IRC-Galleria

Hyvinkin yövoittoinen päiväkirjamerkintöjen sarja saa jatkoa. Pitkäaikainen hiljaiselo tällä saralla on luonut bittiavaruuteen noin 5 kuukauden mittaisen aukon elämääni, jonka sen kummempaa läpikäyntiä ei ole tässä syytä käydä harrastamaan.
Kouluvuodesta otettiin juntta ja kesälomilla ollaan jo porskutettu hyvä tovi. Loma ei tänäkään vuonna saapunut hetkeäkään liian aikaisin ja koulunpenkin kuluttaminen tuntuu tällä hetkellä ajatuksena miltei yhtä kiinnostavalta, kuin Nakkilan Eläkeläisurheilijoiden sadametrin aitajuoksu.
Kesä"loma" lienee tässä tapauksessa hyvinkin kyseenalainen käsite, sillä töiden merkeissä ahkera uurastaja on aikaansa viettänyt. Lomailua karsastava työnarkomaani ei tästä kuitenkaan kavahda, vaan survoo annetut työtehtävät valmiiksi, jo persnahkaan parkkiintuneella, vankalla ammattitaidolla.
Neljän yövuoron putkesta on parhaillaan suoritusvaiheessa toinen. Pikkuhiljaa jo yökköjen keskuudessa legendaksi muodostunut vaikea toinen yö on jälleen ottanut Aleksandr Karelinen tavoin pienen ihmisen käskyttävään lukko-otteeseen, josta rimpuileminen vastaa kuuman tervan kaatamista sukukalleuksille. Vatsassa vellova kahvin ja epäterveellisen yöpalan aiheuttama pulputus saavat silmämunat pyörähtämään kuopissaan ja yön hiljaisuudessa verisuonien voi kuulla karjuvan viimeistä voitelua, kun allekirjoittanut kaivaa taskusta huulilleen jälleen uuden syöpäkääryleen.

...Mutta sitten asiaan. Varsinaisena motivaattorina yölliseen kirjoitussessioon toimivat tapahtumat, joihin "yours truly" on törmännyt koulukodin aina niin rauhatonta unta valvoessaan. Yölliset käyskentelyt kartanon tiluksilla ovat muutamaan otteeseen kuljettaneet selkäpiitä pitkin joukon kylmiä väristyksiä ja varsinkin jälkikäteen tehdyt pohdinnat ovat saaneet väsyneen mielen yhdistelemään faktoja. Kovinkin skeptisenä ihmisenä en koeta värittää esiin kauhukertomuksia mutta joukko merkillisiä tapahtumia ovat saaneet karaistuneemmankin mielen pohdiskelemaan erinäisiä mahdollisuuksia. Kaikkia tapahtumia itse kirjoittanut ei ole ollut todistamassa, joten jutut pohjautuvat kollegoilta kuultuihin kertomuksiin.
Muutamille tapahtumista löytyi täysin looginen selitys... Toisille ei...


1.

Aloitetaan viime kesänä tapahtuneesta, miltei paskahalvaukseen johtaneesta tilanteesta. Anonyymiksi jätettävä toveri työntekijä oli ollut tavanomaiseen tapaan yövuorossa. Rauhoittavalle tupakalle pihalle marssinut miekkonen oli kuullut merkkillisiä ääniä osaston takana olevasta omenatarhasta. Ääntä oli vaikea kuvailla, miltei kuin joku hakkaisi seinää.

Ilmassa leijui sankka usva iltaisen vesisateen johdosta ja taskulampun kanssa varustautunut työläinen lähti selvittämään äänen alkuperää. Hän kulki osaston ohitse kohti entistä koulukodin johtajan taloa ja jäi välillä kuulostelemaan ääntä, joka kuitenkin oli äkisti loppunut. Omenatarhan tuloksetta tarkastettuaan hän suuntasi kohti koulukodin tilamestarin hevostalleja.

Joitakin satoja metrejä ennen hevostalleja alkoi usvan seasta kuulua ääntä. Samassa silmänräpäyksessä uupuneen yökön selkää hipoen pinkoi usvan seasta kaksi hevosta. Hevoset olivat potkineet aitauksensa rikki ja karanneet.

