IRC-Galleria

Epäluuloiset katsahdukset uskolliseen ajannäyttäjään kertovat korutonta kertomaan yövuoron vierimisestä. Vajaa puolet urakasta takana ja ulkona hiipivä pakkanen alkaa tuntua vanhan puurakennuksen lattiatasossa voimakkaana lämpötilan laskuna.
Unirytmin kääntö, normaalille kuolevaiselle hyvinkin epäluonnolliseen muotoon, on onnistunut toivotusti ja ennätysajassa. Viiden yövuoron massiivisesta etapista ollaan otettu juntta ja edessä olisi vielä kaksi mielenkiintoista unetonta yötä kartanon pihapiirissä samoillen.

Tietokoneen viallisista kaijuttimista kaikuva vaimea, hypnoottinen piipitys soi korvissa jo vapaa-aikanakin. Mielenterveystarkastus ei lienisi turha reissu, mutta tuskinpa moni täysipäinen tätä hommaa vapaaehtoisesti tekisikään. Piristysvaikutuksiltaan hyvinkin yliarvostetut energiajuomat ovat jälleen kasaantuneet pieneksi pullokomppaniaksi valvojankopin pöydän reunalla. Lieneekö kyse juomasta vai kirjoittaneen kasvaneesta toleranssista niiden teholle? Mene ja tiedä, mutta hereillä eivät ainakaan perkeleet auta pysymään... Mikäli ei sitten laske kylmää hikeä, pahoinvointia ja vapinaa näiden virvokkeiden "piristäväksi vaikutukseksi". Syökää ihmiset mieluummin hedelmiä.

Hämmentynyt katseeni tuijottaa päiväkirjan päiväystä ja tajuan eläväni jo kuluvan vuoden viimeisiä hengenvetoja. Totaalisen sekaisin mennyt sisäisen kalenterini kertoo kuitenkin, että huomenna uusi vuosi kutsutaan peremälle ja vuoden ensimmäistä aamua saadaan todistaa valveilla.

-Joskus pelkokin meitä kavahtaa-

Vuodesta koittaa jälleen aika, jolloin ihmisten alakulo syvenee ja itsemurhatilastojen graafiset käyrät tekevät jyrkän noususuhdanteisen käännöksen.
Kulutusyhteiskunnan uhrit tekevät jouluostoksia verenmaku suussa. Mummot kiilaavat täyteen ahtautuneiden ostoskeskuksien kassajonoissa ostoskärryineen, epätoivoinen perheenäiti ajautuu tukkanouttasille taistellessaan Pikku-Pertin toivomasta robottiukkelista ja syvään masennukseen ajautunut sinkkumies päättää päivänsä tukehtumalla perunalaatikkoon...

Vuoden synkin juhla on jo aivan nurkan takana... Oletko valmis?

Kirjoittanut viettää harvinaisesti jouluna myös hieman vapaa-aikaa. 24-27 joulukuuta ovat näillä näkymin varattu jouluhengen vaalimiselle ja sairaanloiselle jouluruokien ahtamiselle.
Uudesta vuodesta sen sijaan onkin tulossa mielenkiintoisempi työrupeama, joka polkaistaan käyntiin 28 päivä ja päätetään vasta ensi vuoden puolella. Luvassa olisi viisi maittavaa yövuoroa, joten uusivuosi otetaan vastaan sangen mielenkiintoisissa merkeissä. Ennakko asetelmat eivät siis lupaa suurempia juhlimisia tai temmellyksiä. Ajatuksena tässä on kuitenkin, jollain perverssillä tavalla, jotain mielenkiintoista.

Joululahjaostoksien aiheuttama mielenvikaisuus ja sairaalloisen oloinen väsymys, yhdistettynä totaaliseen mielenkiinnottomuuteen koulua kohtaan ovat yhdistelmä, joka saa jopa allekirjoittaneen tapaisen rauhallisuuden perikuvan pinnan tiukentumaan äärimmilleen. Koulu ei tunnu maittavan ja joululoman odottelu muistuttaa uuden paremman maailman kirkkainta päivää.

"Eivittukunvituttaa"-mittarin asteikko ei tahdo kohta enää riittää, joten lienee jokseenkin tarpeellista ottaa jääkiekosta tuttu time-out ja antaa jouluhengen vallata koko arjen tohinassa tomuttunut olemus. Lieneekö aika painaa huolet ja murheet hetkeksi syrjään, avata televisio, ottaa kulta kainaloon, juoda hieman glögiä ja katsoa Samu Sirkan Joulutervehdys... Aijai...

