Nonniin... Jälleen on aikaa vierähtänyt ja ahkerasti opiskellen tietenkin. Koulunkäynti ei ainakaan toistaiseksi ole alkanut maistua puulle, jonka luulisi olevan positiivista. Pikkuhiljaa koulun meininkiin alkaa päästä sisään ja muutaman vuoden opisekelutauon jälkeen olen virittänyt tiedonsaantielimeni jälleen äärimilleen. Tietoa tulee ovista ikkunoista niin, että hitaampia varmasti heikottaisi...
Parhaillaan odottelen meduusa- tv:n koekuvauksia. Vilpittömänä tarkoituksenani olisi pyrkiä kyseisen nettitv- kanavan uudeksi juontajaksi. Saa nährä miten äijjän käy. Toivottavasti valitsijat tajuavat tämän nuoren herrasmiehen olevan kyseiseen tehtävään ainut oikea valinta (ironinen naurun purskahdus).
Asiasta kukkaruukkuun. Olen ollut jälleen harvinaisen monta viikonloppua putkeen totaalisen selvinpäin. Munkinelämä on toistaiseksi kuitenkin tuntunut oikealta valinnalta, joten jatkamme kunnes toisin todistetaan. Edes perjantainen vierailumme Mikkelin Scooprockiin ei aiheuttanut palavaa tarvetta ravita kehoani humalluttavilla eineksillä, joiden tarjoilualue paikoittain suorastaan karjui tyhjyyttään. Hallitkaa kehonne ja mielenne viinanperkeleiltä... Mutta kaikki tulee joskus loppumaan ja kyllä tämäkin absoluuttinenjatkumo kokee vielä viimeisen päivänsä. Milloin? Se jäänee lukuisten seikkojen, sattumien ja hairahdusten sävyttämän tulevaisuuden käsiin...
-Tunteenpaloa, lempeä ja läheisyyttä. Jakakaa sitä ihmiset...-