IRC-Galleria

Joskus kreikkalaiset olivat huolissaan siitä, että Sokrates turmelisi nuorison jaaritteluillaan. Vielä muutama vuosikymmen sitten hätäiltiin The Beatlesin huonosta vaikutuksesta nuoriin. Nykyisinkin keksitään jos jonkinlaista "turmelijaa", mutta kaikkein pahinta jälkikasvulle haittaa aiheuttavaa asiaa ei olla tultu edes ajatelleeksi.

Puhun tietenkin sellaisesta asiasta kuin Disney.

Lähes jokainen lapsi tulee nähneeksi joskus Disney-elokuvan - eikä ihmekään, sillä ovathan ne ihania rakastettavia piirrettyjä täynnä taikaa ja mielenkiintoisia hahmoja! Esimerkiksi uusi Nemoa etsimässä 3D on juuri saapunut elokuvateattereihin.

(this blog is sponsored by Disney)

On kuitenkin huomattava, että Disneyn rakastettavuus on kyseenalainen asia. Disney antaa lapsille täysin väärän kuvan koko maailmasta. Elokuvien taikuuskin on enemmän mustaa magiaa.

Jos tarkastellaan vaikka sitä, mitä lapset oppivat Disney-elokuvien ansiosta luonnosta, tulos on huolestuttava. Elokuvissa eläimet esiintyvät inhimillisinä ja tulevat usein saumattomasti toimeen ihmisten kanssa. Eläimet pysyvät söpöinä läpi ikänsä ja ne ovat hauskoja pikku vekkuleita. Disneyn yli-inhimillistetyt pirulliset elukat ovat johtaneet siihen, että ihmiset pitävät eläimiä kaltaisiaan - Youtube on täynnä videoita, kuinka joku paukapää innostuu kiipeämään leijonien tai karhujen häkkiin ja kuinka se tomppeli luulee, että se eläin juoksee häntä kohti vain halatakseen...

Voi olla, että kaiken maailman vegaanijututkin ovat syntyneet juuri näistä koko perheen piirrettyjen perkeleistä. "Eihän Bambia saa syödä, Bambin äitikin kuoli kun metsästäjät sen ampuivat ja Bambista tuli orpo" ynnä muuta lässynläätä. No, ehkä on parempi luulla olevansa samalla tasolla jonkin lehmänkantturan tai karhun kanssa sen sijaan, että vaatisi myös ihmisten lihaa kaupan hyllylle "eläimet ovat kaltaisiamme" -harhaluulon perusteella.

Nuorisokulttuuria Disney saastuttaa erityisesti nuorisotähdillään. Sen lisäksi, että Mileyt, Selena Gomezit ja muut tekevät huonoa musiikkia (+ he ovat ärsyttäviä & lahjattomia), antavat teineille suunnatut ohjelmat täysin vinksahtaneen kuvan rakkauselämästä. Kaikki sujuu aina kuin, noh, elokuvissa, rakastavaiset ovat kauniita, rumia tai outoja ihmisiä ei kuvaruutuun päästetä. Elintasoa löytyy, samoin kuin tyylikkäitä vaatteita. Sitten kun oma rakkauselämä ei olekaan yhtä cheerleadermusikaalia, itketään tuskaisesti.

Disneyn sarjoissa ei nähdä teinitähteä, jolla olisi eri suuntiin törröttävät etuhampaat tai pienet tihrusilmät. Näyttelijöistä pojilla on jokaisella vatsalihakset ja tytöillä daisarit jo 13-vuotiaina. Ei siis ihme, että näihin idoleihin samastuvat nuoret kärsivät huonosta itsetunnosta! Kaikki eivät ole kauniita, vaan suurin osa on rumaa rahvasta. Ja rumien poikien on turha pillua toivoa. Ei ainakaan, ellei jaksa hankkia itselleen hyviä lihaksia, niitä monet reikäpäiset tytöt kyllä kuolaavat vaikka naamaa olisi käytetty tikkatauluna. Ja sama juttu tiedoksi muijillekin - ilman kunnon pärstää ja katselukelpoisia meijereitä on turha odottaa, että loppuelämä tulisi vietettyä Zac Efronin kanssa.

Nuorison masentamisen lisäksi Disney innostaa nuoria juomaan ja käyttämään huumeita - kuuleehan sen jo Hessu Hoponkin äänestä, ettei kyseinen jätkä ole pelkkää "sihijuomaa" litkinyt.

Rasismi on ollut Disneylle ominaista niin kauan kuin koko yhtiö on ollut olemassa. Eikö ole hassua, että Mikki Hiiri (mielenkiintoista, että poliisi antaa siviilin tutkia arkaluonteisia poliisiasioita, joihin on vieläpä sotkeentunut kyseisen siviilin tuttavia) jäljittää rikolliseksi aina loppujen lopuksi Musta Pekan? Tai Mustakaavun? Mikä heitä yhdistää? Niinpä niin. Mustuus. Jokainen tumma on siis rikollinen. Entä oletteko koskaan nähneet Ankkalinnan poliisilaitoksella yhtään tummaihoista poliisia? Epäilen.

Mikki Hiiren hahmoa analysoimaan lähdettäessä törmätään moniin kiinnostaviin huomioihin. Tai no ei törmätä, mutta todettakoon, että kyseessä on saatanan ärsyttävä, ylinokkela pallokorvainen siimahäntä. Perhana.

