IRC-Galleria

Joitain arvioita viime aikoina lukemistani kirjoista:

Arto Paasilinna - Ihmiskunnan loppulaukka
*½

Ihmiskunta on tulossa tiensä päähän. Arto Paasilinnan fantasiaromaanissa ihmiskunnan syntyvyys on pysähtynyt seinään 2000-luvun alkaessa. Ratkaisukeinoja ongelmaan ei löydetä. Maailman viimeisin lapsi syntyy Suomeen - nähtävästi vielä suomalaisen hevosmiehen sperma on laatutavaraa.

Ihmiskunnan loppu on mielenkiintoinen ajatus, ja kirjan lähtökohta tuntuu siten hyvin innostavalta. Kirjaa lukiessa voisi olettaa Paasilinnan käsittelevän vaikkapa sairauksia, vanhuuskysymystä, sotia, erilaisia kriisejä, poliittisia tilanteita jne. Syntyisikö levottomuuksia ja johtuisivatko oudot ajat uusiin uskonnollisiin liikkeisiin? Paasilinna tyytyy kuitenkin käsittelemään osaa noista asioista vain pinnallisesti, osaa ei ollenkaan - kirjailija on ratkaissut, että kolmesataa sivua pitkä jaarittelu puhuvista suomenhevosista on kiinnostavampaa luettavaa.

Ja niin, ihan oikeasti, puhuvista suomenhevosista. Suomenhevosista on kehittynyt suomen kieltä osaava kanta, jonka varaan lasketaan ihmiskunnan kaiken henkisen perinnön säilyttäminen.

Halvalla kirpparilta vedetty teos edustaa uudempaa Paasilinnan tuotantoa, ja kuten tiedossa on, ovat varsinaiset helmet jääneet korpifilosofikirjailijan uran lopun aikana harvemmalle. Ihmiskunnan loppulaukka on ajoittain ihan hauska, mutta pääasiassa kirja onnistuu kiertämään kaukaa kaikki ne hauskat ja mielenkiintoiset ajatukset, joita juoneen olisi voinut liittää.

Arto Paasilinna - Hirttämättömien lurjusten yrttitarha
***½
Lapin erämailla tapahtuu kummia. Peuravuoma-nimistä luomutuotetilaa kummastellaan - sitä ympäröi massiivinen aita ja sinne väitetään kadonneen ihmisiä. Supon agentti Jalmari Jyllänketo on saanut tehtäväkseen ottaa selvää tilan tapahtumista ja soluttautuu tilalle esittäen luomutarkastajaa.

Tila paljastuu hämäräperäiseksi. Entisen rautakaivoksen tunneleissa kasvatetaan sieniä loistelamppujen valossa - orjatyövoimalla. Tila on onnistunut vangitsemaan jos jonkinlaista moottoripyöräjengiläistä ja saatananpalvojaa kaivokseen. Vaikkei toiminta olekaan aivan laillista, poliisina Jyllänketo innostuu jakamaan oikeutta erilaisille rikollisille - hän siis liittyy mukaan tilan toimintaan.

Paasilinna pääsee oikeuksiinsa tässä kirjassa - se on hauska ja absurdiudessaan aivan hulvaton.

Johanna Sinisalo - Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita
*****-

En ollut tutustunut aiemmin Johanna Sinisalon tuotantoon, mutta ainakin ensimmäinen lukemani teos häneltä teki minuun vaikutuksen. Novellikokoelma "Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita" kokoaa yhteen joukon Sinisalon urallaan kirjoittamia novelleja, joissa maailma eroaa jollain tavalla todellisesta. Muutos voi olla hyvin pikkuinen tai hyvin merkittävä, mutta ennen kaikkea se on häiritsevää.

Kohteleeko maailma HIV-positiivisia eri tavalla? Kuka oikeasti hallitseekaan tulevaisuuden maailmaa? Millaista on lähitulevaisuuden seksuaalietiikka tai lasten maailma?

Oma suosikkini kirjasta oli novelli "Tango merellä", jossa päähenkilö, nuori nainen, herää risteilijälaivan hytistä. Hän on viimeisillään raskaana, muttei hän ollut sitä laivaan astuessaan. Vuodenaikakaan ei ole sama kuin laivan lähtiessä. Silti kyseessä on sama laiva ja sama hytti, johon hän ystävänsä kanssa aiemmin majoittui. Mitä ihmettä on tapahtunut? Tango merellä on hykerryttävän hauska ja mahtavan outo tarina vaihtoehtoisesta todellisuudesta.

Kokonaisuudessaan teos oli viime vuoden lukukokemuksistani yksi hienoimmista. Suosittelen jokaiselle!

Leena Lehtolainen - Tappava säde
****+

Turvakodissa työskentelevä sosiaaliterapeutti Säde Vasara on koko ikänsä ollut harmaa persoona, joka on elämässään esiintynyt enemmänkin objektina tai tarkkailijana. Yllättäen Säde muuttuu - hän siirtyy sivustakatsojan roolista tekijäksi.

Turvakodissa, jossa Säde työskentelee, ravaa aina samat naiset. Jokainen heistä kokee perheväkivaltaa ja hakeutuu hetkeksi turvaan. Kuvio on lähes aina sama - nainen tulee lyötynä paikalle, mies lupaa parantaa tapansa ja hakee naisen pois, sen jälkeen homma alkaa alusta. Säde kyllästyy sovitteluun ja päättääkin ruveta murhaamaan väkivaltaisia aviomiehiä tai äitiään uhkailevia poikia - oikeastaan hänen ei tarvitse tehdä konkreettista surmaa, hän vain avustaa miehet kuolemaan pienillä teoillaan.

Tappavan säteen teemana oleva perheväkivalta on rankka asia, ja lyötyjen naisten tarinat ovat surullisia. Oman jännityksensä tarinaan tuo murhan suunnittelun ja toteuttamisen kutkuttavuus - miten ja missä, entä jääkö Säde kiinni teoistaan?

Tarinassa vilahtaa virkavaltaa edustava Maria Kallio, joka tunnetaan Lehtolaisen tuotannosta omasta Maria Kallio -dekkarisarjastaan. Marian sanat ovat salaperäisiä - onko komisario tietoinen Säteen uudesta "harrastuksesta"? Mukaan tarinaan astuu myös linnakundi Kalle, joka on hyvyydessään ja pahuudessaan ristiriitainen hahmo.

