IRC-Galleria

Kyykyttävä väsymys pakottaa kofeiinihuuruissaan yötyöläisen kirjoittelemaan internetin valtaväylälle suuria ajatuksiaan. Jouluaatto on uhkaavasti päässyt hiipimään vain muutaman pallonpyörähdyksen päähän. Joululahjaostoksien puutteellisuus puuskuttaa niskassa kuin venäläinen luotijuna ja sielunsa silmin väsynyt työläinen saattaa nähdä pienet venäläiset tontut koppalakeissa iskemässä lisää hiiltä koneeseen. Aikaisemmin niin kovin ivallisesti joulukiireisiin suhtautunut miekkonen joutuu toteamaan olevansa itse samassa helvetinpyörässä, jota vanha sarvipää linkoaa yhä julmettomampaan vauhtiin.

Ennen joulua allekirjoittanut on ehtinyt jälleen suorittaa ja alisuorittaa. Opiskelumotivaation ollessa edelleenkin jossain kaukana itäisillä tundravuoristoilla, on allekirjoittanut suhtautunut koulutyöhön naurettavan lepsulla hälläväliä asenteella, jota on suunnattomasti edesauttanut opinahjon tarjoamat kurssit. Näiden kurssien rinnalla mummon villapaidan kutomisohjeiden lukeminenkin alkaa vaikuttaa hyvinkin mielenkiintoiselta ajanvietteeltä. Verenpaineen noustessa lienee syytä siirtyä alisuoriutumisista varsinaisiin toteutettuihin suoritteisiin...

Paremmman ja kauniimman osapuolensa kanssa on käynyt sivistämässä itseään hän. Pohjoismaiden kulttuurisessa kehdossa, eli Tallinassa kävimme tarkastamassa Ivan Jacobsin musikaali version "The Phantom Of The Operasta". Pitkään mieltä kaihertanut toive nähdä kummitus livenä on siis voitu rastittaa yli ennen mananmajoille siirtymistä suoritettavien askereiden pitkähköstä listasta. Tosin suunnitelmissa on jo Lontoon matka, jolla olisi tarkoitus tutustua paremmin tunnettuun Andrew Lloyd Webberin versioon kyseisestä Gaston Lerouxin mestariteoksesta. Kyseisen, erehdyttävästi hintahtavan, musikaaliohjaajan taidonnäytteen elokuvaversio kun on junttielitistin mielestä kerrassaan mainio. Kyseisen matkan ajankohta kelmeilee vasta jossain tulevaisuuden sumussa mutta toteuskelpoinen ja hyvinkin todennäköinen matkarahojen säästökohde on kyseessä.

Mainitsematta ei voi jättää muuan seikkaa, joka yllämainitulla eteläisen naapurimaamme vierailulla aiheutti suunnattomia vihan tunteita risteilymatkailusta taukoa pitäneelle. Kestoltaan noin kolme ja puolituntisilla laivamatkoilla saimme todistaa todellista suomalaista kansallisurheilua. Unohtakaa pesäpallo, jättäkää jääkiekko kanukeilla ja jalkapallo brasseille. Ottakaa ilosylin vastaan JONOTUS! Kun saa vierästä todistaa tuhannen ihmisen jonotushuumaa, niin ei voi kyllä kuin ihmetellä, miksei tätä kyseistä taitolajia esitetä valtakunnallisilla tv-kanavilla (poikkeuksena tietysti linnanjuhlat). Allekirjoittanut ei ole ikinä kokenut saavansa kyseisestä harrasteesta kovinkaan suuria mielihyvän tunteita, mutta jos sitä ihan tarvitsee lähteä tallinnan risteilylle suorittamaan, niin onhan se perkele pakko olla hauskaa! Valppaasti seurasimme vierestä erilaisia jonottajia ja aloimme laatimaan listaa erilaisista jonottajista ja jonotustavoista. Kuinka ollakkaan, hyvinkin perinteiseltä kuulostavan jonotus- käsitteen alta alkoi löytyä hyvinkin mielenkiintoisia variaatioita...