- "Remember, George: No man is a failure who has friends." - (It's a Wonderful Life)

Väsyneenä ei ole helppoa elää. Siksi tänään olikin enemmän kuin tarpeellinen rokulipäivä, joka pyhitettiin nukkumiselle. Muutama tunti saatu kenties lunastettua nukkumatilta takaisinpäin, vaikka perkeleellä onkin tapa yleensä ottaa kosolti korkoa.

Keskiviikkona oli pikkujoulut. Kirjoittaneen huono osallistumis-prosentti kyseisiin tapahtumiin sai petrausta ja torstaiaamu muistuttikin jälleen juhlinnan varjopuolista. Hauskaa kuitenkiin pidettiin ja ilman suurempia kommelluksia selvittiin jälleen. Nollaaminen tulikin tarpeeseen, sillä huomenna olisi tarkoitus suunnata jälleen kohti työelämää ja edessä olisikin mukava tuplavuoro (klo 8-22).

Marraskuu kääntyy pahasti loppua kohti ja vuoden synkin juhla tekee tuloaan. Näillä näkymin tämän opiskelijan joulu"loma" on hyvinkin työvoittoinen. Samoin näyttää tapahtuvan myös uudenvuoden vastaanoton kanssa. Pikkulinnut visersivät tietoa työvuorolistoista ja näyttäisi sille, että yövuoro kutsuu vuoden vaihtuessa uuteen.

Pienoinen saamattomuuden piru on jostain hiiviskellyt kirjoittaneen niskaan. Juntalla tarvinnnee moisesti selvitä, kun vuoden viimeiset koulurutistuksetkin tarvisi vielä hoitaa. Pelko pois ja voimalla enteenpäin.

-Valhetta on totuutta helpompi kantaa, jää jotain mitä vaalia.-

Pikkutunnit vaihtuvat varhaisiin. Öinen rupeama venähtää kellojen käännön takia tuntia tarkoitettua pidemmäksi. Eilinen 18 tunnin työspektaakkeli ja 24 tunnin valvominen ei ole vielä aiheuttanut kirjoittaneessa sen kummempia henkisen ja psyykkisen tasapainon järkkymisiä ja tämäkin yövuoro on sujunut tähän mennessä ongelmitta.

Öisen kierroksen aikana yön äänet ovat tulleet tutuiksi ja usvainen ilma tuo jälleen oman jännityksensä vanhan kartanon alueella samoiluun. Seurana on vain hiljainen tuulen vire, omat askeleet ja hetkittäinen radiopuhelimen rätinä...

Mielenkiinnolla odotamme huomista (tai käytännössä siis tämänpäiväistä) yövuoroa, sillä heti vuoron jälkeen kirjoittanut aikoo suunnata opin ahjoon pakertamaan. Rytmit siis on saatu jälleen kertalaakista kunnolla sekaisin. Voinen olettaa, että kovinkaan pirteä miekkonen ei tunneille astele. Väittävät kuitenkin, että köyhän on pakko yrittää. Vielä muutama tunti jäljellä ennenkuin olisi yö jälleen pulkassa. Kahvin tuoksu leijailee sieraimiini keittöstä... Mmmm...

-Vergissmeinnicht-

Pakkasherra muistuttaa jälleen pohjolan kansaa olemasssa olostaan. Parina aamuna ja iltana pakkaslukemat ovat tuoneet autoiluun mukavan kilpaluistelua muistuttavan piirteen. Kirjoittaneen tämän hetkisessä lainakärryssä alla on tietenkin uskolliset kesäkumit, joita kohtaan luottoa alkaa olla yhtä paljon kuin puhkottuun kortonkiin. Lienee enää ajan kysymys, koska ensimmäiset oikeat lumihiutaleet värjäävät maan valkoiseen peittoonsa... Runollista... Jatkamme eteenpäin...

Edellä ehdinkin jo mainita lainakärrystä. Mielipiteitä jakanut Mazda on siirretty uudelle omistajalle ja vahinko laitettu täten ystävällisesti kiertämään. Obelixin paluu siis alkaa lähestyä päivä päivältä. Viimeistä huoltoa vietäisiin ensi keskiviikkona. Odotamme auton uutta neitsytmatkaa mielenkiinnolla...

