IRC-Galleria

jahhUU!! töissä viimeinen kahvitunti, jonka jälkeen luvassa 1,5 tuntia tehokasta työnvälttelyä! sitten onkin aika nostaa kytkintä ja suunnata autonnokka kohti viikonloppua... tänään olisi ilmeisesti tiedossa rauhallisempi ilta, mutta huomenissa sitten olisi aika jälleen räjäyttää pankki ja laittaa itsensä katon kautta ympäri ja turvalleen...
kai sitä nyt voi ottaa, kun niin harvoin kuitenkin käydään..?

btw.. työpaikalla oleminen muuttuu helvetiksi, jos edes yksi työkavereista on ns. "kokovartalo kyrpä"... aargh... voin vaikka vannoa, että täällä saa yksi mies jossain vaiheessa pitkin korvia...

1) Minulla on kauhea kammo siitä, että nukun pommin, vaikka teen sitä koko ajan. Jos olen menossa töihin klo.07.00, laitan kellon herättämään 05.55 (aina). Vaikka olen varma, että olen laittanut herätyksen oikein, tarkistan sen ennen nukkumaan menoa ainakin 5 kertaa...

2) Matkalla töihin poltan autossa aina yhden tupakan. Siinähän nyt aina varsinaisti ole mitään outoa, mutta sytytän tupakan aina täsmälleen samassa vaiheessa matkaa. Jos unohdan tämän, saatan kirota kova äänisesti...

3) Joskus ärsytän (sanoilla tai fyysisesti) ihmisiä vain sen takia, että näen kuinka kauan he vittuiluani jaksavat. Saatan esimerkiksi hokea jotain typerää asiaa niin kauan, että kanssaolijat ovat raivon partaalla...

4) Jos olen esim. alkamassa katsomaan jotain elokuvaa tai tv- sarjaa, teen itselleni yleensä muutaman voileivän tai muuta syötävää. Mutta en voi ikinä aloittaa syömistä ennekuin elokuvan alkutekstit ovat loppuneet ja itse elokuva alkanut...

5) Aamuisin herätessäni, teen kaikki asiat samassa järjestyksessä. Esim. housuja ei voi laittaa jalkaan ennen paitaa, sillä ne tuntuvat muuten epämukavilta. Jos teen vahingossa näin, saatan jopa riisua housuni, pukea paidan ja sitten jälleen pukea housut...

jahas... yksi viikko on loppuineen jätetty jälleen taakse. pakkanen ei nyt tunnu hellittävän millään ja se vaan sitkeästi kukkuu tuolla reippaassa -20 asteessa.. se jos jokin ulkoilmassa työskentelevää nuorta miestä ottaa lohkoon...
viikonloppu ei kokonaisuudessaan tuonut mitään suuria yllätyksiä... sitä sellaista perinteistä mukavaa ja ajanviettoa ja hengailua, jota yleensäkin viikonloppuisin on tapana harrastaa (siis jos on aikomuksissa viettää se selvinpäin). mutta ensi viikonloppuna olisi kai sitten tarkoitus tämänkin karpaasin jälleen hairahtua viinan perkeleellisille teille... johan tässä on ehditty olemaan yksi kokonainen viikonloppu selvinpäin... ;) näin pitkän ajan jälkeen ei ikinä tiedä vaikka olisi päässyt unohtumaan koko juomisen jalo taito...

-olkaapa veljet ja siskot ihmisiksi... pervoilu on jees, mutta joku raja kaikessa-

helmikuu pyrähti mukavasti pienen kipakan pakkasen merkeissä käyntiin. äsken ulkona käydessäni työpaikan pihamittari näytti -19 astetta.
saamattomuus on vaivannut kirjoittanut koko kuluneen viikon. viikkoa jo muutenkin varjostanut iltavuoro teki tehtävänsä väsyneeseen työläiseen. ei sitä vaan enää illalla jaksa käydä itteään repimään mihinkään (tarpeellisiin) kotiaskareisiin. kämppä on kuin pommin jäljiltä ja likaiset lakanat, matot jne. alkavat jo puistattaa itseäkin. Mutta lakanathan ovat vasta sitten likaiset, kun niitä voi käyttää kattopeltinä? eikös? ;)

tämän päiväinen iltavuoro onneksi peruttiin, joten oven takana kurkkiva viikonloppu voidaan ottaa vastaan jo tuossa 15.30...
miten viikonlopun viettäisi? kaupungin kapakat soittelevat seireenien lailla laulujaan ja kutsuvat janoista työläistä rentoutumaan muutaman drinkin ja viihdyttävän musiikin ääreen... hmm... rahan säästäminenkin olisi tosin aika pop... varsinkin tuota autokuumetta silmällä pitäen... ei massia ei raidia... edellä mainittu saamattomuus on tullut esiin myös autonhankinnassa. tarkoitus oli erästä peltilehmää käydä tyyppäämässä, mutta sekin sitten jäi... viikonloppunahan olisi tosin siihenkin aikaa... noh..

