Peli: : Secret Weapons Over Normandy.
Alusta: PC.
Laitevaatimus: Tää menee vaik koneesi ois 7-vuotias.
Testikone: plää plää.
En ole eläessäni ollut koskaan kovinkaan innostunut näihin lentelypeleihin. Muistan muutamia lentelyitä pitkin kone/konsolinkäyttöhistoriaani ja ne ovat jääneet muutamaan kokeiluun ja päänpuisteluun. Tiedän että on ihmisiä jotka harrastavat nimenomaan näitä lentosimuja lähes työkseen. Heillä on jopa omat ohjaamot täydellisine ohjausyksiköineen ja istuimineen. Enpä ihmettelisi vaikka osa tästä jengistä olisi väsännyt jonkin sortin lentokoneenrungon ympärilleen. Kaikki kunnioitus heille ja heidän harrastukselleen. Tälläinen roolipelifriikki ei oikein ymmärrä tuota jaloa harrastusta, ja siinä mielestä tämä lentelypeli on aika oivallinen ratkaisu minulle ja muillekkin jotka pitävät niitä oikeita simuja liian vaikeina ja aikaa vievinä tietyn ryhmän juttuina. Eli toisinsanoen oikean simumiehen ei kannate tätä peliä koskaan hankkia.
Secret Weapons Over Normandy on enneminkin toisen maailmansodan lentokoneilla tapahtuva adhd-kiepuntaräiskintä. Et myöskään tarvitse pelaamiseen mitään erikoisohjaimia vaan homman voi hoitaa ihan kohtuukätevästi pelkällä näppäimistöllä. Tosin toimintanappeja on huomattavasti enemmän kuin tavallisessa räiskintäpelissä. Niiden opetteluun ei kumminkaan aika uhraannu kuin tutoriaalin ja muutaman tehtävän verran. Tosin kun ollaan esimerkiksi merillä en aina oikein saanut selkoa muuten kuin mittaria vilkaisemalla mitenpäin koneeni sillä hetkellä on.
Juonta pelissä ei juurikaan ole, mitä nyt tavanomaiset saksan pahat pojat uhkaavat maailmaa ja sankarimme on jenkki joka pestautuu huippuluokan lentolaivueeseen jossa käsittääkseni oli eniten brittejä. Ai niin ja onhan tässä persoonallisena pahana saksan ilmavoimien erikosyksikkö joka pistää kiitettävästi kapuloita rattaisiin pelin aikana.
Pelin tekniikka on kunnossa, kone tottelee hyvin ohjausta, eikä se hidastele kauheimmissakaan tykityksissä. Grafiikkapuoli ei ole kaunenta mahdollista katseltavaa, ikä tekee tehtävänsä. Äänet, hmmm no miten sen nyt ottaa, sillä ne koostuvat lähinnä vain pommien pudottelusta, koneiden moottoreista, konekiväärin säksätyksestä ja ajoittaisesta radioliikenteestä.
Tehtävät sitten ovatkin jotakin käsittämättömän yksinkertaista ja tylsää toimintaa. Räjäytä ne ja ne kohteet ammu tuo ja tuo lentolaivue. Ei niitä vain jaksa montaa enen kuin alkaa ensimmäiset kyllästymisen merkit ilmaantua. Lisäksi pelissä on bonustehtäviä joita suorittamalla saa mm uusia lentokoneita. Nämä uudet lentokoneet voi sitten ajan päälle varustaa haluamillaan lisähärpättimillä joiden konkreettinen hyöty jäi hieman hämäräksi. Paitsi tietenkin aseistuksen parannukset.
Periaatteessa pelin kaikkein mielenkintoisin osuus oli esittelyvideo amerikan ilmamuseosta joka on ollut tiiviissä yhteistyössä tekijätiimin kanssa. Sääli vain että tuo vidoe oli kovin lyhyt.
Minusta ei ehkä koskaan tule lentopelimiestä, ei tämä eikä mikään raskaampikaan lentely ole vielä voittanut sydäntäni. Mitäköhän seuraavaksi kokeilen? pitäisikö kokeilla junasimulaattoreita?
Hyvää:
Helppo ratkaisu tutustua lentopeleihin.
Toisen maailmansodan koneet.
Natsit saavat aina kuonoon.
Huonoa:
Tylsät tehtävät.
Kunnon simumiehelle karvas pettymys.
Ääni ja grafiikkapuolta voisi nimittää rumaksi.
Ei vieläkää tehnyt minusta lentäjää.
Yleisarvosana:
6 (asteikolla 1-10)
Yhteenveto:
Helposti lähestyttävä lentokoneilla tapahtuva räiskintä joka kaatuu omaan tylsyyteensä. Konkarit alkää vaivautuko, tämä ei ole kunnollinen lentopeli.
Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.
Armand