ees kuolemaa. Ja lenkki oli Teerivuorella, Mustanvuoren laskettelurinteen lähimaastossa, joten nousuja ON. Jyrkkiä sellaisia. Koira parka kyl alkoi jo toivomaan ekan nousun aikana kotiin menoa. Mutta sen kuntoahan tässä kohotellaan sillei oikeestikin. Omani vaan kohoaa samalla. Jätte mycket good feeling. Mä oon NIIN tyytyväinen, NIIN ilonen ja NIIN itseni positiivisesti yllättänyt. Parasta on kun tuntee itse lenkillä nousuissa kuinka takareidet ja peppu tekee töitä. Etureidet vissiin sen verran jo kunnossa reisireeneillä, ettei niihin ala hapottaa. Tulee nätti beba :) Muy bueno.
Endorfiinihumala!