IRC-Galleria

Hilapitpoo ja hurlumhei!

Ulkona sitä vaan tuntuu lunta tulevan lisää hetki hetkeltä. Kohta ei enää kookkaampi suomalaiskarjukaan pysty kulkemaan ulkosalla ilman kahluusaappaita.

Olen kauhukseni huomannut, että IRC- galleriassa viettämäni aika kasvaa päivä päivältä. Kaikki mahdolliset sosiaaliset kontaktit tulee rakentaa verkon kautta. Lämpöä, läheisyyttä ja juttu seuraa haetaan piuhojen, sähkön ja modeemien väliseltä harmaalta alueelta. Siellä jossakin on kai piilossa se niin paljon puhuttu elämäntarkoituskin. Liian lähellä, että sitä
kukaan tajuaisi.
Tietokoneen näppäimiin muodostuvaa juurikasvustoa on hyvä välillä rikkoa pienoisella sosiaalisella kontaktilla ulkopuolella vilisevään yhteiskunnan raakileeseen. Itsekkin olen moista joskus koettanut. Toimii pienissä annoksissa. Sekoita ja nauti.

Uusi viikko iskettiin tänään vanhan kaavan mukaisesti käyntiin. Heti aamusta alkoi opiskelijajoukossamme olla havaittavissa pienoista ärtymyksen hiventä. Lukujärjestys virheen takia koko luokkamme (yhtä lukuunottamatta) missasi aamun typografiantunnit. Tämä on nyt sitä viestintää! Tämä on sitä internetin ihanuutta. Kyllä!
Melkoisen hassua on ajatella, kuinka saatanan riippuvaisiksi sitä ollaan itsemme tehty, jostain käsitteestä nimeltä Internet. Kun jotain siellä kusee, niin kusee kaikki...

Vitutus käyrämme kuitenkin oli tässä vaiheessa vasta pykälässä kolme. Miltei kympin tuntumaan sen kiskaisi tieto Valokuvakurssin tunnin peruuntumisesta. Tästäkään asiasta meille EI luonnollisestikkaan oltu ilmoitettu etukäteen, vaan saimme vihiä asiasta aivan sattumalta. Näin toimii viestinnän oppilaitoksessa ns. "sisäinen viestintä".
Itsellänikään ei kuitenkaan ollut mitään sitä vastaan, että 2 tuntia kestänut koulupäiväni loppuikin 2 tuntia suunniteltua aikaisemmin. Tästä innokkaina poistui luokkamme Bar Seipääseen yksille...

-siellä oli niitä marjanraiskaajia...-