No niin. Olemme siis ajassa kulkeneet eteenpäin massiivisen suuren ajanjakson. On ehtinyt tapahtua yhtä ja hieman ehkä sitä toistakin.
Suurimpana muutoksena aikaisempaan, olen nykyisin "opiskelija". Kymenlaakson Ammattikorkeakoulu on paikka ja Viestintä on linja. Tunnen itseni alastomaksi. Pitkästä aikaa farkut kuluvat koulunpenkillä. Mutta tunne on kuitenkin hyvä. Mukavaa kun tuntee oikeasti välillä liikkuvansa elämässä johonkin suuntaan. Toivottavasti (ja luultavasti) tämä vie eteenpäin.
Opiskelu ei oikein vielä päässyt kunnolla vauhtiin. Lukujärjestys on väljä ja oppitunneilla käydään varsin vähän kunnon asiaa. Muutamassa viikossa kuitenkin ollaan varmaan jo hyvinkin intensiivisessä työntohinassa.
-Motto: Ennen olin sokea... Mutta nyt tajuan, että maailman ainoa oikea valo, olemme me itse...-
Deep... Miettikää sitä...