IRC-Galleria

Aasalaamu Aleikum. Intergalaktinen trebuchet joka myös Ansion Corollana tunnetaan singautti minut muutama tunti sitten takaisin Turusta. Hakaristiretkeni rannikolle alkoi aamupäivällä vartin yli yksitoista kun nousin väärillä säärilläni väärään junaan. Auschwitziin posottava rautahepo jatkoi matkaansa vastakkaiseen ilmansuuntaan ja kun huomasin virheeni, oli jo myöhäistä. Kära passagerare, nu saapua vi till Åbo, pahoinvointipussit ligger på vänster sidan av penkit. Haahuilin aikani asemalaiturilla ja katselin kuinka suurkaupungin vilske rynnäköi päälle joka suunnasta. Alta aikayksikön pakotin maalaispojan sieluni sopeutumaan paikalliseen status quoon. Kalibroin kompassini ja otin suunnaksi Turun Silmäexpertit. Saavuin paikalle noin tunnin etuajassa joten minulla oli runsaasti aikaa tyhjentää kahvipöytä kekseistä sun muista tarjoiltavista. Antoivat minulle pupilleja laajentavia silmätippoja sekä ajan leikkaukseen. 27.8. kello 9:45. Poistuin paikalta ja lähdin aiheuttamaan pahennusta F-musiikkiin. Kävin testaamalla läpi liikkeen jokaisen sähkökitaran mutta ostinkin vain plektroja. Siinä vaiheessa jo kummastelin. Olen tottunut siihen että ihmiset yleensä tuijottavat minua paheksuvasti minne tahansa menenkin. Tällä kertaa kuitenkin tuntui siltä että keräsin puoleeni vielä enemmän katseita kuin normaalisti. Ennen kuin poistuin liikkeestä katsoin peiliin ja tajusin että aivan, mustuaiseni olivat tosiaan kuin kaksi kolmannen valtakunnan ajan massiivista keittolautasta. Olisin voinut hämmentää tätäkin huttua kertomalla olleeni juuri sienestämässä mutta himmeänä loistava järjen valoni sattui juuri silloin refraktoitumaan ajukoppani heijastimesta normaalia vahvemmin. Hyppäsin Ansion kyytiin Brahenaukiolla ja nelistettiin kumijaloilla takaisin Loimaalle, kroonisen masennuksen ja epäonnistuneiden liikennejärjestelyjen tyyssijaan. Näin olen viettänyt ensimmäisen lomapäiväni. Miten teillä on mennyt, mokomat raatajat?

Tänään kuunneltua:

Fairyland - At The Gates Of Morken

Tervehdys ja sairahdus. Seuraavan kahden tunnin aikana aion ottaa teihin telepaattisesti yhteyttä ja opettaa teille kuinka katkarapukeitto flambeerataan pyrokineettisesti. Koulutuksen jälkeen myönnän teille kaikille ilmadiplomin jolla saatte varmasti töitä Lentävän Hollantilaisen kapyysista. Saatte myös lättänät lakit joissa on naurettavan iso musta tupsu. Voitte käyttää sitä sitten tulevan työpaikkanne Hassu Hattu -päivänä. Tai vaikka mestauslavalla. Asiasta kuulalaakeriin ja vähän takaisin päin. Olen taas ollut ahkera ja löhönnyt sohvani perukoiden sijasta työpaikan taukohuoneessa. Tänään leimasin itseni viikon mittaiselle kesälomalle. Lyötyäni itseäni leimasimella otsaan niin lujaa että hetken aikaa soittelin astraalibanjoa poltergeistien kanssa, palasin todellisuuteen ja muutuin pisteeksi taivaanrannassa. Nyt olen virallisesti liuottanut itseni pois oravanpyörän pinnojen välistä. Kroppani erittää samaa vanhaa epämiellyttävää katkuaan asunnossani mutta mieleni on jo niin kaukana että sinne ei pääse edes tietyllä lontoolaisella poliisipuhelinkioskilla. Kesäloma, here I come.

Tänään kuunneltua:

Roswell Six - Ishalem

Ivan oli ostamassa autoa Moskovalaisesta autokaupasta vuonna 1980. "Milloin haluaisitte vastaanottaa Ladanne, kävisikö maanantaina 3. huhtikuuta 1989 aamupäivästä?" kauppias kysyi tutkien kalenteriaan. Ivan vilkaisi omaan kalenteriinsa "Sopisiko iltapäivällä, aamulla tulee putkimies."