Vaikeuksia aiheuttava vaakalautaleikki koulun ja työn välillä ei vieläkään ole asettunut uriinsa, mutta tieto seuraavasta palkkashekistä kahden viikon kuluttua, lämmittää mieltä silti mukavasti. Seuraavan kerran työt kutsuvat ylihuomenna ja viikonloppuna koulutyössä perseelle potkittu ihmisraunio painuu kahdeksi yöksi huolehtimaan lasten ja nuorten turvallisuudesta. Valvominen on helppoa kun palkka on viikonloppuöisin kohdallaan. Nukkuminenkin tekisi joskus kyllä hyvää...

-...lämmintä vettä suuhun, että suun lämpötila nousee. Sitten muna suuhun ja sormet perseeseen!-

Systemaattisen rankaksi pakkotoistoksi muuttunut koulunkäynti aiheuttaa suuria vaikeuksia muun elämän järjestelyyn. Tasapainottelu koulun, työn ja vapaa-ajan välillä, alkaa muistuttaa kirjoittaneelle siitä, mitä organisointi ja ajan maksimaalinen käyttö tarkoittavat. Eniten otsan kurtistuksia aiheuttaa koulu. Herätykset aamuisin ovat tuskallisia ja tunneilla kiinnostus raapii käsien mukana lattianrajaa. Asiaa ei auta lainkaan se, että kesäloman jälkeen koulun sisäinen meininki on muuttunut jollain kummallisella tavalla omituisempaan suuntaan. Ilmassa leijuu jonkinlainen odottavan ahdistunut tunnelma, jota ei saada laukaistua... Hmm... Usko parempaan on silti luja.

Muuten elämä on jatkanut kulkuaan omaan salakavalan verkkaiseen tapaansa. Peltilehmän kuntotarkastus lähenee ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä tämän kuljettimen tarina tulee loppumaan ennen tuota päivämäärää. Tiivistettynä ja kaunisteltuna: "EI MAKSA VAIVAA!"
Ilmassa leijuneet huhut ovat kovasti puhuneet entisen uljaan sotaratsun palaamisen puolesta. Tekeekö saksan ihme paluun kirjoittaneen kannikoiden alle vai onko hänellä hihassa jokin villikortti? Se selvinnee lähiaikoina...

-Piltti-

Aikajana runnoo eteenpäin kuin doupattu venäläinen ampumahiihtojoukkue.
Jossain mielen synkässä katkosvaiheessa on kuukausi ehtinyt vaihtua syyskuuksi ja koulutyö on pakottanut karpaasin herättelemään unholan uruille vaipuneita lukuhalujaan.

Työsessio koulukodilla saatettiin päätökseen jokunen viikko sitten, mutta eilen ja toissapäivänä ahkera opiskelijanjuippi oli jälleen kaitsemassa nuorisoa. Viikonloppu oli poikkeuksellisen raskas ja molempina päivinä kohdalle osuneet iltavuorot osoittautuivat odotettua haastavammiksi väännöiksi. Mustelmilla ja pienillä ruhjeilla selvittiin puolin ja toisin, mutta tällä hetkellä koulumme atk- luokassa nököttää hyvin uupunut nuorimies, jonka motivaatio ei varsinaisesti kattoparruja hivele. Ei auta valittaa, koska legendaarinen "ylimääräinen raha" ei ole opiskelun ohessa koskaan pahitteeksi.

Aivojen ja sormien välinen yhteispeli ei ota toimiakseen ja kirjoittaminen ei ota luonnistuakseen. Kiitämme ja kuittaamme seuraavaan kertaan...

-PERSEET PENKKIIN!-

Elämää suurempi väsymys on ajanut koulukotityöntekijän merkilliseen unenkaltaiseen valvetilaan. Viime öinen vierailu oman sängyn lämmössä, jäi työvuorojen epäinhimisillisen järjestelyn vuoksi, tappavan lyhyeksi. Noin 3 tunnin yöunilla on turha odottaa kovinkaan suurta työmotivaation pilkahdusta tämän miekkosen silmäkulmassa...
Horroksen omaiset ensimmäiset 2 tuntia töissä ovat olleet kamppailua, jollaista näkee yleensä vain suomi-ruotsi maaotteluissa. Aamupalaksi nautitut energiajuoma, 3 kuppia kahvia ja puoliaskia tupakkaa eivät aiheuta vatsanalassa lainkaan positiivisempaan suuntaan jouduttavia fyysisen olon tuntemuksia.

