IRC-Galleria

Peli: The Walking Dead 400 Days

Alusta: PC

Muut alustat: Mac, Xpox 360, PS 3, iOS

Julkaistu: 2012 aikana.

Tänään sain pelattua huippuarvosanoin palkitsemani The Walking Dead episodipelin lisäosan ja katsoin myös televisiosta ensimmäisen jakson 4 tuotantokaudesta. Arvatkaapa kummasta nautin enemmän. Pääpelin aikana olisin voinut jopa kääntyä enempi pelin kannalle. Valitettavasti lisäsisältö ei ollut ainakaan minun mielestä sitä parasta kävelevää kuollutta. Jotenkin koko teos vaikutti jälkilämmitetyltä tilkkutäkiltä joka ei johda mihinkään. Ehkä tällä on merkitystä seuraavaa tuotantokautta silmällä pitäen, mutta tällaisenaan se jätti hiukkasen tyhjän fiilarin.

Lisäsisällössä ei palata tuttujen hahmojen pariin. Se esittelee liudan uusia naamoja ja vain joissakin kohtauksissa on viittauksia pääpeliin. Kukin pelin hahmo aloittaa oman tarinansa eri päivältä 400 kalenterissa. Minitarinat ovat lyhyitä pyrähdyksiä kunkin hahmon elämään ja lopussa ne sidotaan kätevästi yhteen. Lopetuksen kokoavaa osiota lukuunottamatta koko touhu vaikutti pienoiselta rahastuskeikalta enkä välttämättä suosittelisi ostamaan tätä noin 5 euron muutaman tunnin pyrähdystä. Samalla rahalla saa ainakin Steam-tarjouksista kokonnaisia pelejä. Vieläpä hyviä sellaisia.

Pelimeganiikat, tarinankerronta ja graafinen anti on ennallaan. Mitään merkittäviä muutoksia pääpeliin verratteasse ei ole tapahtunut. Tuntui väliin jopa siltä että nämä pienet tarinat ovat vain sitä saksittua materiaalia joka ei ole syystä tai soisesta mahtunut pääpeliin.

Olen ehkä vähän turhankin skeptinen tätä lisäsisältöä kohtaan. Skeptisyyteni voi johtua päätarinan hyvästä laadusta tai sitten olen jo nähnyt aikaisemmin sen kaiken mitä tällä pelillä on annettavanaan. Arvosanan antaminen on tällä kertaa kovin haastavaa. Periaatteessa tämä on taattua tavaraa. Valitettavasti tässä ei vain päästä samaan tunnelmaan pääpelin kanssa ja joudun antamaan heikomman arvosanan ko halauaisin.

Arvosana: 7 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: Trapped Dead

Alusta: PC

Muut alustat: Ei tietoa.

Julkaistu: 2011

Ilmeisesti eletään 80-luvun jenkkilässä. Kaverukset ajavat amerikanraudallaan pienessä olutmyötäisessä huoltoaseman pihaan. Huoltoasemalta ei löydy bensiinä vaan Kasa kalmoja jotka tutoriaalin lopuksi puraisevat kaveria kaulaan. No eihän tässä muu auta ko pistää talla pohjaan ja suunnata sairaalaan. Valitettavasti sairaalakin on kalpeiden ystäviemme valtaama. No löytyy sieltä sentään yksi elossa oleva tohtori joka menee ampumaan henkitoreissaan olevan kaverini. Yllätys yllätys seuraavaksi kerrtaan että pureman saannutta ei voi pelastaa ja kylä on kokonaan kalmojen vallassa. Paikasta ei näytä myöskään olevan ulospääsyä. Joten lääkäri johdattaa sankarimme turvalliseen bunkkeriin jonka suojista voimme pistäytyä eri kohteissa naksuttelemassa, pähkäilemässä ratkasuja ja tappamassa läjäpäin zombikombeja.