Tänään kuunneltua:

Vindictiv - Fata Morgana

Buongiorno. 11 päivän tauko teihin rakkaat lukijani oli kuin piristysruiske alituisen alakulon seniiliin ahteriin. Puhun tietysti persläpiä päähäni, olen ikävöinyt teitä niin paljon että suuni on vaahdonnut visvaista mähmää. Juhannus MMIX seminaarit @ Villa Leppänen sujuivat taas odotetun tervaisesti. Tässä vaiheessa haluan tehdä selväksi että Leppänen on kuningatar. Mukana menossa takakenossa oli mm. sellaisia maailmankuuluja immeisiä kuin BSE-Lankinen, Astro-Jarppa, Möly-Heidi, Keppihevos-Kepa sekä tietysti Jailbait-Jack (Leppänen on kuningatar). Harjoiteltiin pyroteknikon ammattia varten kaasugrillin avulla ja teippailtiin oluttölkkejä patahanskoihin. Joimme niin paljon olutta että vuosimme verta. Päätimme yhteistuumin ja -sentein muuttaa asumaan tynnyriin koska sähkö sisältyy vuokraan. Astro-Jarppa ennusti prätkäkypärä päässä maailmanlopun joten juoksimme pommisuojaan sohvan alle. Heidi söi uunipellillisen pannukakkua ja räjähti. Räjähdyksessä syntyi ääretön määrä uusia galakseja sekä lievä rikkikaasun katku. Kaikin puolin sangen onnistunut juhannus vaikka pelikunto lopahtikin jo lauantaina. Sunnuntaina makselin univelkoja ja keittelin salmiakkihernekeittoa. Hyi vittu mitä paskaa, naapurin koirakin maistoi ja kuoli. Taidan siirtyä vaaka-asentoon haaveilemaan seuraavasta Irakin sodasta. Ehkä jokin päivä tulen ja kerron teille oikeasti hyvän jutun. Mutta sitä saatte odottaa. Kauemmin kuin Jeesusta. Hyvästi jääkää.

Tänään kuunneltua:

Yothu Yindi - Tribal Voice

Taitaa olla taas yksi niistä kuuluisista unettomista öistä tiedossa. Pitäisi ehkä vähentää tiettyä viihdettä jonkin verran. Kun painan pääni tyynyyn, tuuli suhisee valskaavista ikkunankarmeista. Sehän nyt ei sinänsä haittaa mitään mutta kun tuuli tuntuu kuiskaavan non-stoppina:

"Ich schwöre bei Gott diesen heiligen Eid, daß ich dem Führer des Deutschen Reiches und Volkes Adolf Hitler, dem Oberbefehlshaber der Wehrmacht, unbedingten Gehorsam leisten und als tapferer Soldat bereit sein will, jederzeit für diesen Eid mein Leben einzusetzen!"

...niin alkaa vähän ahdistaa.

Tänään kuunneltua:

Procol Harum - A Christmas Camel

A-kirjaimella alkavaa aamua. Tiistaista on pitkä matka Tipperaryyn ja kun tähtiportista syöksyy mummo potkukelkallaan on se varma merkki siitä että jaffat tulloo. Olen taas viettänyt viikon verran laatuaikaa ajatusteni parissa. Ajatusteni pari oli kaksi seiskaa ja bluffasin sillä itselleni pullollisen desinfiointiainetta sekä vaaliuurnan täynnä tuhkaa. Ennen kuin kysytte tai ennen kun teitä alkaa edes kiinnostamaan, en todellakaan käynyt äänestämässä. On olemassa vain yksi asia jonka puolesta voisin edes harkita kantavani mielipiteeni korren kekoon. Ja sitä en teille kerro. Ilmaisenpa vain näkemykseni sanomalla että kieltolaki ei toimi koskaan. 543210 kauan sitten, seuraavaksi toivottavasti vaikkapa 2041010. Saatte siitä arvuutella kuin Edward Nashtonin seurassa konsanaan senkin puolihullut hullunpuolikkaat. Ja sitä paitsi, jos äänestämällä voisi oikeasti vaikuttaa, siitä tehtäisiin laitonta. Enpä nyt tähän hätänumeroon muista kuka suurmies näin aikoinaan rempseästi tokaisi, mutta sitaatti kuitenkin. Oisko ollut Reinikainen. Neuvostoaikaan kuulemma itärajalla syynättiin suomalaisen rekkakuskin auto oikein toden teolla. Jostain oli saanut alkunsa huhu että autossa olisi ollut loikkari. Tällaista mietein tänään töissä. Olen päässyt Valloxilla mielipuuhani pariin, eli hitsaamaan. Ja kaikki ajatukset epämukaviin alushousuihin liittyvistä verbeistä voitte unohtaa senkin kalastusverkkoihin takertuneet pörssihait. Preferoin kyseistä toimenkuvaa koska saan kyyhöttää yksin savuisessa nurkassa ja tärvellä kaiken. Niin kuin teen joka viikonloppu baarissakin. Hitsaajana on aina hyvät saumat päästä töihin. Oli sen verran huono läppä että se ei kelpaisi edes sydämeni varaosaksi. Ja sähkömiehenä pääsee varmasti johtavaan asemaan. Ei saatana. Täytyy mennä kiillottamaan pöytähopeat. Heippa.