Tappava säde on teemoillaan ja tarinallaan moniulotteinen ja ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Nimen sisältämä sanaleikki on tietenkin myös nerokas.

Helene Hegemann - Aksolotli. Yliajo
*½

Berliiniläinen Mifti on 16-vuotias teinityttö, joka käyttää milloin mitäkin huumetta ja panee milloin ketäkin ihmistä sukupuolesta ja iästä riippumatta. Hän elää rappioelämää Berliinin boheemilähiöissä ja alkaa kirjoittaa jonkinasteista päiväkirjaa elämästään.

Aikoinaan pienellä kohulla vastaan otettu kirja sai kiinnostukseni heräämään, ja nyt bongasin tämän Suomalaisen kirjakaupan alennuksista. Kiinnostukseni laantui kuitenkin nopeasti pettymykseksi: "Aksolotli. Yliajo" on pääasiassa sekavaa hetkestä toiseen pomppimista. Hegemann on selvästi verbaalisesti lahjakas, mutta monet hienot kielikuvat jäävät ikään kuin avaamatta. Esimerkiksi Miftistä kerrotaan, että "hänen peräänsä jää miljoonien särjettyjen sydämien tuhkavana". Yleensä jotain tällaista runollista lausetta seuraakin vain toinen vastaava tokaisu, joka ei liity millään selvällä tavalla edelliseen.

Myös juoni jää vajavaiseksi - se koostuu toisiinsa löyhästi liittyvistä tapahtumista, enkä itse kyennyt erottamaan mitään punaista lankaa koko skeidasta. Miftin kaoottinen elämä junnaa vain paikoillaan and that's it.

Kirjalla on toki myös ansionsa - oudot jutut ovat toisinaan ihan inspiroiviakin, mutta pieni tutkiskelu netin maailmassa ja kirjan takana olevan "lähdeluettelon" parissa paljastaa, että valitettavan suuri osa kirjan kuvauksesta on kopioitu muualta - esimerkiksi eräästä saksalaisesta blogista. Kuvaus berliinäisbohemiasta antaa kuitenkin mielenkiintoisen kuvan Saksan pääkaupungin yöelämän eräästä puolesta kaikessa sekavuudessaan. Nämä pari etua jäävät kuitenkin niin pieniksi, etten itse kirjaa suosittelisi - toisaalta sitä koskevat arvostelut ovat olleet ristiriitaisia lähtien kehnosta viiden tähden arvioihin.

Agatha Christie - Salaperäiset rukiinjyvät
***

Salaperäiset rukiinjyvät on tyypillinen Agatha Christien kirja - tässä liikemies murhataan, ja outona yksityiskohtana hänen taskustaan löytyy rukiinjyviä. Kuka voisi olla murhan takana?

Kirja on mukava viihdelukemista, muttei erityisen syvällinen tai muutenkaan ihmeellinen. Jos Christien tuotanto miellyttää, tämä kannattaa toki lukea.

Minähän olen tunnetusti aito gentlemanni ja supliikki naistennaurattaja. Nyt alkavan viikonlopun kunniaksi jaan jokaiselle miessukupuoliselle palan viisauttani, jotta heilläkin kävisi mahdollisesti flaksi. Vinkit soveltuvat tietty pääasiassa naisen iskemiseen, mutta näitähän voi soveltaa muuhunkin kuin perinteiseen hetero-deittailuun.

1. Kehu tytön hiuksia. Mainitse esimerkiksi värin olevan hyvä, totea sen jälkeen että omassa päässäsikin kyseinen väri on nähty. Osoittipa nainen kyseistä faktaa kohtaan kiinnostusta tai ei, jatka luettelemalla jokainen mahdollinen päässäsi joskus käväissyt sävy eli musta valkoinen vihreä lime tummanvihreä jade lila violetti punainen pinkki tummanpunainen oranssi sininen turkoosi tummansininen ruskea ja niin edelleen. Listan lopuksi saatat saada naiselta puhelinnumerosi (sillä hän todennäköisesti kaipaa itselleen jotain ihQ-d44-homppelikaveria, jolla on hassuja hiustyylejä, tai vain siksi, että onhan se kivaa kun on joku, jonka hirveille hiuksille voi nauraa).

2. Ole avoimesti oma itsesi. Kerro siis heti alkuun biseksuaalisista taipumuksistasi. Jos olet ihan oikeastikin biseksuaali, kerro se heti kätellessä. Heteron jätkän kannattaa huomauttaa vaikka halailevansa kavereitaan tai mainita mahdollisista yhteisistä saunailloista härskiin sävyyn. Mikäli nainen herättää seksuaalista kiinnostumista sinussa, kannattaa se ilmaista hänellekin suoraan: minä totean olevani kokeillut jo hauskanpitoa miesten kesken, mutta tuheron suhteen taidot ja kokemukset eivät ole merkittäviä. "Haluaisitko sinä opettaa minua?"

3. Osoita pitäväsi huolta ulkonäöstäsi. Voit esimerkiksi käyttää liian tummaa meikkivoidetta. Ihon saa paljon paremman näköiseksi ja ne pari finniä katoamaan, kun peittää koko naaman oranssilla tökötillä. Näytät hyvinvoivalta ja ruskettuneelta vuoden pimeimpinäkin aikana. Misut ihastuvat tasaiseen, kiiltävään ja oranssiin ihoosi ja ovat pian kimpussasi kuin muurahaiset sokeripalassa.

4. Heitä itsestäsi läppää koko ajan. Vitsaile hiuksistasi, huonosta yleiskunnosta ja yleisestä nörttiydestäsi, unohtamatta muita noloja puoliasi. Tämä ei tee sinusta mimmin silmissä täyttä läppää, vaan totta kai se osoittaa kykysi olla itseironinen ja älykäs.