Tarinan edetessä saamme mukaan peräti seitsämän hiukan eriävillä kyvyillä varustettua sankaria. Aseitakin löytyy jos jonkin näköistä. Mutta parhaiten toimi viisaasti käytetty pesismaila. Erillaiset aseet kuten peruspistoolikin ajavat asiansa, mutta enpä ole yhtä tuhnuja kranuja nähnyt monessakaan pelissä. Jopa pieruni räjähdysvoima kaalisopan syömisen jälkeen on moninkertainen prlin paukautuksiin verrattuna. No joissakin kohdissa oli idiotismi päässy valloilleen ja ihan sama kuinka monta kalmoa pisti kylmäksi niitä tuli yhä lisää loputtomana armeijana tyhjästä ilmestyen. Hienoa eikö totta, kun tähän yhdistetään ne paskat kranut joita kai olisi pitänyt jollakin ihmeen konstilla hyödyntää tällaisissa kohtauksissa.

Tekninen laatu on indiepeliksi hyvää tasoa ja kyllä tätä katselikin ihan mielikseen. Tietenkään tällainen isometrinen kolmannen persoonan kuvakulma ei välttis vaadi mitään erikoista graafista tykitystä. Taustameteli ja musiikkivalinnatkaan eivät aiheuttaneet päänvaivaa, mutta harvoin olen saanut kuulla yhtä taitamattomia ääninäyttelijöitä enää nykyaikana. Paras puoli audiovisuaalisuudesta on kaiketi sarjakuvamaiset väliruudut jotka tarjoavat ihan hienoa katseltavaa.

Yritys hyvä kymmenen pistettä. No ei nyt ihan. Tämän pelityypin pelit eivät ole ehkä se kaikkein mieleisin genre minulle, mutta olen kyllä pelannut hyviäkin reaaliaikanaksutteluja. Valitettavasti tämä peli menee lähinnä lokeroon tyhjänpäiväiset hinkkaukset. Peliä pelatessa nimittäin tulee se ikävä tunne josta en pidä silloin kun kyseessä on tuntikausia kestävä viihdepaketti. Sen tunteen voi kiteyttää yhteen lauseeseen: "Olisiko minulla kenties parempaakin tekemistä?". Tosiaikanaksut jotka ovat kiinnostaneet ovat myös antaneet enemmän pelivaraa ja todellista haastetta, tällainen putkinaksu tyhjänpäiväisillä mukatärkeillä hahmoilla ja jonkin sortin juonipätkillä ei ainakaan minua jaksa kiinnostaa mutamaa iltaa pitempään. Ehkä joku todella kova genrefani voi tästä jotakin saada irti, mutta markkinoilta löytyy parempaakin hiirenklikkailua.

Arvosana: 4 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: The Walking Dead: Episode 5 No Time Left

Alusta: PC

Muut alustat: Mac, Xpox 360, PS 3, iOS

Julkaistu: 2012 aikana.

Toiveeni ruuvien kiristyksestä toteutui ja Kävelijöiden viides episodi No Time Left tarjoilee pätevän lopetuksen hienolle pelille, tai oikeastaan "pelitelevisiosarjalle". Luultavasti myös jatkoa on luvassa. Sillä tämä peli keräsi aika paljon arvostusta ja taisipa se olla myös Pelit lehden vuoden peli. Arvostuksen lisäksi rahaa tuli mukavasti tekijätiimille ja olisihan se suorastaan hullua lopettaa lypsävää lehmää tässä vaiheessa. Lopetus myös ei päätä tarinaa täysin, vaikka päästään tyydyttävään joskin karuun loppuratkaisuun.

Viimeisessä ensimmäisen tuottarin episodissa todella taistellaan elämästä ja kuolemasta. Kaikki tuntuu olevan entistäkin vaikeampaa ja epätoivoisempaa. Selviytyäkseen täytyy tehdä uhrauksia ja vaikka uskonkin tiettyjen valintojen lopulta vievän samaan lopputulokseen, ovat ne silti valintahetkellä isoja päänvaivoja. Tarina jatkuu edelleen samassa paikassa kuin edellinen osa, mutta samoja paikkoja kierrätetään vähän ja kaikilla kierrätetyillä paikoilla on tarinan kannalta pätevä syy.