Kenenkään vanhemman ei siis kuulu olla huolissaan, jos lapsi kuuntelee huoneessaan hevimetallia tai vaikkapa keittelee pontikkaa - oikeasti täytyy huolestua siinä vaiheessa, kun kuulee lapsen kuuntelevani Demi Lovatoa tai katsovan Nalle Puhia.

Varokaa ihmiset.

---

- Ottakee huumorilla!
- PS. Jos nyt ollaan tosissaan, niin todellisuudessakin Disney-hahmojen käsissään pitämät valkoiset hanskat ovat jäänne 1900-luvun alkupuolelta, jolloin tummaihoisten työntekijöiden vaadittiin käytettävän valkoisia hanskoja käsissään.
- PPS. Mikki Hiiri on oikeastikin ihan saatanan ärsyttävä ja netti on näköjään täynnä videoita, joihin joillakuilla on ollut liikaa aikaa koota todistusmateriaalia Disneyn saatanallisista yhteyksistä. Tiesitkö, että Pieni merenneito -elokuvan kannen linnan torni on aivan peniksen muotoinen?

Pukin kontista paljastuu toisen joulupäivän kunniaksi joulukuun ihQutusbiisi, jota kuuntelemaan saapuu kolme tietäjää idästä.

Joulukuun ylivoimaisesti parasta antia on Mariskan ja Pahojen Susien syyskuulta julkaistulta Kukkurukuu-albumilta löytyvä kappale Matkalla manalaan. Kappale on nopeatempoinen ja pianosäestys tekee siitä kauniin kuuntelukokemuksen. Mariska on yksi suomalaisen musiikin sanoittajien kärkikastia, ja sen huomaa tämän kappaleen lisäksi muissakin Kukkurukuu-albumin viisuissa.

Tällä hetkellä tätä albumin avausraitaa ei ole vielä tajuttu julkaista singlenä, mutta toivottavasti näin tajutaan ensi vuoden puolella tehdä.

Ps. Tiesittekö, että Mariska on nero?

Tämän päivän Savon Sanomissa Suomen Punaisen Ristin viestintäpäällikkö Hannu-Pekka Laiho kritisoi voimakkaasti suomalaisen median tapaa käsitellä ulkomaiden kriisejä.

Laihon mukaan media luo kriisireportaaseissa usein totuudesta eroavan kuvan tekemällä esimerkiksi jaon hyvään ja pahaan - näin on käynyt esimerkiksi Syyrian kriisin tapauksessa, jonka käsittelyssä on luotu kahtiajako pahaan hallitukseen ja hyvään oppositioon. Todellisuudessa oppositiokaan ei ole mikään yhtenäinen iso ryhmä, vaan kymmenistä erilaisista näkökulmien sirpaleista rakentuva hajanainen joukko.

Artikkeli pitää paikkansa. Ajoittain suomalaisen median tapa käsitellä Lähi-idän kriisejä on mennyt hyvinkin epärealistiseksi ja puolueelliseksi. Viime aikoina seuratun Syyrian tilannetta on sorruttu jopa hehkuttamaan - länsimaalaisten päähän näytetään iskostavan ajatusta, että kun paha hallitus kaatuu ja oppositio pääsee valtaan, Syyriaan saadaan demokratia ja kaikki on ihanaa jee jee.

Ainoa ongelma on, ettei niin tule tapahtumaan.

Kun ns. arabikevät alkoi vuonna 2011 ja monet arabimaat alkoivat kapinoida hallitsijoitaan vastaan, länsimaissa uskottiin nähtävästi aidosti, että vallankumouksien myötä ihmisoikeustilanne Lähi-idässä paranisi. Luulisi historian opettavan - esimerkiksi Napoleon kaappasi aikoinaan Ranskassa vallan vieden koko Euroopan sotaan. Leninin 1917 aloittama vallankumous taasen johti Neuvostoliiton syntymiseen 1923, eikä tämä kansandemokratia palvellut kansaa tai parantanut ihmisten oloja.

No, historia ei opettanut - Libyan itsevaltiaan Gaddafin tappo, Egyptin itsevaltiaspresidentti Mubarakin vallasta syrjäyttäminen ja kaikki muut vastaavat otettiin länsimaisessa mediassa lähes riemuiten vastaan.

Alku näytti lupaavalta, esimerkiksi Egyptissä järjestettiin nopeasti vaalit. Vaalien voidaan sanoa olleen jonkinasteinen menestys - vaikka vilppiä esiintyikin, vaikutti siltä, että demokratia oli saapunut Egyptiin. Ongelmalliseksi tilanne muodoistui, kun valtaan päätyikin islamistipuolueet monien maallistuneiden egyptiläisten kauhuksi. Lisäksi kinastelua vallasta on esiintynyt vaaleilla valittujen edustajien ja sotilasneuvoston välillä. Äskettäin Egyptin uusi presidentti Mursi julistautui Egyptin faaraoksi diktaattorin oikeuksin. Valta juovuttaa? Nyt kättä on väännetty uudesta perustuslaista, ja voittajiksi uskotaan päätyvän islamistipuolueet. Kaikki eivät tule olemaan tähän tyytyväisiä, joten Egypti painii itsensä kanssa jatkossakin.

Eikä sen paremmin mene esimerkiksi Libyassakaan: väliaikaiseksi tarkoitettu hallinto on edelleen vallassa, kansa on alkanut kyllästyä jo siihenkin, tieto vaaleista on epävarmaa. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty huomautti edelleen tapahtuvista kidutuksista ja laittomista pidätyksistä.