Tänään kuunneltua:

Powerglove - Metal Kombat For The Mortal Man

Sumuista iltapäivää. Tänään on lokakuun kuudestoista ja vuosi on 1974. Toivoisin erittäin hartaasti että minulla olisi teille jotain kerrottavaa. Mutta kun ei ole. Viime aikoina päiväni ovat koostuneet lähestulkoon kokonaan työnteosta ja hirsienvetelystä. Sahurit saivat kenkää koska vetelivät hirsiä työaikana. Noniin. Olen ollut selvinpäin niin kauan että en enää edes muista miltä viina kuulostaa. Olenkin tässä jo ehtinyt askarruttamaan ajukoppaani miettimällä keinoa välttää viettämästä kaikkea aikaani neljän seinän sisällä. Ratkaisu oli sangen yksinkertainen. Teen makuuhuoneestani joko kolmionmallisen tai sitten pyöreän. Näin elämänlaatuni paranee kuin Teräsmies tippurista. Metaforat ontuvat kuin miinaanastunut tiine uroskarhu, joten on ehkä parempi lopettaa tältä päivältä. Ja eikun kohti ehtoonottoa. Hyvästi jääkää.

Tänään kuunneltua:

GB Arts - The Darkness Is Over

Hyvää iltaa hyvät naiset ja herrat, herrasnaiset ja naisherrat. Damer och härregod. Vietin pitkän viikonlopun. Keskiviikkona neljältä kotiin ja eilen kuudeksi töihin. Virikkeinä jakson alun ajan minulla oli soppakauha, haljennut bongorumpu ja täinoksentama gorillakostyymi. Syyt varata aika psykologiseen evaluaatioon senkun kasaantuvat. Sunnuntaiehtoolla karautin automobiililla Turkuun, tuohon palaan kauneinta Suomea. Tai Suomen peräaukkoa. Nukuin yöni UFF:n vaatekeräyslaatikossa ja söin aamiaiseksi naisten lenkkitossun, kokoa 38. Kävin Turun konservatoriossa antamassa näytteen musikaalisista taidoistani, if any. Näytteen laatu oli sitä luokkaa että sen olisi saanut pistää pahvikuppiin ja lähettää suoraan urologille. Tiistaina tämä totaalinen epäonnistuminen harmitti niin paljon että revein oven saranoiltaan ja kaadoin sen päälleni. Kalloni murtui, niskani katkesi ja sain asfaltti-ihottumaa huonosti hiotusta parketista. Seuraavaksi löysin itseni jonkinnäköisestä limbosta. Arabiaa puhuva huivipäinen saksanhirvi laukkasi luokseni ja antoi minulle kiven joka muuttui käsissäni muovikassilliseksi hiuksia. Lähdin lettisäkin kanssa kävelemään kohti kaukaa kajastavaa valoa. Valoja oli kahta eri väriä. Toinen oli sininen ja toinen punainen. Valitsin punaisen valon. Ennen kuin saavutin päämääräni, putosin reikään joka osoittautui hissikuiluksi. Lässähdin pohjalle kuin kiisseli kaakelilattiaan ja heräsin olohuoneeni sohvalta. Tajusin että on keskiviikko ja että kello on varttia vaille seitsemän aamulla. Nousin ylös, puin päälleni ja lähdin töihin. Tänään oli ensimmäinen päivä työsuhteeni aikana kun en jäänyt ylitöihin. Taas lisää syitä mennä kallonkutistajan pakeille. Tosin turhaa se kai on kun kalloni jo kerran murtui. Kun pääsin lopulta kotiin, ajattelin valmistaa itselleni gourmet-aterian. Heitin Saarioisten jauhelihapizzan mikroon ja väänsin namikat kaakon kautta koilliseen. Mikroaaltouuni alkoi täristä voimakkaasti. Mikro alkoi soittaa System Of A Downia ja tiskialtaassa olleessa kahvimukissa ollut vesi kiehua. Otin pizzani pois lämmityksen alaisuudesta ja nautein päiväni gastronomisen kohokohdan kylmänä. Tällaista minulle kuuluu, mitä teille kuuluu? Adjö.