Olen lukenut että joillekkin pelaajille tämän osan juonenkäänteet ovat olleet hieman liikaa ja tietyt kohtalokkaat hetket ovat saaneet isotkin miehet itkemään. Kieltämättä tässä viimeisessä episodissa ja muutamassa aikaisemmassakin osassa on tunteisiin vetoavia kohtauksia. Itse en ihan kyynelehtimään alkanu, mutta olisin pelkkä robotti jos tietyt kohtaukset eivät olisi tuntuneet sielussa. Viimeistä osaa en voi tarpeeksi hyvin kehua paljastamatta jotakin. Mutta mitä? Sillä tämä on koettava itse tuoreeltaan, ilman että joku pilaa ilon, tai surun. No minä taidan tehdä moraalisen valinnan ja jättää juonen jokaisen itse koettavaksi. On tämä sen verta tiukkaa kamaa että jos olet tosi pelaaja ja vieläpä tunnelmapelaaja. Olisi suorastaan karhunpalvelus itselle jättää kokematta tämä epävirallinen "TV-sarja".

Näin loppumetreille on pakko pistää myös yhteenveon hengessä hieman haukkuvaakin sanaa. Nimittäin pelinä tämä on lähinnä surkea viritys. Eihän tätä edes voi sanoa peliksi sillä se koostuu jatkuvasta tarinasta. Muutamista moraalisista valinnoista joita on tehtävä nopealla temmolla. Muutamista nopeustestiä muistuttavista taistelutilanteista. Ne harvat kohtaukset missä liikutaan seikkailupeleistä totutulla tavalla vapaammin ja ratkotaan pulmia ovat pulmakohtina erittäin simppeleitä. Helpompia olen harvoin nähnyt edes lasten peleissä. Pelkkänä pelinä tämä voisi saada erittäin surkeat arvosanat. Mutta kolikon kääntöpuoli on loistava. En ole koskaan ennen nähnyt yhtä hyvää tarinankerrontaa pelissä ja tapahtumat tuntuvat oikeasti merkitsevän jotakin. En kertaakaan pitkästynyt tämän parissa ja audiovisuaalinen tyyli on karuun maailmaan ihan nappiosuma.

On totta että muutama jakso ei yllä ihan parhaaseen sarjaan tässä kokonnaisuudessa, mutta ehkäpä tämä johtuu vain siitä tosiasiasta että ne parhaimmat jaksot ovat ylivertaisia ja ne heikoimmat vain hyviä. Sillä ne heikommatkin osat olivat kelpo viihdettä. Pisteytyksenä tarinan kokonnaisuudesta annan sen täyden kympin on tämä sen todellakin ansainnut, mutta keskiarvo pelillisiä ominaisuuksia silmällä pitäen ja joidenkin jaksojen huonommasta laadusta johtuen taitaa mennä kasin puolelle.

No niin nyt sitten odottelemaan uutta tuotantokautta. Piti tosin pistäytyä steamissa ostamassa tämän tuottarin erikoisjaksi 400 days, joka juuri parasta aikaa latautuu koneelleni. Eli vielä joudutte lukemaan yhden jaarituksen tämän pelin tiimoilta.

Arvosana: viides episodi 10, koko pelin tarina 10, pelilliset seikat ja muut puutteet huomioiden 8 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: DLC Quest

Alusta: PC

Muut alustat: Mac, Xbox Live Marketplace

Julkaistu: 2011

"Tää oli taas näitä oho onpa halpa ostanpa tuonkin latauspalvelusta tapaus". Ei sinällään hullumpi tapaus jos ei kaipaa graafista loistoa ja pitää voimakkaista mielipiteistä. Indiepeli DLC Quest ei nimittäin ole peli sanan varsinaisessa merkityksessään vaan enemmänkin idea ja mielipide joka on huumorin keinoin työstetty graafiseen muotoon. Luultavasti tapaus puree kaikkein parhaiten niihin pelaajiin jotka ovat kokeneet jollain tapaa vastenmieliseksi tai suorastaan ällöttäväksi julkaista peli keskeneräisenä ja sitten jälkeenkäsin tuoda maksullista lisäsisältöä kahmalokaupalla mukaan. Myös Freetoplay-mörppien parissa aikaansa viettäneet voivat samaistua tähän tapaukseen.

Pelinä DLC on suorastaan törkeän lyhyt, ensimmäiseen läpäisykertaan meni vain noin tunti ja muutkin herkut saa kerättyä nopsaan talteen jos viitsii vain palata tämän pariin. Toisaalta hintaansa nähden ei pössimpi tapaus ja jos tosiaan ymmärtää tämän perusidean, on huvitusaste taattua.