-ajakaa toverit varovasti! tiet ovat perkeleen liukkaita-

tammikuu oli ja meni... huomenna rävähtää käyntiin helmikuu ja odotamme mielenkiinnolla sen mukanaan tuomia haasteita. pakkanen muistuttaa jälleen olemassa olostaan ja äsken töihin lähtiessäni mittari raksutti -11:sta asteessa. mutta mieluummin vähän pakkasta, kuin loskakeliä! eikö? hienoahan on myös se, että ne urpot, jotka ovat ottaneet vaikutteita käsitteestä "tipaton tammikuu", voivat lopettaa hölmöilyn huomenna. kapakat varmaan siis täyttyvät kun nuoriso iskee pikkulauantaina verestämään alkoholinkulutustottumuksiaan. itsehän en moisista trendi- periaatteista pahemmin perusta. kahtena viikonloppuna oli käytävä nollaamassa. selvinpäin pitää olla silloin, kun sille itsestä tuntuu eikä vain takia, että "kaikki muutkin on".

niin ja btw... tänään hyvällä tsägällä tsekkaamaan uutta peltilehmää.. mitään ei ole löyty lukkoon suuntaan tai toiseen, mutta katsominenhan ei maksa mitään... ;)

kun on selvinnyt 27 asteen pakkasista, ei tuollainen -5 tunnu enää misään... tautia puskee taas kovasti päälle... nenä vuotaa jatkuvasti, huulet rohtuu, korvia särkee, päätä särkee ja kurkkukin on kipeä. työpaikalla on ollut vatsatautia liikenteessä, joten täytynee toivoa, ettei kyseessä ole tämän taudin ensioireet.

viikko on taas osoittautunut melkoisen raskaaksi (ainakin töiden osalta), joten viikonloppua varrotaan taas kuin kuuta nousevaa... huomenissa on kuitenkin tilipäivä, joka saa pakosti väsyneillekkin kasvoille pienen hymyn väreen...

Töissä pitelee kiirettä ja pakkanen paukkuu sisällä ja ulkona... Jokainen mies ei voi kun tehdä parhaansa ja kirota kovaan ääneen. Musiikki auttaa palelemiseenkin. "Routa Ei Lopu" Kotiteollisuudelta on ollut ahkerassa kuuntelussa.

Veljesjoukostamme armeijan aloittaneet saapuvat tänään ensimmäisille viikonloppuvapailleen. Pojilla on varmaankin ensimmäisen gineksen jälkeen edessä kova nollaaminen... Eli turpa täyteen kaupungin yöelämässä ja maanantaina verta itkien takaisin ruotuun.

Auton kanssa ollut huolia.. Akku meni vaihtoon ja laturikin kenkkuilee kovan pakkasen takia. Pitäisi iskeä vaihtoon koko paska. Budjetti tilillä on kuitenkin armoton ja pakottaa odottamaan hieman parempia aikoja.

eilen illalla oli pitkästä aikaa sellainen olo, että ei vaan jaksa lähtä minnekkään... ei edes matkakeitaalle! siinä sitten katselin muutaman elokuvan, nukuin, soitin skittaa jne.
aloin miettiä, että kuinka paljon sitä univelkaa on päässyt kertymään, kun 15 tunnin nukkumisen jälkeen väsyttää..? hmm... tai sitten nukuin jo liikaa...

tänään ei kyllä jaksa enää maata kotona... pakko lähteä tarkistamaan mestat...

no nyt on sitten sekin talviloma vietetty ja raahauduin juuri työpaikalle... mieli on virkeä, vaikka työnteko onkin hanurista... nukuttaa uskomattoman vähän, vaikka unirymit ovatkin taas ketuillaan ja viimeyönä nukuin ehkä kaksi tuntia...

seuraavia lomia saakin odotella...

työniloa kaikille...

-ja armeijaan menevät veljet: Hajoilkaa ihan rauhassa!-

Noh... Vuosihan se taas ehti lasehtia mailleen ja nyt odotamme mielenkiinnolla, mitä tämä uusi jatkumo tuo tullessaan.

Uudenvuodenaatto ei varsinaisesti tarjonnut yllätyksiä ja päädyin loppujenlopuksi viettämään sen miltei selvinpäin. Kokonaisuudessaan vuoden 2005- muistotilaisuus oli kuitenkin onnistunut.
Armeijaan lähtevät pojat ajeltiin jälleen kaljuiksi ja uusien hiustyylien kehittely irrotti nesteurheilevasta joukostamme monet makoisat naurut. Erityisesti humaltuneet "parturit" olivat innoisaan saamastaan tehtävästä.
Tänään viimeistä päivää töissä ennen viikon talvilomaa... Tuntuu mukavalle... Helppo hengittää... On niin helppoo olla onnellinen... Nyt ja tässä.. (helvetin nyyhkyä)

Olkaapa ihmiset kunnolla... Nyt on sentään vuosi 2006!