5. Viihdytä naista mielenkiintoisilla jutuilla. Kerro esimerkiksi pohtineesi Matkuksen rullaportaiden toimintaa - läheskään kaikki eivät ole varmasti huomanneet, mutta uudenaikaiset liukuportaat kiihdyttävät vauhtiaan niille astuttaessa. Perustuuko tämä liike- vai painotunnistimiin? Vai molempiin? Pohdi myös uudenaikaisten liukuportaiden ekologista vaikutusta - todennäköisesti sähkölaskuun syntyy pientä säästöä, kun portaita ei pidetä jatkuvasti täydellä vauhdilla paahtamassa. Lisäksi on hyvä huomata, että monissa muissa uudemmissa kauppakeskuksissa on vastaavanlaisia rullaportaita, mutta Kuopiossa suurin osa on edelleen vanhanaikaisia, tasavauhtisia laitteita.

6. Vanhoissa, jo toimiviksi osoitetuissa iskurepliikeissä kannattaa pysyä jatkossakin. Iske kaverisi kämppis kysymällä tältä tupareissa "käyt sä usein täällä?" tai hurmaa vastakkaisen sukupuolen edustaja baarissa toteamalla: "sulla on varmaan sokeritauti ku sullon noin makee perse".

7. Kukaan ei ole täydellinen, ei hänkään. Joskus on hyvä näyttää naiselle kaapin paikka osoittamalla, että jos ei itsekään ole niin täydellinen, niin ei sitä ole naikkonenkaan. Huomauta epäsymmetrisistä kulmakarvoista tai muuten vain levinneestä meikistä. Jos peitevoiteen alta paljastuu häivähdys atooppisesta ihosta, ota osaa ja kerro itselläsikin olleen joskus akne. Entä löytyykö lantiolta löysää?

8. Paljasta itsestäsi syvällisempi puoli. Syvällinen puoli tekee sinusta mielenkiintoisemman ja tuo sinuun uudenlaista tarttumapintaa. Jos tunnet kiinnostusta jotakuta kohtaan, angstaa hänelle läpi koko elämäntarinasi. Kerro huonosta lapsuudesta, menneisyyden traumoista, koulukiusaamisesta, kehnoista ihmissuhdetaidoistasi, perheongelmista, yläasteen pahimmista teiniangsteista ja siitä, ettei sinulla ole lainkaan kavereita. Hyvällä onnella kaikki tämä laukaisee naisen sisällä hoivavietin, joka koituu eduksesi.

9. Osoita olevasi sosiaalinen ihminen. Tutkitusti mies, jonka ympärillä on paljon kavereita, herättää naisissa enemmän kiinnostusta kuin yksinäinen erakko. Liity siis baarissa myös niiden ihmisten seuraan, jotka eivät normaalisti kanssasi olisi (kyllä ne sinua humalatilaltaan kestävät) tai joiden kanssa et itse normaalisti hengaisi (kyllä sinä niitä pillun puutteessa kestät). Käydessäsi bongaamasi naisen kanssa mielenkiintoista keskustelua Lähi-idästä antiikin Kreikkaan tulleista kulttuurivaikutteista, pysäytä keskustelu kuin seinään ja mene puolen tunnin ajaksi juuri saapuneen tuttusi luo vaihtamaan kuulumisia. Pieni hylkäys osoittaa vain, että olet sosiaalinen etkä niin epätoivoinen miltä näytät (vaikka nyt sitten oikeasti olisitkin).

10. Raha ja sillä tarjottava hemmottelu ovat varma tie naisen sydämeen. Vie nainen esimerkiksi johonkin rasvaiseen turkkilaispizzeriaan, ja pyydä kohteliaasti, että tämä ostaisi juomansa (ja no, totta kai pizzansakin) itse. Itse myönnän yleensä rehellisesti, etten juuri kyseisellä hetkellä ole varoissani, mutta kyllä tilanne helpottuu, kunhan lukion jälkeen opiskelen viisi vuotta jotakin media-alaa päästäkseni valmistumisen myötä nauttimaan työttömänä hyvinvointiyhteiskunnan sosiaaliturvasta. Lupaa tarjota seuralaisellesi vaikkapa lonkero, jos tämä suostuu tapaamaan sinut toisenkin kerran.

......

Jos näillä ei irtoa, niin ei sitten millään.

Viime Tapaninpäivänä satuin törmäämään Nelosella olevaan jonkinlaiseen Junior Master Chef -ohjelmaan. Kolmosella etsitään osallistujia (vai katsojia? joko se alkaa? no ei kyllä oikeastaan edes kiinnosta) johonkin vitun KIDSing-lauluohjelmaan. Muistaakseni joskus oli joku formaatti, jossa etsittiin pentuja heittämään rappia. Skidien tanssiskaboja on varmasti olemassa.

Minua oksettaa katsoa, kun lapset laitetaan kilpailemaan keskenään.

En pidä itseäni minään kukkahattutätinä enkä ala väittämään näiden kilpailujen johtavan jossain vaiheessa anorektisten lasten mallikisoihin tai johonkin muuhun yhtä epäterveeseen toimintaan. Ei sinällään, ehkä minä olen kaikesta muka-radikaaliudestani huolimatta vähän kukkahattutäti (ja tiedä oikeasti kauanko menee ennen kuin joku keksii lanseerata Pirpanoiden Huippumalli haussa -formaatin) - minusta nämä nykyiset lasten kilpailut ovat huolestuttavia ja ihan vaan kuvottavia.

En vastusta niitä söpöjä pikkukilpailuja, joissa kisataan vaikkapa pikkuisen karkista puolituntisen jakson ajan ja kaikki on lopuksi hymy suupielessä, mutta aikuisten maailmaan sijoittuvat ohjelmat aikuisten palkinnoilla ovat vain väärin.

Olen miettinyt muun muassa noita hopparikakaroita, jotka kiskovat itselleen levytyssopimuksia ja vetävät parin vuoden levytys- ja keikkailurundin. Onko välttämättä lapsen itsensä etu, että paljon tärkeämpien asioiden (koulu, kaverit, oman identiteetin hiljattain rakentaminen) tilalle tulee vartin kuuluisuus, jonka jälkeen kukaan ei muista ressukan nimeä? Palveleeko tämä sittenkin enemmän levy-yhtiön osakkaiden ja pomojen etuja?