Pelin juoni on köykäinen, paha tyyppi kaappaa naikkosen ja sinun täytyy sankarin roolissa pelastaa tuo hameväen edustaja. Matkan varrella vastaan tulee huonoa huumoria, lampaita ja tietenkin dlc-kamaa joka täytyy ostaa kaupasta jotta pääsee etenemään. Alussa ukko ei liiku kuin tasan aikealle, vasemmalle pääsee vasta ostamalla ensimmäisen dlc-paketin. Myös äänet, animaatiot ja kaikki muu pitää ostaa. Sitten kun on saanut kaiken tarvittavan pelin pomppii äkkiä läpi ja sen huumoriarvokin katoaa matkan varrelle. Tuntuikin jotenkin tyhjältä siinä vaiheessa kun tekstit rullasivat ruudulle.

Arvostelun kannalta onkin hiukan vaikeaa keksiä tälle sopivaa pisteytystä. Totetus on loistava, grafiikat ovat kasipittisestä nindentosta, samoin äänet. Kontrollit ajavat asiansa. Mielipide menee perille jos ymmrtää mistä on kyse ja vitsikin naurattaa hetken. Hienoa että nykyään indiepeliskene tarjoaa jotakin ihan erillaista, vaan kyllä tämä peliksi on silti turhan lyhyt... Enpä tiedä mitä pitiäisi ajatella, "hyvä, vai huono" siinäpä vasta kysymys?

Arvosana:
Oman mielipiteeni ristiriitaan saattava teos jota en voi pisteyttää (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: The Walking Dead: Episode 4 Around Every Corner

Alusta: PC

Muut alustat: Mac, Xpox 360, PS 3, iOS

Julkaistu: 2012 aikana.

Edellisen jakson reipas matkustustahti tyrehtyy neljännen jakson näyttämönä toimivan kaupungin kaduille. Pääjuonena olisi päästä vain kaupungista mahdollisimman nopeasti pois vesireittejä pitkin. Mutta tämä tehtävä osoittautuu suunniteltua hankalammaksi, eikä taaskaan säästytä ilman ihmissuhdetraamaa ja örisijälaumojen keskellä selviytymisen vaikeuksilta. Tässä osassa tietyt tapahtumasarjat saavat päätepysäkkinsä ja yksi isompi tapahtuma ajaa tarinaa kohti viimeistä episodia.

Nelonen ei ole huono osa sinällään, mutta tunnelma on hiukan latistunut ja tarina toistaa edellisen osan temppuja hieman anteeksipyytelevään sävyyn. Ehkä tekijöiden omatunto on kolkutellut. Sitä kolkuttelua ei olisi pitänyt kuunnella sillä se tavallaan vesittää edellisen osan tapahtumat ja ratkaisut. Pelaajalle annetaan tavallaan toinen mahdollisuus selvittää sama tilanne. Toinen suuri moraalinen solmukohta ei ainakaan minulle ollut kovinkaan vaikeasti valittavaa kamaa. En nähnyt siinä tilanteessa ko yhden ainoan oikean ratkaisun, vaikka kyseinen henkilö olikin tehnyt aikaisemmin virheitä. En ehkä oikeassa tilanteessa hyväksyisi yhtä epäluotettavaa kaveria ryhmääni, mutten myöskään tietoisesti syöksisis tyyppiä surman suuhun.

Tarinan kannalta tietenkin tämäkin osa on pelattava läpi jotta pysyy juonessa mukana, mutta ei pidä odottaa liikoja. Vain jakson viimeisillä minuuteilla on todella suuri merkitys ja se juontaa tapahtumat seuraavaan osaan. Ehdottomasti löysin ja mitäänsanomattomin jakso tässä episodipelissä. Toivottavasti viimeinen jakso kiristää ruuveja oikein kunnolla.

Arvosana: 6 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: Tekken 4

Alusta: PS 2

Muut alustat: Kolikkopeli 2001

Julkaistu: 2002

Mielestäni kaikkien aikojen legendaarisin tappelupeli on vanha Mortal kompat 2. Pelasimme sitä siskoni kanssa pikkulapsina silmät ymmyrkäisinä illasta toiseen. On totta että kyseinen peli oli ja on edelleenkin yksi yltiöväkivaltaisimmista tapauksista ikinä. Silloin tosin ei ollut ikärajoituksia isommin ja vanhempammekaan eivät oikein seuranneet meidän pelimieltymyksiä. Tuota muinaista veriroiskeista turpasaunaa silmällä pitäen huomattavasti uudempi peli Tekken 4 on suorastaan lapsellisen korrekti tapaus. Tosin pirun hauska pelattava kavereiden kanssa kaljapurkit kouran ulottuvilla.