Töitä olisi nyt jäljellä päivää vajaa viikko. Mieli on yllämainittua lukuunottamatta varsin positiivinen ja hieman haikein mielin on aika suunnata jo katsetta kohti alkavaa lukuvuotta. Työnteon mukanaan tuoma joka kuukautinen palkkashekki houkuttelee kummasti enemmän, kuin naurettavalla opiskeliljabudjetilla kituuttaminen, mutta todellisuus on silti kohdattava ja taistoon käydään jälleen leuka pystyssä.

Toissapäivänä tilin saldo teki nopean notkahduksen, allekirjoittaneen investoidessa uuteen kameraan. Vanhan kameran ominaisuuksien vähäisyyden aiheuttama turhautuminen johti turkasen kalliin, kuvallisen tallentimen ostoon. Kieli vyön alla ja kuola valuen on nyt räpsitty artsufartsu kuvia. Tekotaiteellista sontaa siis tod.näk. ilmaantuu galleriaankin, kunhan vaan kotona havaitut ongelmat laajakaistan toiminnassa saadaan edes jollain tavalla korjattua.

Kellon viisarien liike tuntuu hidastuvan. Kofeiinin ja nikotiinin yliannostus laittavat pumpun takomaan epäluonnollisella rytmillä, jonka edessä Mosambikilainen bongo- orkesterikin kalpenisi. Käsien tärinä vaikeuttaa kirjoittamista, joten allekirjoittanut siirtyy tuijottamaan seinää ja odottamaan osaston pienten kultamussukoiden aina yhtä piristävää heräämistä...

-rate my poop-

Ihmiset ovat enemmän kuin useasti kysyneet minulta, mitä työnkuvaani kuuluu Koulukodin ohjaajana. Kunnollisen vastauksen antaminen on aina aiheuttanut pientä takeltelua, joten olenkin monasti pohtinut, mitä kaikkea työnkuvaani loppujenlopuksi kuuluu. Todellisuus osoittautui taruakin ihmeellisemmäksi... Titteli "Valtion virkamies" ei olekkaan niin yksipuolinen kuin luulisi...

-Olen oppilaiden kaitsija. Kaitsemisen laatu vaihtelee päivittäin; lastentarhan, eläintarhan ja vankimielisairaalan välillä.

-Olen ns. "aikuinen esimerkki". Eli yritän takoa umpiluisiin kalloihin, että toisten turpaan vetäminen, varastaminen jne. ei ole suvaittavaa käytöstä, eikä suomenkielen yleisin koristesana ole V*TTU.

-Olen sairaanhoitaja. Pojille sattuu ja tapahtuu. Päivittäin joku teloo sormen, varpaansa, jalkansa, kylkensä jne. Kyseiseen työhön kuuluu oleellisena osana, omien taitojen loppuessa, sairaankuljetus.

-Olen vartija. Varsinkin öitä tehdessä tämä työn osa-alue tulee hyvin edustetuksi. Tärkeimpänä osana tietenkin Koulukodin alueiden valvominen asiattomilta kuljeskelijoilta, lasten mahdollisten karkaamisyritysten tyhjäksi tekeminen, alueen rakennuksia ovien lukkojen varmistaminen, mahdollisten päälle jääneiden sähkölaitteiden sulkeminen sekä aamupalan tekeminen.

-Olen kokki. Päivällinen valmistetaan osastolla. Kukin ohjaaja kiireidensä ja mahdollisuuksiensa mukaan valmistaa ruokaa vuorollaan. Kanakastike on kehkeytynyt kirjoittaneen suosituksi bravuuriksi.

-Olen siivooja. Poikien ollessa koulussa tai tekemässä kesätöitä on jonkun huolehdittava osaston siisteydestä. Oman työmukavuuden kannalta kyseinen seikka on erittäinkin tärkeä. Lisäksi oppilaiden siivousjäljessä on kosolti parantamisen varaa.

-Olen talonmies. Kesäloman aikana pojat tekevät kesätöitä. Muutamat Koulun alueella ajelemassa esim. nurmikkoa, töissä hevostalleilla jne. Ohjaajien kuuluu osallistua näihin askareisiin poikien kanssa, joten trimmeri on ehtinyt tulla myös töissä tutuksi. Myös maalaustyöt, lampun vaihdot, piha-alueiden rikkaruohojen myrkytykset, siiklaukset ja muut pikkuhommat ovat osa työnkuvaa.