Tänään kuunneltua:

Dan Swanö - Uncreation

Tere päevast. En ole moneen intergalaktiseen mittayksikköön kirjoitellut teille mitään. Nyt aion sen tehdä joten istukaa alas ja kiinnittäkää turvavyöt. Sen jälkeen avatkaa turvavyöt ja nouskaa ylös. Simon says. Toistakaa sata kertaa. Syy viimeaikaiseen laiskotteluuni on teille kenties hämärän peitossa. Älkää uskoko tai jättäkää uskomatta, mutta 12.5.2009 astuin jälleen työelämään. Työelämä vaurioitui pahoin ja menehtyi vammoihinsa kengänjälki otsassaan. Viimeksi olen ollut töissä aseorjuutukseni aloituspäivää edeltävänä perjantaina 6.7.2007. Näiden lukuisten tylsyydentäytteisten kuukausien aikana olen laatinut jo niin paljon maailmanvalloitussuunnitelmia että yksistään muistiinpanot niistä täyttäisivät siivouskomeroni. Mutta tosiaan, viime viikon tiistaista lukien olen ollut jälleen Vallox Oy:n palkkalistoilla. Töihin menin pääasiassa rahasta mutta myöskin sisimmässäni palavasta intohimosta ilmanvaihtoon. Toimenkuvaani on siis koota komponentteja jotka tulevat ilmastointilaitteisiin. Käytän tavallisen työpäivän aikana keskimäärin 846,3 vetoniittiä, 209,1 talouspaperiarkkia ja 3,1 desilitraa liimakittiä. Helppoa kuin lapsen lyönti muttei läheskään yhtä hauskaa. Pidän niinsanotusta liukuhihnatyöstä koska siinä jää enemmän aikaa omille ajatuksille. Käytännössä minulle siis maksetaan siitä että ajattelen jotain aivan muuta kuin itse työtä. Viime viikonloppuna nollattiin ajatuspankki päistämme totaalisesti Baumerin kanssa. Tuloksena äärimmäinen Ventti-kooma. Kahdella päivällä vajaa työviikko päättyi tänään ja on taas nollauksen aika. Enpä siis kuluta teidän aikaanne enkä omaa aikaani jaarittelemalla sen enempää. Tästä tuli muutenkin ihan paska. Ettäs tiedätte. Nägemisine.

Tänään kuunneltua:

Icon In Me - The Worthless King

Päivää. Tänään ajattelin aloittaa äkkirikastumisen. Keksein nimittäin niin oivallisen bisnesidean että se on kuin telkänpönttö helvetistä vasten teidän kasvojanne köyhät. Sain ideani elokuvasta jossa mies haastoi leivättömän pöydän ääreen itsensä Jumalan. Antikristillinen elokuva-anti kiihotti aivonystyröitäni ja oli pakko katsoa koko leffa. Suunnitelmaani ei oikeastaan kuulu oikeussalivisiittejä tai mitään mielikuvitusolentoja. Otetaanpa epähavainnollinen esimerkki. Yhtiö kehittää tuotteen. Yhtiö hankkii täydet oikeudet tuotteeseen. Yhtiö kauppaa tuotetta ja saa siitä voittoa. No, kuvitellaanpa että tämä "tuote" ei olisikaan niinkään tuote vaan henkilöhahmo. Henkilö, jonka viihdeteollisuus tuo tutuksi kansan matalille jonoille mutta jota kuitenkaan ei oikeasti ole olemassa. Vaikka kyseinen henkilö on mielikuvituksen tuotetta, hän tienaa rahaa yhtiölle joka hänet loi. Mielikuvituksen tuote. Mielikuvituksenkin tuote on *tuote*. Ja sillä ilmeisesti pystyy rahastamaan. Mutta, miten kukaan pystyy todistamaan mikä on kenenkin mielikuvituksen tuotetta? Idean kehittänyt saattaa elää kodittomana kun hänet hylännyt yhtiökumppani käärii sievoisat voitot. Ja tietysti, voihan aina sanoa "hän teki sen ensin." Niin niin, kenties tekikin, mutta joku muu saattoi *ajatella* sen ennen. Jos tämä systeemi toimii näin päin, niin miksei se voisi toimia toisinpäin. Jos rekisteröin mielikuvituksen tuotteen omiin nimiini, tulen ottamaan kunnian kaikesta mitä ihmismieli ikinä tulee keksimään. Joku saattaa miettiä että tuohan olisi täyttä fasismia. Mutta ajatelkaa, mielikuvituksen käyttömaksu. Kukaan ei mitenkään voi todistaa ettenkö olisi jo keksinyt kaiken. Ja kukaan muu ei voi ottaa oikeuksia mielikuvituksen tuotteisiin, koska minä ehdein ensin. Eikö tämän maailman asiat olekin järjestetty aivan mahtavasti?

Tänään kuunneltua:

Iron Cross - Fight For The Strangers