IRC-Galleria

Aasalaamu Aleikum. Intergalaktinen trebuchet joka myös Ansion Corollana tunnetaan singautti minut muutama tunti sitten takaisin Turusta. Hakaristiretkeni rannikolle alkoi aamupäivällä vartin yli yksitoista kun nousin väärillä säärilläni väärään junaan. Auschwitziin posottava rautahepo jatkoi matkaansa vastakkaiseen ilmansuuntaan ja kun huomasin virheeni, oli jo myöhäistä. Kära passagerare, nu saapua vi till Åbo, pahoinvointipussit ligger på vänster sidan av penkit. Haahuilin aikani asemalaiturilla ja katselin kuinka suurkaupungin vilske rynnäköi päälle joka suunnasta. Alta aikayksikön pakotin maalaispojan sieluni sopeutumaan paikalliseen status quoon. Kalibroin kompassini ja otin suunnaksi Turun Silmäexpertit. Saavuin paikalle noin tunnin etuajassa joten minulla oli runsaasti aikaa tyhjentää kahvipöytä kekseistä sun muista tarjoiltavista. Antoivat minulle pupilleja laajentavia silmätippoja sekä ajan leikkaukseen. 27.8. kello 9:45. Poistuin paikalta ja lähdin aiheuttamaan pahennusta F-musiikkiin. Kävin testaamalla läpi liikkeen jokaisen sähkökitaran mutta ostinkin vain plektroja. Siinä vaiheessa jo kummastelin. Olen tottunut siihen että ihmiset yleensä tuijottavat minua paheksuvasti minne tahansa menenkin. Tällä kertaa kuitenkin tuntui siltä että keräsin puoleeni vielä enemmän katseita kuin normaalisti. Ennen kuin poistuin liikkeestä katsoin peiliin ja tajusin että aivan, mustuaiseni olivat tosiaan kuin kaksi kolmannen valtakunnan ajan massiivista keittolautasta. Olisin voinut hämmentää tätäkin huttua kertomalla olleeni juuri sienestämässä mutta himmeänä loistava järjen valoni sattui juuri silloin refraktoitumaan ajukoppani heijastimesta normaalia vahvemmin. Hyppäsin Ansion kyytiin Brahenaukiolla ja nelistettiin kumijaloilla takaisin Loimaalle, kroonisen masennuksen ja epäonnistuneiden liikennejärjestelyjen tyyssijaan. Näin olen viettänyt ensimmäisen lomapäiväni. Miten teillä on mennyt, mokomat raatajat?

Tänään kuunneltua:

Fairyland - At The Gates Of Morken