Lapsitähteys on paras tapa varmistaa, ettei myöhemmällä iällä kykene tulemaan otetuksi vakavana artistina. Suomalaisista tähän on tainnut pystyä vain entinen tenavatähti Jonna Tervomaa, joka on halunnut tehdä jyrkän eron lapsitähtiaikoihinsa. Ulkomailla tässä on vissiin onnistunut jotensakin aikuistunut Justin Beaver, joskaan en ole vieläkään ymmärtänyt, miten se sen teki. (ei muuten ollut vahinko toi sukunimi jos sitä mietit)

Pikku Gay ei päätynyt julkisuuteen kilpailun kautta, mutta aloitti 16-vuotiaana. Nyttemmin poikaparka on tiettävästi sotkeentunut huumepiireihin eikä kukaan ole koskaan kuullutkaan pari vuotta sitten julkaistusta comeback-singlestä "Mestari on takas". Vai sattuuko joku olemaan? En minä ainakaan. Wikipedia vaan tiesi kertoa. Voe voe. Aikanaan sama ongelma voi kohdata myös nyt pinnalla olevaa Robinia - myykö musiikki vielä esimerkiksi äänenmurroksen jälkeen?

Lapsi- ja teinitähtien lisäksi on aina ne, joista staraa ei tule. Jollekin tulee aina paha mieli. Pettymyksien kokeminen ja käsittely on tärkeä osa lapsuuden ja nuoruuden kehitystä, mutta kukaan kasvatuspsykologi on tuskin tarkoittanut sitä, että omat negatiiviset tunteet ja katkeransuloiset kyyneleet täytyisi vuodattaa tv-kameroiden edessä.

Minusta lasten pitäisi oikeasti antaa olla ihan vain lapsia. Tenavatähdeksi, rap-artistiksi tai mestarikokiksi ehtii myöhemmällä iälläkin, ja vanhempana ihminen on myös enemmän sitä, mitä oikeasti on - eikä vain curling-vanhempiensa mielivallan muokkaama tahdoton marionettinukke.

Olenko vain tyhmä tai muuten naiivimielinen
Kun olen aina yrittänyt olla sellainen
Joka ois avoin mukava ja kaikin tavoin kohtelias
Oonko turhaan odottanut et se maksettais takas

Jos jokin asia ihmisissä mua sapettaa
Niin se et jokainen esittää toista parempaa
Toista paremmin neuvoo miten elää elämänsä
Vaikkei osais pitää huolta ees itsestä

Ei kiinnosta, haistakaa paska

Kyllä minä tiedän etten mitään oikein tee
Koska en osaa tehdä mitä muut käskee
Kyllä minä tiedän etten oikein päin mee
Enkä ole sitä mitä muut tarvitsee
Ei minulla ole mitään ketään vastaan
En vaan tahdo lähtee muiden mukaan
En väitä olevani parempi tai täydellinen
Olen vain sitä mitä vittu olen

Luulinko mä väärin vai onko multa jotain hukassa
Kun luulin et nykyajan individualistiyhteiskunnassa
Voisi olla jopa hyväksyttävää ja normaalia
Et jokainen ei oo sitä mitä muut tahtoo vaalia

Enkä nyt sano et aikoisin niiden vuoks luovuttaa
Päinvastoin mieleni lisää vaan jaksaa huutaa
Kyllä jaksan vaikka yrittivät myrkyttää mieleni
Raiskata itsetuntoni huumata mut ja katkaista kieleni

Ihmisiksi monet osaavat olla joskus todella sikoja
Toista on helppo haukkuu kun ei nää itsessä mitään vikoja
Koska meitä on niin vitusti toisille voi vapaasti jakaa tuomioita
Kunhan itse saa vain ja ainoastaan sitä positiivista huomiota

Kyllä minä tiedän etten mitään oikein tee
Koska en osaa tehdä mitä muut käskee
Kyllä minä tiedän etten oikein päin mee
Enkä ole sitä mitä muut tarvitsee
Ei minulla ole mitään ketään vastaan
En vaan tahdo lähtee muiden mukaan
En väitä olevani parempi tai täydellinen
Olen vain sitä mitä vittu olen

Elämme kapitalistisessa maailmassa ja kulutuskulttuurissa, jossa yksilöitä kannustetaan ostamaan milloin mitäkin ja tuottajat vastaavat kysyntään tarjoamalla jos jonkinlaista enemmän tarpeetonta, vähemmän tarpeellista hyödykettä.

Kyllähän esimerkkejä riittää - vaatimattomana kännykkäpelinä aloittanut Angry Birds on nyt vihkojen kansissa, leikkipuistoissa ja nyt myös pankkikorteissa. Julkisuuden henkilöillä on omia nimikkotuoksujaan. Presidentinvaalien alla Paavo Väyrynen rahoitti kampanjaansa myymällä naamallaan varustettuja kahvikuppeja, jotka kaiken lisäksi vielä nousivat oikeasti suosituksi hittituotteeksi. Hello Kitty -merkintä voidaan löytää pyyhekumeista, sukista ja jopa kondomeista.

Miksei viedä tuotteistamista vielä hieman pidemmälle? Maailmassa on paljon järjestöjä, henkilöitä, yrityksiä, tuotemerkkejä ja aatteita, jotka voisivat tuotteistaa itseään tehokkaammin. Koska asioista päättävät eivät ole sitä keksineet, täytyy jonkun muun - eli minun - tuoda nämä loistavat ideat esiin.

Ja jos joku näistä ideoista päätetään toteuttaa, niin minulle riittää ihan vain kunnia.

Horny Birds -kondomit

Angry Birds on jo vaikka missä, joten miten olisi myös omat kondomit? Tällä kertaa nimi voitaisiin muuttaa kuitenkin vaikkapa Horny Birdsiksi. Kondomit voisivat itsessään olla kuvioinneiltaan tuttujen lintujen näköisiä, mutta niissä (ja paketin kannessa) lintujen ilmeet eivät olisikaan tällä kertaa niin äkäisiä, vaan enemmän hymyileviä ja helpottuneita. Seksihän on kivaa. Eihän lintujen aina tarvitse olla niin vihaisia.

Kokoomus-wc-paperi

Lupaudun ostamaan vai tätä wc-paperia, mikäli tämä tulee joskus markkinoille. Kaiken elämän tuskan, hyvinvointivaltion rappeutumisen, yksityistämisen ja tuloerojen kasvun keskellä kuka tahansa työläinen voisi eriöistunnon päätteeksi vetää suuret tai pienet paskarannut porvaripuolueen logoon.
Mahdollisesti markkinoille voitaisiin tuoda myös paperin special edition -versio, jossa kokkarien logon tilalla olisikin puolueen ministereitä, merkittäviä vaikuttajia ja muita pahimpia roistoja. Paska ei ole tarttunut aiemmin ministeri Alexander Stubbin tefloniseen pintaan koulukiusaajataustasta ja EVVVK-lausunnoista huolimatta, mutta ehkäpä se tapahtuu viimein paperiseen versioon.