---> Tässä vaiheessa on lienee syytä hieman valottaa tarinaa Vonteenista. Vonteeni on Sippolan Hovin vanha omistaja, jonka uskotaan edelleenkin samoilevan maillaan kesäöisin. Joinakin kauniina kesäöinä Vonteenin uskotaan ratsastavan hevosella kartanon pihan poikki sisälle kartanoon. Nyt ymmärtänette puolikuoliaaksi pelästynyttä yökköä hieman paremmin? Tapahtumille siis löytyi täysin looginen selitys. Kalsareiden vaihtoa tarvinnutta kollegaa tieto tapahtuma hetkellä tuskin paljoa lämmitti.

2.

Siirrytään tapahtumiin viime talvena. Tuolloin allekirjoittanut teki koulukodille tuurauksia ja tällöin jälleen kyseessä yövuoro. Kello lähenteli kolmea ja oli aika perinteiselle yökierrokselle. Toisen yökön kanssa lähdimme tekemään rutiinitarkastusta koulukodin alueella.

Viimeisenä oli itse kartanon tarkastus. Kuljimme sisään talon päädystä olevasta keittiön ovesta, josta jatkoimme ruokalaan. Ruokalasta on suora pääsy kokoushuoneeseen, josta aukeaa kisko-ovet juhlasaliin. Juhlasaliin johtavat ovet olivat auki, joten suljimme ne, astelimme kokoushuoneen läpi takaisin ruokalaan ja ovesta kartanon eteishalliin. Tarkastimme paikat rutiininomaisesti ja tullessamme takaisinpäin päätimme mennä toista reittiä, joka kiertää juhlasalinvarastosta itse juhlasaliin ja siitä eteishalliin. Päästyämme juhlasaliin tajusimme, että kokoustilaan johtavat kisko-ovet olivat jälleen auki... Molemmat olivat varmoja, että lukitsimme ovet kunnolla ja että itsekseen ne eivät ole voineet aueta. Luonnolisestikkin olimme yöaikaan ainoat ihmiset koulukodin alueella. Poistuimme kartanosta mietteliäinä.

---> Tähän tarinaan voi keksiä varmaan reilustikkin erilaisia selityksiä. Joko emme sittenkään lukinneet ovia kunnolla, lukossa oli vikaa (joka on kyllä todella epätodennäköistä, koska lukko sittemmin toiminut hyvin) jne. Voitte varmaankin silti kuvitella ihmetyksemme.

3.

Kronologisesti ajassa eteenpäin siirtymällä tulemme tapahtumaan tänä kesänä.
Yövuoron alussa olimme toisen yökön kanssa pihalla tupakalla. Juttelimme ja tapoimme aikaa kuljeskellen kartanon pihamaalla. Katselimme kartanon ulkoikkunoista sisään tarkistaaksemme onko ovia jäänyt auki jne. Kaikki ovet vaikuttivat kuitenkin olevan lukossa ja valot sammuksissa.

Muutamia tunteja myöhemmin tapasimme jälleen pihalla. Pihapiiriä samoillessamme huomasimme valon kajastavan kartanon sisäkäytävästä. Loimme toisiimme kummaksuvia katseita, sillä molemmat olisimme voineet vannoa, että mitään valoja ei aikaisemmin päällä ollut. Tarkemmin asiaa tutkiskellessamme huomasimme, että valo kajasti poikien WC:n avonaisesta ovesta. Ihmetyksemme kasvoi, sillä kaikki ovet olivat mielestämme kiinni vielä paria tuntia aikaisemmin. Lisäksi kyseessä oli oppilas WC ja koulu oli loppunut jo yli kaksi viikkoa sitten. Oppilaat eivät kouluajan ulkopuolella vietä aikaansa kartanolla. Lähdimme sisälle tarkastamaan asiaa.

Vessa oli tyhjä ja ovi miltei sepposellaan. Suljimme valot ja oven. Varmuudeksi lähdimme tarkastamaan vielä muutkin ovet ja käytävän varrella olevat opetusluokat. Kulkiessamme käytävän päähän säpsähdimme molemmat, kun takaantamme kuului ääni, joka muistutti hieman kengän narahdusta. Tiirailimme taskulampuillamme ja kuuntelimme mutta emme kuullet saatika nähneet mitään.

