IRC-Galleria

..mutta miten paljon vaikeuksia tarvitaan? Pesukone ois jo hajonnut, kuten myös ompelukonekin. Kela veti vittupäät ja panttaa mun rahoja. Talvikin tulee, enkä oo koskaan ajanu liukkaalla. Mies heitti mun sydämen ympäri ja ämpäriin ja tökki sitä rautakangella testatakseen onko elossa. Ja nyt sitten menee varmaan asuntokin alta, kun ajetaan ahtaalle. Miten ois vielä kolari ja muksut teholle? Kun ei itsestäni varmastikaan henki lähe, koska miksi mikään helpottuiskaan? Mummulankin jo menetin. Nythän tää epäonnien kirjo on vasta pantu alulle. Tai kai mä telon itteni koulussa ja kurssit jää suorittamatta ja siten tsemppiraha saamatta. Tai ryssin autoni ja menetän bonukset viel seuraaviltakin vuosilta. Tai murtovaras iskee ja nyysii kaiken. Miten ois, alotetaanko sota?! Jotta kaikilla muillakin ois vaikeeta ja menettäisivät miehensä ja lapsensa? Kodista puhumattakaan. Mä en jaksa enää tätä paskaa. Onneks mä olen joskus ollut siinä masennuksen helvetissä lääkepurkki kourassa ja noussut zombina ylös, että tiedän, ettei vielä voida puhua masennuksesta. Ei näillä komponenteilla. Mutta en mä kyl lupaa, ettenkö masennu ajan kanssa, jos tää vaan jatkuu. Mä haluan pois.