Sama homma jatkuu myös Tunisiassa, josta arabikevään kansannousut alkoivat ja jonka piti olla malliesimerkki demokratian toteutumisesta. Salafistit mellakoivat kaduilla, turismi on vähentynyt. Islamistit pääsivät valtaan aggressiivisen vaalikamppailun lisäksi myös kepulipelillä - monet pienemmät "demokraattiset" puolueet liittyivät myöhemmin islamisteihin. Maallistuneet tunisialaiset ovat huolissaan mahdollisesti perustuslakiin lisättävästä ankarasta Sharia-laista. Vuosi vallankumouksen jälkeen maassa ei vieläkään ole tietoa demokratiasta, ei luotettavia luottamusmiehiä, ei korjattua perustuslakia.

Ehkä silloin olin yltiöpessimisti, kun arabimaiden vallankumouksia seuratessani en edes jaksanut uskoa demokratian toteutumiseen ja olojen kohentumiseen. Valitettavasti fakta on, ettei ihmisillä siellä päin ole edes kunnollista käsitystä siitä, millainen tai mitä demokratia on. Diktatuurit ovat kuuluneet Lähi-itään jo kauan, eikä muutama mellakka saa niitä katoamaan.

Ehkä nyt olen yltiöpessimisti, kun totean, ettei demokratiaa saada arabimaihin välttämättä koskaan. Mellakointi vain nostaa entisen korruptoituneen ihmispaskan tilalle uuden korruptoituneen (tai viimeistään pian korruptoituvan) ihmispaskan. NATOn sotilaallisen väliintulon sijasta Libyan tilanteellekin parempi olisi mahdollisesti ollut vaikkapa maahan kohdistettava taloussaarto (mikäli demokratiaa ei olisi suostuttu kehittämään) tai tullihelpotukset länsimailta (mikäli demokratiaa olisi kehitetty) .

Seuraavan kerran kun jossain arabimaissa mellakoidaan, toivon ihmisten muistavan, ettei vallankumous välttämättä johdakaan demokratian kehittämiseen tai hyvinvointivaltioon. Ne ovat ihania ajatuksia, mutta voivat olla hyvinkin kaukana todellisuudesta.

---

Lähteitä:
Libya:
http://www.guardian.co.uk/world/2012/feb/19/libya-government-absent-revolution-anniversary
Egyptistä:
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/egyptissa-taistellaan-vallasta/1275227
Tunisia:
http://www.nytimes.com/2012/11/01/opinion/tunisia-a-sad-year-later.html?_r=0
Savon Sanomat (17.12.2012)

Laulut kuuluvat jouluun kuin valkoinen parta kuuluu joulupukille! On kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka eivät joululauluista pidä. Lisäksi on ihmisiä, jotka keksivät pahentaa joululauluvihaajien traumoja tekemällä jostakin viisusta oman versionsa.

On vuosittaisen jouluhaasteen paikka.

Kuuntele seuraavat kuusi joululaulua tai jouluhenkistä laulua. Aloita listan ensimmäisestä edeten viimeisimpään. Listan ensimmäisen laulun kuunteleminen ei pitäisi tuottaa tuskaa, mutta edetessä kohti viimeistä viisua korvasi alkavat yhä todennäköisemmin oksentaa.

Jos et osallistu, olet tietty tylsä ihminen. Ilmaise kaikille muillekin, mikäli onnistuit käymään läpi kaikki nämä ihanaiset joululaulut. Jos et kestänyt loppuun, kerro, mikä korvien raastaja sai sinut lopettamaan!

Jaossa on mainetta ja kunniaa!...

Carly Rae Jepsen - Mittens
http://www.youtube.com/watch?v=TmzgWVJSFL8

Taylor Swift – Christmas Must Be Something More
http://www.youtube.com/watch?v=aUYNm12nHw4

Maroon 5 – Happy Christmas
http://www.youtube.com/watch?v=C-c7S56HvBg

Schnuffel - Christmas Song
http://www.youtube.com/watch?v=v1IS4ej7ZkI

Robin – Tulkoon joulu
http://www.youtube.com/watch?v=vLGEugX-ITU

Petri Nyg̴rd РPetri pelastaa joulun
http://www.youtube.com/watch?v=xYXVQnqQKFE

Kun joulu alkaa lähestyä, postilaatikot täyttyvät kaiken maailman joululahjaesitteistä. On lapsille leluja, miehille työkaluja, naisille keittiötarvikkeita, on tarjousta, on uutta, on kimallusta ja on hienoutta.

Joulu on muuttunut kulutusjuhlaksi, jossa tärkeimmäksi asiaksi nousee vain juhlan pinnallisin höttö - lahjat. Ainoa asia on saaminen ja antaminen (tosin pääasiassa saaminen) . Lahjojen määrä ja arvo muuttuvat statussymboliksi. Omia lahjoja kuuluu verrata toisten omiin niin arvon kuin laadunkin osalta.

Olemme unohtaneet, mikä joulun alkuperäinen tarkoitus oli.

Toivon, että seuraavana jouluaattona huomio voisi keskittyä muuhunkin. Täytyy muistaa, ketä varten juhla alunperin oli. Voit sanoa itsellesi: "Huomenna on kyseisen henkilön syntymäpäivä."

