Yön pimeä verho alkaa vavahdellen laskeutua Sippolan uupuneille harteille. Kun muu kylä hiljenee, jaksaa urhea koulukodin työntekijä valvoa.
Yövuorossa ei hiljaisuuden lisäksi pahemmin juttukavereita ole. Vanhan rakennuksen natisevat rakenteet ja ulkona piiskava tuuli sekä sade saavat uurastajan ensimmäisen yövuoron vaikuttamaan kliseisen kauhuelokuvan introlta.
Aikaisemmin hyvänä vitsinä viljellyt kummitustarinat, entisen kartanon herran kummituksesta, eivät yhtäkkiä jaksakkaan nostattaa suulle vähättelevää epäuskon virnettä. Valtaisat pihapuut taipuilevat tuulessa hyvinkin pahaenteisen oloisesti ja rapina toisensa jälkeen saa kovemmankin mielen valppaaksi. Vanhempien yökköjen mukaan tunne ei häviä edes ajan kanssa. Johtuneeko paikasta vai ihmisistä? Paha sanoa, mutta jotakin omalla tavallaan "kunnioittettavan pelottavaa" tässä paikassa on...
Yöstä takana reilut kaksi tuntia, kahdeksan vielä edessä. Kahvikuppi täyttyy yhä uudestaan ja silmiä kirvelee pahaenteisesti. Tunti vielä kierrokseen. Pakko haukata happea, että pysyy hereillä...
-Nochnoy dozor-