Kuten jo mainitsin epäsuorasti. Peli on hauskimmillaan porukalla pelattaessa. Yksin tahkosin vain uudet hahmot auki ja kokeilin niitä muitakin pelin kamppanioita. Ne tosin eivät kiinnostaneet yhtä paljon ko story ja vs modet. Storymoden tarinaosuus on sen verta ohikelattavaa liirunlaarumia että oikein ihmetyttää että mitä varten se on ylipäänsä väkisin tungettu mukaan. No ehkä se syventää vähän hahmojen taustoja ja motiiveja ottaa osaa tähän tappelukisaan.

Hahmoja onkin kaikenkaikkiaan 24 ja niistä luulisi löytyvän itselleen mieleisin tyyppi. Tosin jotku hahmot kaksinpelissä tuntuivat olevan ihan ylivoimaisia verrattuna toisiin, tai sitten se vain oli taidoista kiinni. Peruslyönnit ja potkut löytyvät kädenkäänteessä, mutta ne erikoisniitit pitää opiskella selkäytimeen. Sillä yleensä kun menee sormi suuhun myös häviön hetki koittaa.

Peli näyttää ihan ok:oolta aikalaisekseen ja äänet musiikeja myöten ovat laatutyötä. Mutta todellinen selkäranka löytyy armottoman tarkoissa kontrolleissa. Ei mikään ihme että nämä pelit olivat joillekkin pelaajille aikanaan lähes uskonnollinen kokemus. Taitavat olla edelleen. Siitä tulikin mieleen että varmaan pääsen tosielämän tekkeniin mukaan pisteytyksen jälkeen. Sillä minun mielipiteessäni ei ole hurmosta.

Omassa lajissaan loistava peli, mutta moitin lähinnä tämän turpasaunan väkivallattomuutta ja omasta mielestäni pilepelimäisen kertakäyttöistä luonnetta, tosin tämä on yksi syy pitää vielä vanha pleikka telkkarin alla. Erinomainen peli ja suosittelen kaikille tappelusta kiinnostuneille vanhan pleikkari kakkosen omistajille, syvällisempää pelikokemusta halajaville en anna suosituksia.

Arvosana:
8 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: The Walking Dead: Episode 3 Long Road ahead

Alusta: PC

Muut alustat: Mac, Xpox 360, PS 3, iOS

Julkaistu: 2012 aikana.

Kolmas jakso on sielua riipivä. Tarinahan on edelleenkin taivaallisen hyvä, mutta tässä jaksossa avataan todellakin se Pandoran lippaan moraalinen pohja. Tietenkin pelin maailma on karu ja selviytyminen nousee monesti ainoaksi elämänehdoksi. Ihminen on ihmisen pahin vihollinen ja zombit ovat vain järjettömiä örisijöitä. Tappavia sellaisia, mutta yks kaikki heiltä ei voi muuta olettaakkaan. Ihminen puolestaan on taipuvainen väärässä paikassa tunteilemaan, jänistämään, pettämään ja tekemään kaikkea inhimillistä, mutta inhimillisyys ei ole aina hyväksi.

Pelin juoni kulkee tällä kertaa eteenpäin vauhdilla ja maisemat vaihtuvat uusiin kuten nimestäkin voi päätellä. Siitä ei ole kyllä mitään pahaa sanomista ja se tekee kaikesta mielenkiintoisempaa. Oli jo aikakin vaihtaa maisemaa. Tässä osassa viihdyttävän matkaamisen lisäksi on niin pahoja kohtauksia, etten muista moisia nähneen kovinkaan monesti bittiviihteessä. Perheellisenä miehenä en vain kertakaikkiaan voi niitä ihan sivuuttaa olankohautuksella. Jouduin tällä kertaa tosissaan valitsemaan kahden huonon vaihtoehdon välistä. Eikä valintani suuntaan tai toiseen tuntunut episodin lopussakaan oikealta. Se oli vain tehtävä.