Kyseinen henkilö antaa sinulle lahjan. Kyseinen henkilö on kiistatta myös historiallinen hahmo. Hän on totta. Tänäkin jouluna hän astuu luoksemme, alas taivaista, punaisessa nutussaan ja porojen vetämällä reellään.

Muista myös pukkia, eli jätä hänelle kiitokseksi pipareita ja maitoa siitä vaivasta, minkä hän on ihmisten hyväksi tehnyt.

Minulla on joskus erittäin heikko toleranssi tyhmiä ihmisiä kohtaan. Juuri nyt niinkin pieni asia kuin Uusisuomi.fi-sivustolla käytävällä keskustelu evoluutioaiheisesta uutisesta sai sisäisen biologini (tai jonkin muun pakkomielteisen perfektionistin) huutamaan raivosta.

Evoluutioteoriasta esiintyy hyvin paljon eriskummallisia ja päin peetä olevia väitteitä. Useimmiten näiden väitteiden lausumiseen sortuvat evoluutioteoriaa vastustavat kreatonistit ("Jumala loi maailman nimenomaan kuudessa päivässä" -luomisopin kannattajat), mutta olenpa törmännyt joihinkin yleisimpiin harhaluuloihin jopa lukion oppikirjoissa.

Kumotaanpa muutama väite tai korjataan harhaluuloja, jotka tähän aihepiiriin liittyvät.

"Darwin väitti, että ihmiset polveutuvat apinoista / apinat ovat esi-isiämme."
Väärin. Darwin esitti kirjassaan Lajien synty ajatuksen siitä, että ihmisillä ja apinoilla voi monien samankaltaisuuksiensa perusteella olla yhteinen kantamuoto. Tämä tarkoittaa sitä, että on ollut olemassa jokin laji, joka on päätynyt jollakin konstilla (esimerkiksi isolaation tai hajauttavan luonnonvalinnan myötä) jakautumaan useampiin osiin niin, että ihmisen ja apinoiden tiet ovat eronneet.

Tarkalleen ottaen ihmisen ja eri apinoiden kantamuodosta on eronnut gibboni, oranki, gorilla ja tuoreimpana simpanssi. Simpanssi on siis lähin sukulaisemme. Erotessaan lajit ovat muistuttaneet vielä toisiaan, mutta ajan saatossa ne ovat kehittyneet nykyisenlaisikseen.

"Darwinin evoluutioteorian mukaan vahvin laji jää aina henkiin, heikommat kuolevat."

Väärin. Darwinin evoluutioteorian perusjatus on se, että parhaiten sopeutuva (ei siis välttämättä vahvin) yksilö pystyy todennäköisimmiten saamaan eniten jälkeläisiä ja siten kyseinen yksilö siirtää perimäänsä enemmän eteenpäin kuin se yksilö, joka ei ole sopeutunut yhtä hyvin eikä siten pysty yhtä paljon jälkeläisiä tuottamaan.

Sopeutuvuus on yhdistelmä monia asioita, eikä fyysinen vahvuus ole ainoa tapa pärjätä. Esimerkiksi ihmisellä eräs sopeutumiseen huomattavasti vaikuttanut tekijä on lajin älykkyys.

"Evoluutioteoria on vain teoria eli käytännöstä kaukana oleva keksitty selitys jollekin asialle."

Väärin. Tieteen termistössä 'teoria' tarkoittaa laajaa selitysmallia jollekin rajatulle asialle tai ilmiölle. Arkikielen "teoriassa asia tehdään näin" -ilmaisu ei ole sama asia, kuin tieteen käyttämä termi teoria. Arkikielen teorialle on tieteessä käytetty ilmaisua hypoteesi.

Teoriaa ei noin vain keksitä, vaan se perustuu näyttöön ja tutkimukseen. Jos teorian jokin osuus ei täsmää todellisuuden kanssa, teoriaa korjataan.

Tämän väitteen kuuleminen etenkin uskonnollisilta tahoilta on todella ärsyttävää - teoria on vain keksitty selitysmalli, mutta uskonto ja Jumala ja muu sälä on täyttä faktaa. Tiede on sentään korjannut käsityksiään, jos ne ovat olleet todellisuuden kanssa ristiriitassa. Katolinen kirkko sen sijaan yritti peitellä Kopernikuksen tekemää huomiota siitä, että Maa kiertääkin Aurinkoa eikä toisin päin, koska kirkkohan oli opettanut, että Maa on kaikkeuden keskus ja Aurinko kiertää Maata.

"Evoluutioteoriasta ei ole todisteita."

Väärin. Evoluutioteoria on yksi varmimmiten todistetuista tieteellisistä teorioista. Niin fossiilit, fossiilien kehittyneisyys, lajien väliset samankaltaisuudet, ns. elävät fossiilit eli vuosimiljoonia samanlaisia säilyneet lajit ja monet muut seikat tukevat evoluutioteoriaa.

Evoluutioteorian mukaisesti esimerkiksi mitä vanhempi fossiili on, sitä yksinkertaisempi löydetty eliö on rakenteeltaan. Fossiileista on löydetty todisteita esimerkiksi lajin jakautumisesta kahdeksi erilliseksi lajiksi. Homologiset elimet (samankaltaiset elimet/ruumiinosat) ovat samoin todiste evoluutiosta. Samoin kuin esimerkiksi se, mitä läheisempiä lajit ovat keskenään, sitä samanlaisempia niiden rakenteet ja yksittäiset proteiinit ovat.