Ensimmäisenä ovat lajinsa parhaat ja kovimmat, eli ns. "maraton jonottajat". Nämä jalkojen puutumista ja hitaasti kulkevaa kelloa kavahtamattomat sissit ovat aina jonon kärjessä. Risteilyillä he jonottavat ulospääsykannella matkan alusta asti, seisten. Lajilleen vannoutuneet rämäpäät toimivat yleensä joukkueissa, eivätkä hievahda jonotus paikoiltaan kuin äärimmäisessä hädässä. Silloinkin pikainen visiitti WC:hen on pisin mahdollinen matka. Tällöin joukkueen toinen jonottaja ottaa jonotettavakseen myös joukkuetoverinsa paikan. Todellista tiimityöskentelyä ja jännityksen voi tuntea. Varsinkin, kun laivamatkan loppupuolella haastamaan saapuu muita varteenotettavia jonottajia. Näistä seuraavana voisi mainita "mamma jonottajat", jotka ovat jonottajien kuppikunnista kenties se agressiivisin ja hyökkäävin. Jokainen, edes etäisesti, jonotuspaikkaa muistuttava tyhjä tila on vapaata riistaa näille metsästäjille, jotka eivät myöskään välttele fyysistä kontaktia kanssa kilpailijoihinsa. Jonottajista juuri "mamma jonottajat" ovat myös ennenkaikkea välineurheilijoita. Mammat käyttävät muita jonottjia enemmän erilaisia apuvälineitä, varsinkin kun jonotustaistelu alkaa käydä tukalaksi. Apuvälineitä ovat mm. rollaattorit, olutkärryt, matkalaukut, käsilaukut, pienet eläimet jne. Varo astumasta mamma jonottajan tielle, seuraamukset voivat olla kivuliaita.
"Mamma jonottajia" huomattavasti rauhallisempi klaani on ns. "kahvio jonottajat". Tämä jonotukseen hyvinkin leppoisesti suhtautuva jonotusmuoto ja sen edustajat kokevat parhaaksi vallata esim. laivan kahvion kaikki mahdolliset istumapaikat. Tällä jonotuksen osa-alueella on tarkoituksena pitää oma pöytä vallattuna mahdollisimman pitkään, mielellään aina kotisatamaan asti. Myös nämä jonottajat toimivat yleensä joukkueissa ja hieman tuolileikkimäiseen tyyliin joukkue yrittää anastaa istumajonotuspaikkoja muilta joukkueilta. Tässä lajissa haukannäkö on suuri valtti. Vapautuva paikka on portti uuden istumajonotuspaikan valloittamiseen. Voittaja joukkue on se, joka on onnistunut kansoittamaan mahdollisimman paljon istumajonotuspaikkoja oman tiiminsä pelaajilla.
Miltei "Maraton jonotuksen" tasolle fyysisessä vaativuudessa nousee "Porras jonotus". "Porras jonottajat" toimivat jonottajista yleensä viimeisinä. Käyttämässäni risteily esimerkissä, nämä kilpailijat keräävät alkumatkan voimia ja säntäävät taistoon vasta hieman ennen ovien aukeamista. Kikkana on se, että jonotuksen tulee alkaa joko kerrosta alempaa tai ylempää, kuin mitä laivasta poistumiskansi on. Matkan lopussa "mamma jonottajat" ja "maraton jonottajat" ovat yleensä jo vallanneet ulospääsykannen mahdolliset jonotuspaikat, jolloin jäljelle jäävät porraspaikat ovat "porras jonottajien" taistelutanner. Tätä lajia voi suorittaa joukkueissa, mutta kyseessä on enemmin yksilö laji. Tarkoituksena on jonottaa rappusissa mahdollisimman pitkään. Ajoitus on tässä variaatiossa tärkeää. Tyylipisteitä saa mahdollisimman vaikeasta jonotusasennosta. Myös toisten jonottajien jonotustilan valtaaminen on lajin pääkohtia. Haastavutta voi halutessaan nostaa erilaisilla apuvälineillä, kuten kaljakärryt, matkalaukut, motkottavat vaimot jne. Kaikkein kokeneimmat "porras jonottajat" roikottavat irtonaisia kaljakeissejä käsissään. Ammattilaiset saattavat yrittää nk. "neljän keissin porrasjonotusta", jossa yksi kaljakeissi on aseteltu molempiin käsiin ja näiden lisäksi yksi keissi molempiin kainaloihin. Tätä taktiikkaa aloittelijoiden ei kannata edes koettaa...

Jonotus on lajina selvästikkin mahtava, koska se näinkin suunnattomissa määrin saattaa ihmisiä yhteen. Loppujen lopuksi lajista on yhtä monta variaatiota, kuin on suorittajaakin. Yllä on mainittuna siis vain muutama tämän hienon kuntourheilun vaativista lajityypeistä. Muita tunnettuja jonotus tapoja ovat lisäksi "eksymis jonotus", "humala jonotus", "buffet jonotus" (suosittu etenkin edellä mainituilla risteilyillä), "krapula jonotus" sekä "nukkumis jonotus". Nyt ei muuta kuin kaikki innolla varaamaan matka Tallinnaan ja koettamaan joukolla tätä monien ihmisten löytämää lajia! Et varmasti jää harrastuksesi kanssa yksin!

...No niin... Sellaisen vuodatuksen jälkeen alkavatkin uurastajan sormet jo pikkuhiljaa olemaan vereslihalla. Flunssan oireena nenästä valuva räkä vaikeuttaa näppäimistön käyttöä radikaalisti.. Yövuoron viimeiset kaksi tuntia ovat käynnistyneet ja lienee aika poistua vetämään pohjois valtioiden ilmaa hengitysteihin... Kurkku ei ilmeisesti ole vielä tarpeeksi kipeä...

- Last christmas i gave you my heart... -