Moraalisen pohdinnan ohella peli tarjoaa muitakin suuria käänteitä tässä episodisa. Osaa niistä en voi paljastaa ettei joku lukijoista vedä raivopultteja. Mutta pakko on sentään jotain sanoa. Henkilöt kokevat kovia ja lopullisia kohtaloita ja päähahmostamme tulee pikkutytölle iähahmon lisäksi opastaja väkivaltaiseen ja inhottavaan maailmaan. Lapsella ei ole aikaa olla lapsi. Lapsi on aikuinen siinä vaiheessa kun kykenee pitämään asetta kädessään, tähtäämään rauhassa ja laukaisemaan sen uhrinsa (useimmiten zombin päähän). Lasten leikit ovat ohi ja kyse on vain selviytymisestä julman maailman ehdoilla.

Riippuu tietenkin pelaajan tunnetasoista ja elämän tilanteesta miten tähän osaan suhtautuu. Mutta minulle ainakin kolahti aika kovaa ja korkealta ja jätti tylyn jälkipöhinän. En tiedä onko tämä opivaa viihdettä edes tervejärkiselle terveelle aikuiselle. Toisaalta ilman tätä kokemusta olisin yhtä kokemusta köyhempi, se on suurin kehu inhottavalle kolmannelle episodille ja joudun antamaan sille täyden kympin. Valintani on ehkä moraalisesti väärin, mutta en voi sivuttaa tarinan loistavaa tasoa.

Arvosana: 10 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: Viscera Cleanup Detail Santa's Rampage

Alusta: PC

Muut alustat: Käsittääkseni ei muille alustoille.

Julkaistu: 2013

Tällaiset pelit ovat sen tavanomaisen virtauksen keskellä tervetullut piristysruiske. Olkoonkin että pelailuhetkellä kyseessä on eräänlainen alphavaiheessa oleva raakile. En ole yleensä näitä varhaisvaiheen pelejä harrastanu, mutta tällä kertaa joulu ja alhainen hinta houkuttelivat kokeilemaan.

Pelissä ollaan itsensä joulupukin palkkalistoilla. Pukin siivousfirmassa jonka työpakotteet vaikuttavat aika natsilta touhulta. Itse pukki on saanut pajassaan kunnon kilarit ja pistäny petteri punakuonon ja lähimmät tonttunsa lihoiksi ilmeisesti jonkin sortin loppuunpalamisen ja juopottelun seurauksena. Joten pukin paja on siivottava verestä ja muusta väkivaltaan viittaavasta.

Kuten sanoin peli on vasta kehitysaasteella ja antaa tekemisestä itsestään vähän palautetta ja muutenkin siivoaminen itsessään vaikuttaa hiukan liiankin ohjaamattomalta touhulta. Oikeastaan en oikein tiedä että miten tämän voisi vielä täysin läpäistä. Ulkoinen anti kieroutuneen verisen ja silti niin kovin kotoisen jouluisissa tunnelmissa ainakin puree minuun. Ääniraitakin taipuu tuohon outoon tunnelmaan moitteetta. Surimmat hieronnan aiheet tuntuvat tehtävärakenteen epäselvyyden lisäksi löytyvän ohjattavuudesta ja joistakin lapsuksista jotka toivon mukaan hioutuvat pois kun pelin tekeminen etenee.

Oikeastaan tätä peliä on turha arvostella lopullisesti tämän perusteella, joten ehkä ensi jouluna pääsemme nauttimaan kunnolla pukin raivarista. Toisaalta jos uteliaisuus ja huumorintaju joulun suhteen riittävät , en estä kokeilemasta tätä hiukkasen erillaista aistinautintoa. Pisteet annan joskus sitten myöhemmin ko pääsen pelaamaan pelin lopullista vaihetta.

Hyvää joulunaikaa ja tulevaa uutta vuotta kaikille!