Evoluution mukaan yksilöiden perimässä tapahtuvat mutaatiot johtavat uusien ominaisuuksien ja sitä kautta uusien lajien syntyyn. Kun jokin uusi mutaation myötä ilmennyt ominaisuus runsastuu, voi uusi ominaisuus levitä koko lajiin tai se voi saada aikaan lajin eriytymisen erillisiin lajeihin.

Evoluutiota tapahtuu edelleen, ja siitä on todisteita. Jos fossiilit eivät epäilevälle Tuomaalle kelpaa, niin uusia todisteita syntyy koko ajan. Tuoreimpia tulevia uusia lajeja on esimerkiksi saimaannorppa, joka on isolaation (eristyksen) myötä eriytynyt muista norpista ja eroaa jo alkuperästään esimerkiksi ulkonäön osalta. Afrikan Victoriajärven kirjoahvenet ovat lajiutuneet voimakkaasti ja nopeasti. Bakteerilajit kehittyvät sitäkin nopeammin, ja esimerkiksi 40 vuotta nailonin keksimisen jälkeen oli jo syntynyt kyseistä keinokuitua syövä bakteeri (1975).

Erot ovat toki pieniä, muttei evoluutioteoria ole koskaan väittänytkään, että ihminen kasvattaisi ylihuomenna siivet selkäänsä ja viikon päästä kalat nousisivat maalle alkaen lukea Dostoyevskia. Suurien linjojen muotoutuminen vie miljoonia vuosia.

"Evoluutioteoria sulkee pois Jumalan. Se on ristiriidassa Raamatun kanssa."

Väärin. Evoluutioteoria ei sulje pois mahdollisuutta, että Jumala tai jokin siihen verrattava jumalolento voisi olla olemassa. Tieteellä ei ole mitään jumalkäsitystä vastaan. Toisaalta, evoluutioteoria ei erikseen tarvitse jumalolentoa selittämään sen ilmiöitä, sillä asiat ovat selitettävissä ilmankin minkään jumalan olemassa olemista.

Jos Raamatun luomiskertomuksen tarinan kuudesta päivästä ajattelee tarkalleen kuutena päivänä, evoluutio on tietenkin ristiriidassa Raamatun kanssa. Mutta eikös Raamatussakin sanota, että Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta?

"Silti ei tiedetä, miten elämä sai alkunsa."

Väärin. Elämän alun kemialliset olosuhteet tiedetään, samoin tiedetään, mitkä orgaaniset aineet ovat olleet elämän kannalta välttämättömiä. Kokeissa, jotka esimerkiksi lämpötilaltaan ja paineeltaan ovat vastanneet alkumaapallon olosuhteita, on syntynyt kyseisiä orgaanisia aineita. Jos aineita on syntynyt hyvin lyhyessä ajassa tieteellisessä kokeessa, on täysin mahdollista (ja oikeastaan loogista), että niitä on syntynyt alkumaapallonkin olosuhteissa. Pidemmän ajan myötä kehittyneet orgaaniset aineet ovat luoneet perustan elämälle kemiallisen evoluution myötä.

.......

- Tämän uutisen alla oleva keskustelu sai minut ärsyyntymään:
http://www.uusisuomi.fi/tiede-ja-ymparisto/55570-valtava-lapimurto-tieteessa-tutkijat-keksivat-miksi-ihminen-alykas
- Faktoja saa korjailla, sillä olen tämä teksti on kirjoitettu pääasiassa raivopäissäni kohtuu nopealla tahdilla ja sen enempää varmistamatta, muistinko asioita oikein. En täysin varma ole esimerkiksi, olivatko ne nopeasti jakaantuvat kalat juuri kirjoahvenlajeja... Kyllä ne taisivat olla. :D

Viime marraskuussa jonkinlainen "kaktuskärpänen" vissiin puri minua, ja innostuin hankkimaan huoneeseeni kaktuksen... ja sitten toisen, kolmannen ja pari lisää.

Kaktukset ovat viehättäviä kasveja - aluksikaan ne eivät tarvitse liikaa hoitoa, vaan silloin tällöin tapahtuva kastelu riittää. (Toisaalta joudun silti riehumaan kastelukannun kanssa usein, sillä kiinanruusuni on kova vesisyöppö)



Ehkä kaktukset sopivat minulle siksi, että muistutan itsekin niitä - oon kuiva ja piikikäs! ^^

Pikkuiseni lähtevät tänään lepokaudelle tuulikaappiin, jossa ne (toivottavasti) kestävät talven ajan ilman kummoisia ongelmia.

Oon monesti miettinyt, mikäköhän mulla oli mielessä tätä yhtä ostaessa xD

Olen jo pidemmän aikaa seurannut Kisua. Ja olen tullut siihen tulokseen, että jokin tässä naisessa vain häiritsee minua. Jokin ei täsmää. Hänessä on jotain, joka saa minut huolestumaan...

Otan suuren riskin sekä terveenä pidetyn mielenterveyteni (no okay, ei niin terveen mutta ei nyt kovin pahamaineisenkaan) maineen suhteen kun kerron tästä, ja voi olla, etten ehkä ole elossa enää kauaa... Jo nyt tunnen, kuinka kylmä hiki nousee niskaani, kuinka voin jo kuvitella verisien käsien olevan valmiina kiertymään ympärilleni ja katkaisemaan niskani. Tai vielä pahempaa, repimään pääni irti.