Grand Theft Auto -pistooli

On kummallista, miksei aseteollisuus ole vieläkään tajunnut liittoutua peliteollisuuden kanssa. Kohutuissa GTA-peleissä liikutaan vapaasti kolmiulotteisessa pelimaailmassa joko ihan vain hauskaa pitäen tai tehden mahdollisia tehtäviä, jotka voivat vaatia väkivallan käyttöä. Pelien aseet ovat usein oikean maailman aseita.
Vuonna 2008 GTA IV -peliä on myyty 22 miljoonaa kappaletta.Mikä voisikaan olla parempi tapa tuoda vaikkapa uusi pistooli markkinoille kuin brändäämällä aseen kahvaan esimerkiksi Grand Theft Auto -logo? Sama pistooli näyttelisi sitten seuraavassa GTA-pelissä merkittävää osaa, ja vihollisia listiessään pelaaja pääsisi tutustumaan aseen ominaisuuksiin. Amerikkalaisille pistoolin omistaminen on kansalaisoikeus, joten aseen tullessa asekauppojen hyllyille se menisi kuumille kiville.

Martina Aitolehti -äitiyspakkaus

Martina Aitolehti on muusikon (ai onko se muusikko?), näyttelijän (onko se muka näyttelijä?) ja mallin (onko se malli?) uransa (onko sillä ura?) lisäksi myös äiti. Perinteinen äitiyspakkaus on pitänyt pääasiassa sisällään joitakin vauvanvaatteita, mutta nyt olisi korkea aika tehdä päivityksiä. Mukaan voisi laittaa esimerkiksi Martina Aitolehden tähdittämän Martina ja Esko: Vauvakuumetta -sarjan DVD:n. Sarjan katsominen opettaisi paljon - miten purkaa stressiä, mitä kaikkea vauvan saaminen tulee tarkoittamaan ja että huonomminkin voisi mennä. Vauvanvaatteet voisivat tietenkin olla Martinan tekemää designia. Lisäksi mukaan voisi upottaa vielä Martinan soololevyn, parempihan ne on vaikka valtion rahoilla ostaa kuin myydä tienpäällysteeksi Kiinaan.

CERN-potenssilääke

Viagra on eräs suurimmista markkinaraoista maailmalla. Kaikkiallahan sitä halutaan ostaa, mutta useimmiten ostotapahtumat tehdään pimeillä markkinoilla. Tämä on ymmärrettävää, sillä onhan se oikeasti nyt aika noloa mennä jonkin lerppanan takia lääkärille ja noutaa siniset tabut paikallisapteekista, jossa pahimmassa tapauksessa työskentelee tuttuja. Suurin osa potenssilääkkeistä on usein ulkomailta tuotua, enemmän tai vähemmän epäilyttävää tavaraa.
Nyt CERN voisi tuoda ihmisten elämään jotain käytännön hyötyä. Sveitsiläisillä on ennestään jo epämääräiset pankkitilinsä, nyt kyseisen maan ja Ranskan rajalla voitaisiin aloittaa potenssipilleritehtailua. Samalla kun ihmiset olisivat entistä kiinnostuneempia myös CERNin keskuksen ja sen hiukkaskiihdyttimen hienouksista, pystyn jo näkemään sieluni silmillä tulevan mainoslauseen: "CERN-viagra saa sinunkin hiukkasesi kiihtymään."

The Pope Collection

Katolisen kirkon on aika vastata populaarikulttuurissa esiintyviin illuminatisymboleihin. Vaikka ristiäkin käytetään usein eri laulajien ja näyttelijöiden pukeutumisessa, se ei ole niin muodikas symboli kuin se voisi olla. Ruotsalaisvaateliikkeen ja Paavin on aika yhdistää voimansa - uusi kokoelma Made by B XVI ottaisi vaikutteita katolisen kirkon johtajan tyylistä ja kardinaalipuvuista. Britit ovat rakastaneet aina näyttäviä hattuja, ja voisiko jotain näyttävämpää olla kuin korkea Vatikaanin hallitsijan hatun kopio? Jos niinkin hirveä asia kuin Crocs-sandaalit onnistuttiin saamaan muodikkaiksi, voi vain arvailla, millaisen sensaation punaiset kalastajankengät saisivat aikaan muotimaailmassa - nehän ovat vieläpä Italiasta.

Mikki Hiiren brändäys

T-paidat, videot ja muu shitti ei riitä! Miten olisi äänentoistojärjestelmä, joka muistuttaisi Mikki Hiiren päätä? Tyylikkään musta kokonaisuus, jossa alin, pyöreä osa toimisi subbarina ja kaksi ylempää ja pienempää osaa varsinaisina kauttimina. Entäs Mikki-viina? Tai Mikki-kalja? Disneylla olisi varmasti tarpeeksi pätäkkää ostaa koko Karhu-olutta tuottava yritys, joten Karhun logon voisikin muuttaa tunnetun pallokorvan pään muotoiseksi.

Joku hirveä muotishitti

Musiikkiteollisuuteen saataisiin uutta potkua, jos jostain perseestä saataisiin kaivettua joku entuudestaan tuntematon artisti, joka laulaisi jonkun yksinkertaisen kappaleen. Biisissä pitäisi olla jonkinlaista tarttuvuutta ja jopa muka jokin "syvällinenkin" puoli, jota voidaan tulkita. Videoon lisätään jokin pöljä tanssi, jota ei tarvitse olla edes keksitty itse, tärkeintä että kaikki joraavat sitä. Sitten tämä ilmiö onkin joka paikassa - se kuuluu ja näkyy joka suunnalta, eikä kukaan oikeastaan tiedä miksi, mutta niin se vain tekee. Laulaja laitetaan esittämään sama biisi ja tanssi tuhansia kertoja, hänen naamansa painetaan kaikkiin lööppilehtiin. Kahden kuukauden päästä kukaan ei tosin muista koko juttua, mutta rahat on jo kääritty.