Tarkastettuamme luokat lähdimme marssimaan ulos ja kuljimme poikkeuksellisesti ruokalan ja keittiön läpi, kohti talon sivuovea. Kulkiessamme keittiön lävitse huomasi kollegani apukeittiössä outoa punaista kajastusta. Tajusimme, että hellan levy oli päällä. Ihmettelimme asiaa, sillä apukeittiötä käytetään lähinnä opetustarkoituksiin ja keittäjämme ei käytä sitä juuri koskaan. Kuten jo aikaisemminkin mainitsin, oli koulu loppunut jo muutama viikko aikaisemmin. Sammutimme kuumottavan levyn ja poistuimme rakkennuksesta. Seuraavana päivänä otimme keittolevyä koskevan asian esille palaverissa ja keittäjämme vannotti, ettei ole levyä päälle kääntänyt ja että on ollut keittiöllä yksin koko edellisen päivän.

---> Näistä tapahtumista voinee varmaan syyttää montaakin eri tekijää: Emme vain huomanneet vessassa palavaa valoa ensimmäisellä kerralla, valot olivat jo vessassa päällä ja ovi aukesi itsestään (joka tuntuu mahdottomalle). Kengän narahdukselta kuulostanut ääni saattoi olla vanhan puisentalon "elämistä". Vanhat lattialaudat vain narisivat? Keittolevy on edelleen arvoitus. Mikäli keittäjämme ei ole jotenkin epähuomiossa esim. siivotessaan töytäissyt levyä päälle. Tämäkin tuntuu mahdottomalta, sillä levy oli miltei täydellä teholla. Vahingossa nuppia tuskin saa niin paljoa käännettyä. Uskomattomimmalta tuntuu edelleen vessan valojen syttyminen... Voisin vannoa, että olisimme ne huomanneet, mikäli ne olisivat olleet päällä ensimmäisen tarkastuksen aikaan.

4.

Tämä tapaus sattui vain kaksi päivää äskeisen tarinan jälkeen. Tuttuun tapaan olimme rauhoittavalla savuukkella pihamaalla. Kello lähenteli kolmea. Olin poikkeuksellisen pirteä ja nukkunut hyvin. En siis samalla tavalla väsynyt kuin yövuorossa yleensä, jolloin helposti kuulee ja näkee omiaan. Työkaverini lähti kohti omaa osastoaan ja minä omaani.

Osaston kuistilta katsahtaessani kohti kartanon ruokalan ikkunoita näin mielestäni jonkun tai jonkin vilahtavan nopeasti ruokalan keskimmäisen, ison ikkunan ohitse. Näin mielestäni selvästi jonkinlaisen hahmon piirtyvän ulkovaloista hohtavaan valoon ja sitten katoavan. Pidin näkemääni niin todellisena, että huikkasin työkaverilleni, joka epäili minun nähneen hänen heijastuksensa peilaantuvan laseihin. Tätä en kuitenkaan suostunut uskomaan, sillä mikäli heijastus olisi hänestä ollut lähtöisin olisi se sijoittunut toisin. Testasimme asiaa ja vakuutuimme, että jostain muusta oli kyse. Tarkastelimme ulkoikkunoista ruokalaan taskulampuilla, emmekä nähneet mitään poikkeavaa. Mietimme olisinko voinut nähdä kartanon kuistilla roikkuvien amppeleiden varjon, niiden heiluessa tuulessa. Jälleen jäimme molemmat mietteliäiksi.

---> Omia silmiään haluaa monesti uskoa. Oman lisänsä tietysti pieneen "vainoharhaisuuteen" antoi tätä tapahtumaa edeltäneet merkkilliset valojen syttymiset jne. Kuten sanottu, tekevät silmät ja mieli helposti kepposia pimeällä. Silti en mielellään kuljeskele kartanossa yksinäni pimeällä...


Yllä siis joukko parhaiten mieleen jääneitä omituisia hetkiä. Kokeneemmilta yövalvojilta olen kuullut kosolti samanlaisia tarinoita. Tässä esimerkkejä:

- Koulukodin urheilukentän laidalla seisovia hahmoja, jotka eivät liiku ja katoavat jälkeäkään jättämättä.

- Osaston ikkunan ohi kulkeva hahmo, joka katoaa.

- Puhetta käytävässä, vaikka ketään ei ole nähtävissä.

- Kavioiden kopsetta keskipihalla.


Vanhemmat ja yönkaraisemat toverini vetoavat poikkeuksetta tarinoidensa jälkeen väsymykseen ja torkahteluun. Tosin muutamat myös myöntävät, että työnteko on helpompaa kun ei anna näille asioille ajatuksen sijaa...

-Before the dawn-