Voitte pitää minua hulluna, mutta uskon, että Sisu on noita.

Jälleen suloinen sabotage...

Hyvänä esimerkkinä tästä on Chisu-salaliitto, jonka eräs tamperelaismuusikko sai aikaan. Hän epäili, että Misu olisi häikäilemättömästi kopioinut kappaleisiinsa vaikutteita tältä tuntemattomalta muusikolta. Kummankin videoissa esiintyy niinkin persoonallinen ajatus kuin se, että video on kuvattu katolla. Ja kummankin biiseissä lauletaan esimerkiksi rakkaudesta... Outo yhteensattuma, eikö vain?

Kun tämä nainen epäili Nisun ottaneen hänestä vaikutteita, Iltalehti teki hänestä mustamaalaavan jutun, jossa hänet näytettiin hulluna. Hänen facebook-ystävänsä kääntyivät häntä vastaan... Ja lisäksi nainen huomasi, että hänen nettisivujen kävimääräjäkin tipahti. Oliko kyseessä vain jonkinlainen pieni kävijälaskurin virhe, vai oliko kyseessä kuitenkin todellisuudessa Zisun aikaansaannos? Epäilen jälkimmäistä. Vain noidat, vain noidat (ja nörttihakkerit ja Chuck Norris tietty) pystyvät muuttamaan tuosta vain kävijälukumääriä alaspäin.

SE tekee sitä. Älä alistu, tuntematon tamperelaismuusikko, et ole yksin. Gisu on jäljillämme. Sinusta on tehty ehkä muiden ihmisten silmissä vainoharhainen facebook-mokailija, mutta totuuden tiedämme vain me.

...mä putosin sun ansaas...

Nyt otsikoissa on ollut tapaus, kuinka 9-vuotias tyttö oli kokeillut ladata Pisun kappaleita koekuunteluun, ja päätynyt lataamaan ne joltakin piraattisivustolta. Khisu (vai oliko se nyt joku EVVK) oli ladannut itse levynsä sinne, ja joukko sitä ladanneita putosi hänen ansaan. He tiesivät, että enkelit (tai noidat) ovat kieroja kuin rinkelit kun pilvelle (tai noidan luolaan) pyrähtivät.

Ja nyt se tyttö on varmaan jo linnassa. Ainakin tietokone on viety, ja voi olla, että pian poliisi hakee kotoa jotain muutakin kuin Nalle Puh -läppärin...

...ja kohta nuolen haavoja,
syviä ja suolaisia...

JUURI SIITÄ ON KYSE! Noidat tarvitsevat lapsia! Uhreikseen! Syötäväkseen! Koekaniineikseen! Osaksi rohdoksia! En tiedä tarkalleen, mihin, mutta johonkin noista, tai ehkä kaikkiin. Mutta tiedän, että Ghisu tietää tarpeensa.

Vaikka Shisu on yrittänyt syyttää jotakin TTVK:ta (en googlannut nimeä, mutta voin olla varma, että googlaus paljastaisi, ettei mitään sellaista järjestöä ole olemassakaan), mutta todellisuudessa hän teki sen itse.

...on mua viety huoneisiin,
ja murtauduttu mun tunteisiin...

Meni kenties tytön ladatessa musiikkia tytön selän taakse huoneeseen, murtautui tämän tunteisiin, luki ajatukset, ja sai tytön lataamaan levynsä ja kun Lisu tiesi, että tyttö oli ladannut sen, hän vain ilmoitti poliisille. Ovelaa, ja täysin päivänselvää, vai mitä?

Minusta ainakin kaikki on täysin silminähtävää.

Lärvikirjassa lukee tietty, että kuinka pahoillaan sitä ollaan ja fania ei pitäisi haastaa oikeuteen eikä tällaisessa julkisuudessa ole kiva olla esillä... mutta mitäpä ei olisi valmis tekemään lapsiuhrin vuoksi.

...hoen mun nimeä...

Yleensäkin kannattaa vähän miettiä, kuinka jo nimikin viittaa noituuteen. Fisun taiteilijanimestä ei ota mitään selvää, miten se pitäisi lausua. Kaikilla on sille eri ääntämismalli. Ehkä Risu on tietoinen siitä, että death note onkin olemassa (ja vain noita voi tietää siitä) ja välttelee siksi kertomasta nimeään minnekään? Kukaan ei osaa kirjoittaa tai lausua sitä. Se on mustaa magiaa. Ei mahda tämän laulajattaren oikeaa nimeä löytyä varmasti mistään, vai mitä?

...muuttaisit mut taas eläväks
kuulevaks sekä näkeväks...

Aika monet Tisun lyriikatkin viittaavat noituuteen. Sabotage-biisi sopii suorastaan uskomattoman hyvin kuvaamaan hänen tilannettaan. Ehkä hän onkin zombienoita?

Toinen hyvä esimerkki on Yksinäisen keijun tarina. Laulun sanoituksessa esiintyy kaiken maailman keijuja, peikkoja, fauneja ja tiedä mitä ladykakkoja. Mistä kukaan normaali ihminen voi tietää, mitä keijujen maailmassa tapahtuu? Minä olen yrittänyt tarkkailla joskus montakin tuntia takapihallamme olevaa kantoa, jossa uskon asustelevan keijuja, mutta mitään ei ole ikinä tapahtunut. Silti ne keijut tulevat ja lämpyttelevät iltaisin huoneessani, ikkunalaudan alla, tasan minuutin välein vihreää keijuvaloaan...