Arvosana: - (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: Grand Theft Auto San Andreas

Alusta: PC

Muut alustat: PS 2, Xbox, Xbox 360, Mac OS X

Julkaistu: 2004

Syksyn lehtien sataessa maahan ja ilmojen viiletessä alkaa talvilomani joka kestää noin puolisen vuotta. Sitä ennen on vielä kk töitä. Työstä kävi myös tämän pelin läpäisy, duunien ja perhetouhujen ohessa minulla meni aikaa lähes kuukausi päästä loppuun San Andreaksen tarinassa. Vanhemman sukupolven GTA-peliksi tämä on suoraansanottuna mielipuolisen laaja hiekkalaatikko jonka pelkät juonitehtävätkin vievät ylettömän paljon aikaa, puhumattakaan niistä sivunyhjäyksistä joita löytyi joka kulman takaa. Pelasin tällä kertaa 95 % tämän pelin ja voi olla etten enää aloita uudelleen tätä urakkaa elämäni aikana. Toisaalta olen pelisarjan fani ja en sano koskaan, ei koskaan.

Tarina sijoittuu pääosin 90-luvun katujengien maailmaan. Cypress shill soi autojen kajareissa ja pyssyt paukkaavat kaduilla. Eriväriset huivit merkitsevät katukuvassa paljon. Niin paljon että väri on elämän ja kuoleman kysymys. Joillakin roc/metalhenkisillä kavereillani on ollut suuria vaikeuksia sopeutua tämän pelin maailmaan, onhan rap ja koko hopparikulttuuri heille aika outoa kamaa. Minä puolestani goottihopparina sopeudun tilanteeseen, mutta pidän tuota jengimaailmaa aika lapsellisena ja vaarallisena leikkikenttänä. Niin no voimmehan toki alkaa politisoimaan, ja selvittämään jengien syntyhistoriaa ja muita yhteiskunnallisia syitä ja seurauksia. Riittänee kumminkin se tieto tähän väliin että suurin osa Ameriikan katujengeistä syntyi pakon edessä kun gettojen asukkaiden oli suojeltava itseään ulkopuolisilta uhilta. Se mitä noista jengeistä kehittyi onkin ihan toinen tarina. Ja se tarina on kuvattu tähän peliin.

Juoni on ihan laaduksta kamaa ja näyttelijäsuorituksetkaan eivät ihmeemmin aiheuta ylimääräistä hihitystä kuin oikeissa kohdissa. Näyttelijöistä mainittakoon mulkun poliisin roolissa koheltava Samuel L Jackson. Luonnollisesti hän on mielestäni ylitse muiden näyttelijöiden. Juonen heikkous paljastuu kumminkin loppua kohti ja jotenkin hiipii sellainen tunne mukaan, että eikö tuota ja tuotakin mutkaa olisi voitu hiukan oikaista. Juonen pitkitys on syvältä aina peleissä ja niin se myös on tälläkin kertaa. Juonen lisäksi löytyy aivan tajuton määrä sivutehtäviä, osa näistä tehtävistä ei edes vaikuta millään tavalla läpäisyprosentin nousuun, mikä harmitti minua. Sivutehtävät olivat suurelta osin samoja mitä edellisissä osissa, muutamien uusien tuttavuuksien lisäksi. Joten lukekaa edelliset arvostelut jos haluatte niistä lisää tietoa.

Pelimaailma on aivan valtava tämän ikäiseksi peliksi. Se sisältää 3 isoa kaupunkia, hiekka-aavikkoa, junttiena kansoittamia pikkukyliä ja metsämaastoa yllinkyllin. Vesistöistä puhumattakaan. Kulkuneuvoista osa vanhosita tutuista löytyi katukuvasta ja uusia tuttavuuksia löytyi vielä toinen mokoma. Pelkästään helikopteri ja lentokonemalleja on jo niin monia että tuskin niitä kaikkia tällä pelauskerralla kokeilin. Aseistusta löytyy joka lähtöön jotta jengien välinen katusota saadaan käyntiin, lisäksi kaupasta voi hakea itselleen oikeian väriset vaatteet, leikkauttaa viileet hiukset ja tatuoinnit oman ganstan ihoa koristamaan. Punttisalilta saadaan lihakset. Ai niin ja tietenkin katujen mahtisonnilla täytyy olla joka kylässä ja kaupugissa tyttöystävä. Naikkosten joukosta löytyy mm tavallinen jengiakkeli ja sadomasokistisista leikeistä pitävä pelikasinoemäntä. Ei muuta ko kumipuku päälle ja rangaistuspuuhiin.