-Olen puutarhuri. Runsaat viheristutukset alueella eivät ilman hoivaamista elä. Ohjaajien on huolehdittava kukkasille vettä, kitkettävä kukkapuskia ja istutettava uusia. Kirjoittanut on jättänyt nämä hommat kokeneemmille ja asiasta enemmän innostuneille.

-Olen nyrkkeilysäkki. Vaikka työrupeamani onkin tähän asti mennyt varsin rauhallisissa merkeissä on joskus otettava hieman iskuja. Maltin pitäminen näissä tilanteissa tuntuu vaikealta. Itsensä puolustamisen ja sen liitoittelun rajoja on mietittävä tarkkaan.

-Olen anonyymi harmaa pänkäle jolle voi huutaa. Kiroilu, haistattelu, homottelu jne. Osa jokapäiväistä elämää. Vaatii tottutautumista ja huumoria.

-Olen kyylä pappa. Vahdimme ja annamme rangaistuksia lasten salatupakoinnista, seksuaalisesta kanssa käymisestä, piharajojen ylittämisestä, väkivallasta ja muusta asiattomasta toiminnasta. Puskan takana kökkiminen tuntuu hetkittäin melkoisen naurettavalta.

-Olen isoveli. Monilla oppilailla on rajuja muistoja menneisyydestä. Kovista taustoista tulleiden lapsien on joskus saatava puhua ja päästä hieman höyryjä. Silloinkin ollaan tukena.

-Olen taksikuski. Oppilaiden on päästävä hoitamaan asioitaan, kaupoille, vuokraamaan elokuvaa. Firman autoilla taitettu kesällä jokunenkin kilometri.

-Olen poliisi. Oppilaiden tavarat tulee tarkastaa lomilta tullessa mahdollisten huumeiden, teräaseiden, alkoholin tai muiden osaston säännöissä kiellettyjen tavaroiden takia. Tarvittaessa suoritetaan puhalluskoe ja mikäli tarpeen on niin oppilailta otetaan myös huumeseula. Mahdollisten tappeluiden tai muiden järjestyshäiriöiden seurauksena on oppilaan eristäminen putkaan.

-Olen vapaa-ajan suunnittelija. Tekemis- ja harrastusmahdollisuudet ovat hyvinkin rajalliset Koulukodin alueella, joten ohjaajat miettivät mahdollisia aktiviteetteja vapaa-ajalle ja kuuntelevat toki oppilaidenkin mielipiteet. Jalkapallo, salillta käynti, leffan vuokraus, bändikämpällä soittelu ovat suostuimpia.

-Olen kaikkivoipa. Pystyn kaikkeen. Jos en, olen mulkku, homo tai vittupää. Jos en ehdi, olen laiska paskiainen.


Siinä nyt noin nopeasti mieleen tulleita. Päivä päivältä kunnioitan enemmän ja enemmän ihmisiä, jotka työskentelevät tällä alalla. Verraten huonolla palkalla, huonoilla työajoille ja vähällä kiitoksella...

-Aamusta aamuun-

Jälleen on pakotettu arjenahertaja palaamaan sorvin ääreen ja ottamaan härkää sarvista. Mittava viiden päivän vapaa putki tuli enemmän kuin tarpeeseen ja kahtena päivänä suoritettu (lääkärin määräämä) nestenollaus luuttusi uupuneen mielen mukavasti puhtahaksi...

Mutta joka kolikolla on myös kääntöpuolensa. Töihin tuleminen maistui pitkien vapaiden jälkeen katkerammalta, kuin krapula-aamun pahaenteinen korjaussarja. Viikonlopun sadeilma muuttui hetkessä auringonpaisteeksi ja maksimaalinen mielipahan määrä töissä lusimisesta alkoi vääntää työnorjan selkää linkkuun. Näin siinä aina käy...

Muuten työrintamalla on mennyt varsin mallikkaasti. Kirjoittanut on viihtynyt eikä töihin lähtiessä tarvitse käydä läpi samanlaista yksinäistä dialogia elämän kurjuudesta ja maailman vääryyksistä. Palkkakin on kohdallaan, ainakin edellisen työnantajan almuihin verrattuna.
Vielä muutama tunti jäljellä... Hiljainen päivä...

-TÄNÄKIN KESÄNÄ KUOPIOON!-