Olen laskenut. Se on tasan minuutin välein. Keijut (tai KEIJUZOMBIENOITASHICUT??!) vainoavat minua.

Muistakaa tämä, ystäväni. Chiquita ei ole kaidalla tiellä. Voi olla, ettette enää kuule minusta mitään tämän tekstin jälkeen. Ehkäpä pian ovella onkin poliisi pidättämässä minut siitä, että masturboin julkisessa vessassa - ja miten kukaan voisi tietää siitä, paitsi Visu, joka on wisard, noita?

Jos Xixu saa minut kiinni, olen pulassa. Hän saattaa kiduttaa minua. Jopa tappaa.

...kipu korvaa ystävää.

---

http://www.feissarimokat.com/2011/12/chisun-salaliitto/

Sofi Oksanen - Puhdistus
***½
Virolaisen Aliide Truun pihalle ilmestyy tuntematon vieras - viroa puhuava, mutta selkeästi venäläisittäin kieltä murtava Zara. Kumpikin nainen edustavat erilaista aikaa ja paikkaa. Aliide on maalta oleva virolainen, joka on kokenut neuvostomiehityksen, Zara on venäläisen kaupunkielämän kasvatti, joka on länsimaalaistunut nopeasti. Heillä kummallakin on myös paljon yhteistä - kummallakin on takanaan menneisyys, johon liittyy paljon tuskaa, häpeää ja ikäviä päätöksiä. Naisten tarinoiden lankakerä alkaa purkautua kirjan edetessä.

Sofi Oksasen kirja käsittelee monia kuolemattomia teemoja kuten rakkautta, petosta, katkeruutta. Tarina etenee palasittain, non-lineaarisesti - jos edellisessä kappaleessa ollaan vuoden 1992 Virossa, seuraava voi sijoittua 80-luvun lopun Vladivostokiin tai toisen maailmansodan aikaiseen Viroon. Osittain non-lineaarinen eteneminen tekee kirjasta mielenkiintoisen, sillä tarina rakentuu pala palalta, avautuen hiljalleen ja palkiten lukijaansa. Toisaalta, ajoittain hyppiminen tasolta toiselle on puuduttavaa. Tarinasta tulee sirpaleinen ja sekava. Juuri kun jokin kohtaus on pääsemässä vauhtiin, se päättyykin ja alkaa uusi kohtaus, jossa tilanne ja tunnelma voivat olla täysin toisenlaisia.

Naisten tarinat ja niiden yhteen kietoutuminen ovat mielenkiintoisia, mutta juuri kerronnan pirstaleisuus jättää hieman pettyneeksi. Nopea pomppiminen aikatasolta toiselle ei varsinaisesti ole huono juttu, mutta jatkuvan hyppelehtimisen sijasta kuvaus ja hahmojen syventäminen jää puolitiehen. Kolmiulotteisen, syvän hahmon sijasta monet henkilöt jäävä kerronnassa vain pahvisiksi nukeiksi. Ehkä tämä "kaiken turhan" poisjättäminen selittyy Puhdistuksen taustalla - romaani pohjautuu samannimiseen näytelmään.

Sofi Oksasen läpimurtoteos on lukemisen arvoinen, ja vähintään romaanin tunteminen taitaa miltei kuulua jo kansalliseen yleissivistykseen. Silti etenkin pitkästyttävä alku ja ajoittain kaksiulotteiseksi jäävä kerronta jättää jälkeensä pienen pettymyksen. Neuvosto-Viron historia on mielenkiintoista, mutta esimerkiksi Zaran tarina ei järkytä, vaan se on nähty/luettu/kuultu erilaisina versioina jo kymmeniä kertoja.

Rehellisesti sanoen, odotin vuosia kirjan ympärillä pyörineen hehkutuksen jälkeen Puhdistuksen olevan parempi, mitä se loppujen lopuksi oli. Puhdistus ei ole mikään "omg wow uskomatonta", mutta se on silti ihan hyvä.

Dan Brown - Meteoriitti
***-
Yhdysvallat elävät mielenkiintoista aikaa - presidentinvaalit ovat meneillään, ja niin republikaanien kuin demokraattien ehdokas (istuva presidentti) ovat lähes tasoissa. Republikaanien ehdokas, senaattori Sexton, on saanut itselleen runsaasti uusia kannattajia kritisoimalla Yhdysvaltojen avaruusjärjestö NASAa. Istuva presidentti on kuitenkin pysynyt NASAn innokkaana tukijana. Samaan aikaan NASA on tehnyt ehkäpä vuosituhannen mullistavimman tieteellisen löydön. Kirjan päähenkilö Rachel Sexton, joka työskentelee tiivistäjänä tiedustelujärjestö NRO:ssa, saa kutsun tulla ns. siviilitutkijana varmistamaan löytöä. Erikoiseksi asetelman tekee, että Rachel on NASAa vastustavan republikaaniehdokas Sedgeway Sextonin tytär. Onko hän vain pelinappula valtataistelussa? Entä kuinka käy, kun asiat alkavat ajautua kohti kaaosta löydön ympärillä?

Dan Brown yhdistää taitavasti kirjassaan tiedettä, politiikkaa, tekniikkaa, evoluutioteoriaa ja osaa myös kirjoittaa niistä taitavasti. Kirja käsittelee joitakin elämän ja ihmisen ikuisia kysymyksiä.

Tarina on mukaansatempaava, mutta ajoittain mukana on pieniä epäuskottavuuksia. Osittain tapahtumat ovat ennalta-arvattavia ja vain eräs pieni käänne oikeastaan yllättää. Lisäksi itseäni on Brownin tuotannossa kyrpinyt tietynlainen "ylitäsmällisyys" - juuri kun toivo alkaa olemaan mennyttä ja henkilön X:n päivät ovat luetut, tapahtuukin jokin käänne Y, ja X pelastuu. Tai kun henkilöt A ja B tutkivat jotakin ja tekevät jonkinlaisen oletuksen, he osuvat aina oletuksellaan oikeaan. "Kyllä se vain on juuri näin, kuten heti alussa ajattelimme!" Näiltä kliseiltä ei säästytä tässäkään eepoksessa.

Meteoriitti on ihan mukava lukukokemus ja soveltuu esimerkiksi teknologiasta kiinnostuneille.

Stephen King - Auringonlaskun jälkeen
(novellikokoelma)
**
Uusimman novellikokoelmansa esipuheessa King harmittelee kuinka oli unohtanut, miten kirjoittaa novelleja. Menneessä aikamuodossa ilmaiseminen tarkoittanee, että King itse uskoo oppineensa kyseisen taidon uudestaan. Valitettavasti näyttö osoittaa muuta - suurin osa kokoelman novelleista on keskinkertaisia (Kuntopyörä, Heidän jättämänsä tavarat, New York Times erikoishintaan), osa jopa surkeita (Ayana, Harveyn uni, Levähdyspaikka) .

Muutamia mielenkiintoisiakin tapauksia löytyy. Novellissa N psykiatri saa neuroottisen potilaan, joka uskoo löytäneensä portin toiseen ulottuvuuteen. Psykiatri antaa potilaan tapaukselle nimen "N", ja uskoo potilaan puheet mainelaisen suon salaisuudesta olevan vain kuvitelmaa. Potilaan tapettua itsensä psykiatri ajautuu tarkistamaan suota ja alkaa pian oireilla potilaansa tavoin.

Kokoelman parasta antia on Hyvin tiukka paikka. Päähenkilö Curtis joutuu elämänsä tukalimpaan tilanteeseen. En uskalla kertoa juonesta tuota enempää, etten spoilaisi liikaa. Tämä novelli osoittaa taas kerran Kingin kykyä luoda eläviä ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Tosin elävyydellä ja mielenkiintoisuudella on hintansa: kokoelman paras tarina on myös kirjan pisin.

Stephen King - Julma leikki
****½

Aviopari on keksinyt piristää seksielämäänsä sitomisleikeillä. Gerald ja Jessie Burlingame lähtevät kesämökilleen, ja Gerald innostuu sitomaan vaimonsa aidoilla poliisikäsiraudoilla kiinni sänkyyn. Seksi saa hirvittävän käänteen, kun kesken kaiken mies saa sydänkohtauksen ja kuolee saman tien. Vaimo Jessie tajuaa olevansa kiinni sängyssä käsiraudoilla, keskellä kesämökkialuetta, jolla ei liiku syksyllä ketään. Aika kuluu, jano iskee, lihaskrampit alkavat, päänsisäiset äänet alkavat kiistellä, sekavuus lisääntyy, pelko kasvaa, Geraldin mätänevälle ruumiilleen saapuu raatokärpäsiä, kaikki ikävät muistot menneisyydestä nousevat pintaan. Eikä Jessie voi olla täysin varma, onko kaikki hänen näkemänsä, kuulemansa ja kokemansa täyttä totta vaiko vain hänen omaa mielikuvitustaan...

Olen pitänyt itseäni lukijana, joka ei vähästä hätkähdä. Kingin Julma leikki sai minut kuitenkin ajoittain järkyttymään. Jessien tuskalliset nuoruusmuistot ovat hätkähdyttäviä ja myös kuvottavia. Herttainen kesämökki muuttuu pelon, ahdistuksen ja kuoleman leikkikentäksi. Loppu on suorastaan huimaavan hieno. Jessie on uskottava hahmo, jolle ei haluaisi tapahtuvan mitään pahaa...

Hyytävä Julma leikki pitää lukijaa ottessaan kuin käsiraudat tarinan päähenkilöä. Julma leikki on Kingiä ja psykologista kauhua parhaimmillaan ja yksi tämän vuoden vaikuttavimpia lukukokemuksiani. Eräs suurimmista eduista on vielä se, että kirjaan ei ole buukattu yliluonnollisuutta, mikä on joskus ollut Kingin heikkous.
LUKEKAA! Miksei tämä ole noussut samanlaiseksi klassikoksi kuin esimerkiksi Carrie tai Hohto?

Maailma muuttuu, niin sinäkin, mutta ihQutusbiisin ihQuus pysyy.

Marraskuun parasta antia on amerikkalainen duo Karmin uudella kappaleellaan Hello. Karmin on jo pidempään ollut lupaavan oloinen yhtye, jolla on uutta soundia. Covereistaan Youtube-suosikiksi noussut bändi yhdistää musiikkiinsa tanssia, rockia, poppia ja rappia. Solisti Amyn kieli kääntyy monenlaiselle mutkalle.