Teknisesti peli oli jo aikoinaan vanhentunutta kamaa, mutta huippuunsa hiottua konseptia ei voi ohittaa. Vaikka tekstuurit näyttävätkin hiukan kököiltä on peli tehty antaumuksella ja sen huomaa yksityiskohdissa, laajuudessa ja jengimaailman tuntemuksessa. Tätä voisikin pitää hieman liioiteltuna opetusmateriaalina katujen maailmaan. Vanhan pelimoottorin viimeinen venytys periaatteessa lopetti tämän GTA 3 perheen ja seuraava osa olikin ihan eri maata. Mielestäni SA on GTA-pelisarjan paras edustaja siitäkin huolimatta etten pidä sen kaikesta annista. Tällä kertaa myös lopetan tämän pelisarjan pelaamisen tähän ja ehkäpä joskus tulevaisuudessa kaivan taas esiin tuon IV:een lisäosineen. Tottakai mä sen V osankin ostan, mutta sitä ennen päivitän koneeni hiukan tehokkaampiin kuosiin.

Arvosana:
10 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: The Walking Dead Episode 2: Starved for Help

Alusta: PC

Muut alustat: Mac, PS 3, Xbox 360, iOS

Julkaistu: 2012 aikana

Hankin itselleni sellaisen ihmeen ko "kannettavan kosketusnäyttönäköradion" toisinsanoen Androitpohjaisen täppärin. Joku nuorempi lukija voi naureskella että johan nuo ovat olleet markkinoilla jo tovin jos toisenkin. Tämä kyllä pitää paikkaansa, mutta me vanhat kalkkikset olemme hitaita muutoksille. Nimittäin täppäri on mielestäni epämukava käyttää ja jostakin syystä sormeni tuntuvat lipsahtavan aina väärään paikkaa. En ole päässyt laitteen kanssa täysin sinuiksi ja se tuntuu vain kalliilta lelulta joka sopii paremmin lapsille ko aikuiselle partaukolle. No pitää kyllä myöntää että on kovin kivaa päästä väliin matkallakin kätevästi nettiin katsomaan naamakirjaa tai googlettamaan jotakin. Se miksi otin täppärin puheeksi on lähinnä se yksinkertainen syy että luulen tämän nimenomaisen pelin sopivan kuin nyrkki silmään kosketusnäytön ruudulle. No se siitä vanhusten jorinasta ja paneudutaampa itse aiheeseen. Nimittäin pelin toiseen episodiin.

Tapahtumat lähtevät käyntiin kolme kuukautta jälkeen ensimmäisen jakson. Paikka on sama mihin ensimmäinen loppui, mutta asioita on tapahtunut tällä välin. Merkittävin tapahtuma väliin jäävältä kuukausiläjältä on uusi hahmo joka on auttanut ryhmää selviytimään eteenpäin omalla panoksellaan. Jakson pääteemaksi nousee ruoka ja sen hankinta.Päähenkilömme Lee joutuukin valitsemaan kenet ruokkii ja kenet ei. Se ei ole helppoa ja uskon monenkin pelaajan seuraavan omaa moraalia tai selviytymisviettiään. Tarina itsessään ei ole yhtä jännittävä kuin avausosassa ja sen pilaa ennnen kaikkea ennalta-arvattvuus ja hieman läsähtäneempi tunnelma. tuntuu koko ajan siltä että jotakin merkittävämpää tapahtuu seuraavissa osissa. Tämä ei tarkoita etteikö paketti viihdyttäisi. Se tekee kaiken erinnomaisesti mutta kuten TV-sarjoja seuranneet ihmiset tietävät, myös tämän pelin jaksoissa on suvantovaiheita.


toki tarina on ihan mielenkiintoinen mutta niin nähty ja yllätyksille ei anneta sijaa. Ja tapahtumat ovat aika huttua joitakin merkityksellisempiä kohtauksia lukuunottamatta. Pelimeganiikat ja muu ulkoinen hapitus on ennallaan ja pääosan hahmotkin hoitavat leiviskänsä hyvin. tosin erään kohdalla olen pidättyväisempi jatkossa. Hän on omalla tavallaan toiminut jo pariin otteeseen arveluttavalla tavalla tarinan aikana. Vain herra tietää mitä hän seuraavaksi tekee.

taattua laatua joka jaksaa viihdyttää, mutta ei ihan sitä ensimmäisen osan tasoa.

Arvosana: 8 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand