IRC-Galleria

tammikuu oli ja meni... huomenna rävähtää käyntiin helmikuu ja odotamme mielenkiinnolla sen mukanaan tuomia haasteita. pakkanen muistuttaa jälleen olemassa olostaan ja äsken töihin lähtiessäni mittari raksutti -11:sta asteessa. mutta mieluummin vähän pakkasta, kuin loskakeliä! eikö? hienoahan on myös se, että ne urpot, jotka ovat ottaneet vaikutteita käsitteestä "tipaton tammikuu", voivat lopettaa hölmöilyn huomenna. kapakat varmaan siis täyttyvät kun nuoriso iskee pikkulauantaina verestämään alkoholinkulutustottumuksiaan. itsehän en moisista trendi- periaatteista pahemmin perusta. kahtena viikonloppuna oli käytävä nollaamassa. selvinpäin pitää olla silloin, kun sille itsestä tuntuu eikä vain takia, että "kaikki muutkin on".

niin ja btw... tänään hyvällä tsägällä tsekkaamaan uutta peltilehmää.. mitään ei ole löyty lukkoon suuntaan tai toiseen, mutta katsominenhan ei maksa mitään... ;)

kun on selvinnyt 27 asteen pakkasista, ei tuollainen -5 tunnu enää misään... tautia puskee taas kovasti päälle... nenä vuotaa jatkuvasti, huulet rohtuu, korvia särkee, päätä särkee ja kurkkukin on kipeä. työpaikalla on ollut vatsatautia liikenteessä, joten täytynee toivoa, ettei kyseessä ole tämän taudin ensioireet.

viikko on taas osoittautunut melkoisen raskaaksi (ainakin töiden osalta), joten viikonloppua varrotaan taas kuin kuuta nousevaa... huomenissa on kuitenkin tilipäivä, joka saa pakosti väsyneillekkin kasvoille pienen hymyn väreen...

Töissä pitelee kiirettä ja pakkanen paukkuu sisällä ja ulkona... Jokainen mies ei voi kun tehdä parhaansa ja kirota kovaan ääneen. Musiikki auttaa palelemiseenkin. "Routa Ei Lopu" Kotiteollisuudelta on ollut ahkerassa kuuntelussa.

Veljesjoukostamme armeijan aloittaneet saapuvat tänään ensimmäisille viikonloppuvapailleen. Pojilla on varmaankin ensimmäisen gineksen jälkeen edessä kova nollaaminen... Eli turpa täyteen kaupungin yöelämässä ja maanantaina verta itkien takaisin ruotuun.

Auton kanssa ollut huolia.. Akku meni vaihtoon ja laturikin kenkkuilee kovan pakkasen takia. Pitäisi iskeä vaihtoon koko paska. Budjetti tilillä on kuitenkin armoton ja pakottaa odottamaan hieman parempia aikoja.

eilen illalla oli pitkästä aikaa sellainen olo, että ei vaan jaksa lähtä minnekkään... ei edes matkakeitaalle! siinä sitten katselin muutaman elokuvan, nukuin, soitin skittaa jne.
aloin miettiä, että kuinka paljon sitä univelkaa on päässyt kertymään, kun 15 tunnin nukkumisen jälkeen väsyttää..? hmm... tai sitten nukuin jo liikaa...

tänään ei kyllä jaksa enää maata kotona... pakko lähteä tarkistamaan mestat...

no nyt on sitten sekin talviloma vietetty ja raahauduin juuri työpaikalle... mieli on virkeä, vaikka työnteko onkin hanurista... nukuttaa uskomattoman vähän, vaikka unirymit ovatkin taas ketuillaan ja viimeyönä nukuin ehkä kaksi tuntia...

seuraavia lomia saakin odotella...

työniloa kaikille...

-ja armeijaan menevät veljet: Hajoilkaa ihan rauhassa!-

Noh... Vuosihan se taas ehti lasehtia mailleen ja nyt odotamme mielenkiinnolla, mitä tämä uusi jatkumo tuo tullessaan.

Uudenvuodenaatto ei varsinaisesti tarjonnut yllätyksiä ja päädyin loppujenlopuksi viettämään sen miltei selvinpäin. Kokonaisuudessaan vuoden 2005- muistotilaisuus oli kuitenkin onnistunut.
Armeijaan lähtevät pojat ajeltiin jälleen kaljuiksi ja uusien hiustyylien kehittely irrotti nesteurheilevasta joukostamme monet makoisat naurut. Erityisesti humaltuneet "parturit" olivat innoisaan saamastaan tehtävästä.
Tänään viimeistä päivää töissä ennen viikon talvilomaa... Tuntuu mukavalle... Helppo hengittää... On niin helppoo olla onnellinen... Nyt ja tässä.. (helvetin nyyhkyä)

Olkaapa ihmiset kunnolla... Nyt on sentään vuosi 2006!

Se on ihanaa olla töissä kun muilla alkoi talviloma eilen! Vitutus hipoo kattoa...
Tänään on taas yksi niitä päiviä kun tekisi mieli käydä näyttämässä pomolle persettä, potkia sen paskiaisen auto kasaan ja huutaa kaikille maailman idiooteille päin naamaa...

Elämä on ihan vitun positiivista. Varmaan pakko vetää tänään turpa täyteen...

Jouluna vitutus nousi hetkittäin maksimiinsa...
Mikäs sen mukavampaa kuin tiedostaa jo etukäteen, että jouluaattona saa murjottaa yksinään kotona? Mutta onneksi pelastavia enkeleitä on vielä olemassa, eikä tämänkään harhailevan sielun tarvinnut viettää attoiltaansa depression kourissa.
Joulupäivänä vedettiin perinteikkäästi taju taskuun ja humalahakuinen einesten maistelu tuotti jälleen kerran toivotun tuloksen. Reissu meni monestakin syystä enemmän kuin mukavasti, mutta yhdestä avautuneesta silmäkulmasta (vahinko) huolimatta ei tapahtunut sen kummepia konflikteja tai muita pahempia sekoiluja.

Tapanina olikin sitten aika jälleen rauhoittua potemaan krapulaa ja odottamaan tulevaa viikkoa. Kävimme myös sivistämässä itseämmä Kuusankosken Studio 123:ssa, jossa rauhoituimme katsomaan "Narnia- Velho ja Leijona"- teoksen elokuvaversion. Pätkä osoittautui vallan mainioksi.
Vajaa työviikko on vierähtänyt nopeasti ja kivuttomasti. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan huomenna alkavaa lähtölaskentaa uudelle vuodelle...

Vuoden 2005 muistotilaisuus tulee jättämään jälkensä koviinkin harrastajiin...

Jaahas... Itseään toistaa tämäkin viikko aika pahasti.
Vieläkin hiemän kipeä olo, mutta iltaisin ei levätä, kun voi harrastaa esim. keitaalla istumista.. Lukuisia ja taas lukuisia tunteja. Tämän jälkeen kotona ei käydä heti nukkumaan (ainiin.. en nuku) vaan rämpytellään kitaraa pikkutunneille ja näppäillään jotain omia...

Hmm... Huomenna olisi aatonaatto... Olisiko se sitten simapäivä?

Astelin juuri työpaikalle... Kuumetta oli illalla ja aamulla tuollaiset 37.2...
Mikä ajaa miehen kiduttamaan itseään? Miksei voi hakea sitä sairaslomaa? Onko tämä työnteko mukamas niin helvetin mukavaa? Niin mukavaa ettei voi pysyä poissa?

En viime yönäkään en saanut nukuttua... Varmaan ehkä tunnin verran ja sitten tarvikin jo herätä... Kohta yli kuukausi ilman kunnon yöunia... Alkaa ottaa voimille...