.....

http://www.kittyhell.com/2007/11/12/hello-kitty-condoms/

Paljon onnea vaan
Paljon onnea vaan
Paljon onnea mun rakas honey bunny 3310
Paljon onnea vaan <3

Rakas luurini viettää tänään 11-vuotispäiviään!

Kuluneeseen vuoteen on mahtunut paljon actionia. Hukkasin pikkuisen esimerkiksi kesällä Kuopion torille - olin vain hajamielisesti jättänyt sen lojumaan torikiveykselle. Tullessani takaisin sitä etsimään oli se jo kadonnut. Ilta baarissa meni synkissä tunnelmissa ja mietin, oliko tässä viimein legendan loppu. Sinikään ei onnistunut parantamaan mielialaani, vaikka hän sentään tarjosi minulle kaljan ja haukkui lippistäni.

Myös esimerkiksi Anniina epäili Apteekkarin terassilla jutellessamme puhelimen kohtalon olevan synkkä. "Joku on varmaan ajatellut sen olevan vain lapsen leikkipuhelin ja heittänyt roskiin."

Toisin kävi. 3310 ei ollut joutunut roskiin, se ei ollut joutunut teinien ilkivallan kohteeksi, vaan joku vanhempi (IHANA<3) rouvashenkilö oli kiikuttanut sen poliisiasemalle. Legendat eivät kuole koskaan.

HÄN ottaa onnitteluja vastaan! ^^

Kun uusi starttaa käyntiin, lienee sopivaa tarkastella myös kulunutta vuotta. Mitä kaikkea mahtui Erkin vuoteen 2012? Noh, ei paljoa mitään kummallista tai mielenkiintoista, mutta onhan siitä pakko kirjoittaa sillä elämme aikaa, jolloin mitä tahansa "minä minä minä" -paskablogia luetaan (ei hätää tämän lukeva kaverini, kyllä juuri sinun blogisi on minusta kiinnostava!) .

Mistä tulikin mieleen, että olen vakavasti alkanut harkitsemaan tämän skeidan siirtämistä jonnekin ihan "oikeaan" blogisivustoon. Tämä voisi tehdä höpinöideni seuraamisen helpommaksi niille, jotka eivät teinigalleriassa tunnuksia omista. What u think? Mene ja tiedä, harkitsen sitä, toisaalta tännekin olen kirjoittanut vain omaksi huvikseni odottamatta kenenkään lukevan näitä... Positiiviseksi yllätykseksi yllättävän moni vissiin lukee kuitenkin!

Siirryttyäni lärvikirjaan kirjoittaminen on jäänyt ajoittain vähemmälle. Hups.

Teinigallerian raapustuksista
Vuoden luetuin juttu oli marraskuun "Turkistarhauskielto voi huonontaa eläinten oikeuksia", joka pysyi noin puolisen viikkoa kiivaan keskustelun osasta etusivulla. Minusta oli hienoa, että aihe herätti keskustelua, mutta samalla väittelyä oli välillä hyvin ärsyttävää lukea, etenkin silloin, kun keskustelijat menivät henkilökohtaisuuksiin.

Oma suosikkini oli teksti lokakuulta, jossa käsittelin sitä, miksi hätäilemme Venäjän Pussy Riot -bändistä, kun myös länsimaissa on vastaavanlaisia ihmisoikeusongelmia.

Kirjoittamisharrastuksesta
Kirjoitin vuoden aikana joitakin novelleja, joita en ole kuitenkaan täällä teinigalleriassa julkaissut, eivät tahdo mahtua yhteen blogimerkintään. Novellien kynäileminen on noussut runojen ohella yhdeksi keinoksi purkaa tunteitani. Lisäksi ihmisten hämmentäminen niillä tuo minulle joitakin hassuja kicksejä... Hmm.

Runoista (vai ovatko nämä lähempänä laulujen sanoituksia?) oma suosikkini on helmikuussa kirjoitettu Aikuinen tyttö ( ErQ ) , johon keksin joitakin mielestäni hyviä ja ainutlaatuisia säkeistä.
"On toisten synttäreillä Nalle Puh -lautasia
Omilla vedän Tapsaa ja Cipralexia"

Vuoden 2012 ihQutusbiisit
Tammikuu: Sean Paul feat Alexis Jordan - Gotta Love Ya
Helmikuu: Neon Hitch - Fuck U Betta
Maaliskuu: Lana Del Rey - Born to Die
Huhtikuu: Inna - WOW
Toukokuu: Mint Julep - Aviary
Kesäkuu: Kylie Minogue - Time Bomb
Heinäkuu: Daughtry - Outta My Head
Elokuu: Alexandra Stan - Lemonade
Syyskuu: Mariska - Liekki
Lokakuu: Luca C Brigante feat Róisín Murphy - Flash of Light (Solomun remix)
Marraskuu: Karmin - Hello
Joulukuu: Mariska - Matkalla Manalaan

Näistä suurin hitti lienee ollut Lana Del Reyn biisi, muuten onnistuin ottamaan ihQutukseen mielestäni sopivasti valtavirrasta poikkeavia biisejä - joskin myös Neon Hitchiin ja Mariskan Liekkiin on tullut radioissa törmättyä usein.

Pinnallisuuksista
Värjäsin tammikuussa ns. Cruella de Vil -tukan eli toinen puoli päästä oli vaalea/valkoinen, toinen musta. Jaksoin tätä hiusmallia noin yksitoista kuukautta, mikä on kaikkien aikojen ennätys - aiempi ennätys lienee sinisten hiusten lähes puoli vuotta kestänyt kausi.

Cruella-tukan kunniaksi päätin myös pitää koko hiustyylin ajan muutakin olemusta mustavalkoisena. Harmaan sävyt sallin tietty kanssa, ja joskus korvessa ollessa pidin päällä kyllä esimerkiksi tummanvihreitä maastohousujani - samoin tummansinisiä farkkuja tuli pidettyä välillä.

Harva tyyli on vaikuttanut identiteettiin yhtä paljon kuin Cruella-tukka teki - sinisistäkin suortuvista irtosi aikoinaan reilusti vitsin aihetta, mutta mustavalkoisuudesta ja dalmatialaiskoirista tuli varmaan vitsailtua sitäkin enemmän. "Kuka nyt olisi muuten niin hullu, että värjäisi tukkansa niin, että toinen puoli on musta ja toinen valkea?" Samoin tulin ajoittain leikitelleeksi sukupuolirooleilla - vaalea edusti feminiinisempää, tumma maskuliinisempaa ("onko sulla sellainenkin?") puoltani.

Vuoden kuvista oma suosikkini on kaverini Hellun ottama ns. poikapusukuva, jossa kummatkin Erkit suutelevat toisiaan. :) Tuohan on jopa söpöä, ehkei ihmissuhde-elämäni olekaan tuhoon tuomittu - kiirettä saan pitää kyllä, mikäli haluan tosin jonkun kanssa oikeasti pusutella koulun käytävillä.

Kuva on valokuvaajaksi opiskelevan kaverini ottama - muokkauksen hän hoiti hieman pikaisesti ja tarkemman katsastelun myötä toki huomaa joitakin photoshopin paljastavia seikkoja. On se silti ihana kuva <3 (oikeesti en oo näin narsistinen)



Joulukuussa siirryin vihreä-mustaan tukkaan. Sehän on sesonkiväri, joulukuusethan ovat vihreitä!

Muuta
- Kuluneen vuoden aikana tuntuu, että elämä pyöri liikaa koulun ympärillä - milloin lukion, milloin autokoulun. Inssi meni läpi (!!) ensimmäisellä yrityksellä (!!!!!) ja onneksi tuo lukiokin tulee viimein tänä vuonna loppuunsa. Vapaus koittaa.
- Toivottavasti en ihastu ainakaan vuonna 2013 keneenkään.
- 18 vuoden täyttö ei muuttanut tätä elämää käytännössä mitenkään. Yhyy. Baareissa ja terasseilla on tullut ravattua ja ehkä sosiaalinen elämä on sillä lailla kehittynyt, mutta varsinaisia uusia tuttavuuksia olen luonut juottoloissa vain yhden.
- Madonnan MDNA-konsertti elokuussa oli hienoin elämäni aikana kokemani konsertti - tosin en ole kyllä kovin monessa käynytkään. Muutenkin elokuun Helsingin reissu vaikutti meikään todella paljon - reissulla oli ikävät hetkensä, mutta siihen mahtui myös paljon hyviä hetkiä.
- Rautavaaran puutarhassani on jo lähemmäs 90 lajia. Ensin vuoden tavoitteeksi otan vaatimattomasti sadan lajin rikkomisen - ei pitäisi olla edes vaikeaa, sillä tiedän jo joitakin kasveja, joita sinne olen saamassa.
- Vuoden hienoimpia lukukokemuksia olivat Stephen Kingin Kuvun alla ja Johanna Sinisalon novellikokoelma Kädettömät kuninkaat. Myös Stieg Larssonin Millenium-trilogia ja Ilkka Remeksen 6/12 jäivät mieleen elämyksinä.

2013...?
Olen luvannut parantaa yleiskuntoani, sillä olen ymmärtänyt, ettei terveyttä ehkä kannatakaan pilata. Kehittyvä lääketiede saattaa pitää minut viinasta/huonoista ruokailutottumuksista/stressistä/uniongelmista huolimatta hengissä tiedä kuinka wanhaksi, joten lienee parempi liikunnan avulla varmistaa, että pystyn itse raihnaisena ukkona pitämään huolen itsestäni enkä joudu makaamaan märissä vaipoissa toimettomana wanhustentalon sängyllä. Hyh!

Lisäksi lupasin hoitaa alkoholin ja Cokiksen takia heikkoon kuntoon päässeet hampaani kuntoon! Hyh!

Koulu loppuu ja en jää kaipaamaan! <3 Jo nyt, 2,5 vuoden jälkeen Suomen yliarvostetuimman tutkinnon (ellei jopa koko maailman?) suorittaminen on alkanut tympäisemään. Huhtikuun alussa vapaus kuitenkin koittaa, seuraavat kaksi kuukautta ennen päättäjäisjuhlia ajattelin käydä töissä, juhlia, elää hetkessä, hankkia joko auton tai sitten moottoripyöräkortin(&moottoripyörän?) rahatilanteen niin salliessa.

Jatko-opinnoista minulla ei ole hajuakaan. Lääkis? Etuna olisi varma työllistyminen ja hyvä palkka, mutta juuri nyt opiskelu ei jaksa oikein innostaa. Enkä tiedä, onko se lääkärin ammatti kuitenkaan sitä mitä haluan.

Kesällä muutan Rautavaaralle, jonne lähden vissiin suorittamaan sivarihintteyttä. Uskon, että vuoden hiljaisuus ja luonnossa oleminen tekee minulle hyvää - koen aina siellä olevani jotenkin vapautuneempi ja inspiroituneempi kuin kaupungissa tai Siilinjärven omakotitalohelvetissä.

Joten ei kun katse vain tulevaan!

Alussa oli suo, kuokka ja ihQutusbiisi.

Tammikuussa parasta ja myös radioaalloilla kuuluvaa musiikkia on irlantilaisbändi The Script featuring will.i.am kappaleellaan Hall of Fame. Raplyriikka, piano ja "elämää suurempi" kertosäe muodostavat toimivan, hienon kokonaisuuden.

Erityisesti tämän ihQutuksen video on todella hieno. Se kertoo kahden nuoren tarinan, kuinka kumpikin tekevät töitä unelmiensa eteen, vaikeuksista huolimatta. Kannustavuus ja positiivisuus tuovat myös itselleni henkilökohtaisesti toivoa, että haluamansa voi saavuttaa sen eteen ponnistelemalla.



Will.i.am on mielenkiintoinen muusikko - ajoittain hän onnistuu nostamaan pinnalle uusia, mielenkiintoisia artisteja tehden heidän kanssa hienoja duettoja, mutta ajoittain tuotanto on käynyt skeidankin puolelella. The Script on itselleni uusi tuttavuus ja voin sanoa olevani vaikuttanut bändin tuotannosta - esimerkiksi kappaleet We Cry ja The Man Who Can't Be Moved kannattaa ehdottomasti kuunnella.

Be a champion!

Joskus kreikkalaiset olivat huolissaan siitä, että Sokrates turmelisi nuorison jaaritteluillaan. Vielä muutama vuosikymmen sitten hätäiltiin The Beatlesin huonosta vaikutuksesta nuoriin. Nykyisinkin keksitään jos jonkinlaista "turmelijaa", mutta kaikkein pahinta jälkikasvulle haittaa aiheuttavaa asiaa ei olla tultu edes ajatelleeksi.

Puhun tietenkin sellaisesta asiasta kuin Disney.

Lähes jokainen lapsi tulee nähneeksi joskus Disney-elokuvan - eikä ihmekään, sillä ovathan ne ihania rakastettavia piirrettyjä täynnä taikaa ja mielenkiintoisia hahmoja! Esimerkiksi uusi Nemoa etsimässä 3D on juuri saapunut elokuvateattereihin.

(this blog is sponsored by Disney)

On kuitenkin huomattava, että Disneyn rakastettavuus on kyseenalainen asia. Disney antaa lapsille täysin väärän kuvan koko maailmasta. Elokuvien taikuuskin on enemmän mustaa magiaa.

Jos tarkastellaan vaikka sitä, mitä lapset oppivat Disney-elokuvien ansiosta luonnosta, tulos on huolestuttava. Elokuvissa eläimet esiintyvät inhimillisinä ja tulevat usein saumattomasti toimeen ihmisten kanssa. Eläimet pysyvät söpöinä läpi ikänsä ja ne ovat hauskoja pikku vekkuleita. Disneyn yli-inhimillistetyt pirulliset elukat ovat johtaneet siihen, että ihmiset pitävät eläimiä kaltaisiaan - Youtube on täynnä videoita, kuinka joku paukapää innostuu kiipeämään leijonien tai karhujen häkkiin ja kuinka se tomppeli luulee, että se eläin juoksee häntä kohti vain halatakseen...

Voi olla, että kaiken maailman vegaanijututkin ovat syntyneet juuri näistä koko perheen piirrettyjen perkeleistä. "Eihän Bambia saa syödä, Bambin äitikin kuoli kun metsästäjät sen ampuivat ja Bambista tuli orpo" ynnä muuta lässynläätä. No, ehkä on parempi luulla olevansa samalla tasolla jonkin lehmänkantturan tai karhun kanssa sen sijaan, että vaatisi myös ihmisten lihaa kaupan hyllylle "eläimet ovat kaltaisiamme" -harhaluulon perusteella.

Nuorisokulttuuria Disney saastuttaa erityisesti nuorisotähdillään. Sen lisäksi, että Mileyt, Selena Gomezit ja muut tekevät huonoa musiikkia (+ he ovat ärsyttäviä & lahjattomia), antavat teineille suunnatut ohjelmat täysin vinksahtaneen kuvan rakkauselämästä. Kaikki sujuu aina kuin, noh, elokuvissa, rakastavaiset ovat kauniita, rumia tai outoja ihmisiä ei kuvaruutuun päästetä. Elintasoa löytyy, samoin kuin tyylikkäitä vaatteita. Sitten kun oma rakkauselämä ei olekaan yhtä cheerleadermusikaalia, itketään tuskaisesti.

Disneyn sarjoissa ei nähdä teinitähteä, jolla olisi eri suuntiin törröttävät etuhampaat tai pienet tihrusilmät. Näyttelijöistä pojilla on jokaisella vatsalihakset ja tytöillä daisarit jo 13-vuotiaina. Ei siis ihme, että näihin idoleihin samastuvat nuoret kärsivät huonosta itsetunnosta! Kaikki eivät ole kauniita, vaan suurin osa on rumaa rahvasta. Ja rumien poikien on turha pillua toivoa. Ei ainakaan, ellei jaksa hankkia itselleen hyviä lihaksia, niitä monet reikäpäiset tytöt kyllä kuolaavat vaikka naamaa olisi käytetty tikkatauluna. Ja sama juttu tiedoksi muijillekin - ilman kunnon pärstää ja katselukelpoisia meijereitä on turha odottaa, että loppuelämä tulisi vietettyä Zac Efronin kanssa.

Nuorison masentamisen lisäksi Disney innostaa nuoria juomaan ja käyttämään huumeita - kuuleehan sen jo Hessu Hoponkin äänestä, ettei kyseinen jätkä ole pelkkää "sihijuomaa" litkinyt.

Rasismi on ollut Disneylle ominaista niin kauan kuin koko yhtiö on ollut olemassa. Eikö ole hassua, että Mikki Hiiri (mielenkiintoista, että poliisi antaa siviilin tutkia arkaluonteisia poliisiasioita, joihin on vieläpä sotkeentunut kyseisen siviilin tuttavia) jäljittää rikolliseksi aina loppujen lopuksi Musta Pekan? Tai Mustakaavun? Mikä heitä yhdistää? Niinpä niin. Mustuus. Jokainen tumma on siis rikollinen. Entä oletteko koskaan nähneet Ankkalinnan poliisilaitoksella yhtään tummaihoista poliisia? Epäilen.

Mikki Hiiren hahmoa analysoimaan lähdettäessä törmätään moniin kiinnostaviin huomioihin. Tai no ei törmätä, mutta todettakoon, että kyseessä on saatanan ärsyttävä, ylinokkela pallokorvainen siimahäntä. Perhana.

Kenenkään vanhemman ei siis kuulu olla huolissaan, jos lapsi kuuntelee huoneessaan hevimetallia tai vaikkapa keittelee pontikkaa - oikeasti täytyy huolestua siinä vaiheessa, kun kuulee lapsen kuuntelevani Demi Lovatoa tai katsovan Nalle Puhia.

Varokaa ihmiset.

---

- Ottakee huumorilla!
- PS. Jos nyt ollaan tosissaan, niin todellisuudessakin Disney-hahmojen käsissään pitämät valkoiset hanskat ovat jäänne 1900-luvun alkupuolelta, jolloin tummaihoisten työntekijöiden vaadittiin käytettävän valkoisia hanskoja käsissään.
- PPS. Mikki Hiiri on oikeastikin ihan saatanan ärsyttävä ja netti on näköjään täynnä videoita, joihin joillakuilla on ollut liikaa aikaa koota todistusmateriaalia Disneyn saatanallisista yhteyksistä. Tiesitkö, että Pieni merenneito -elokuvan kannen linnan torni on aivan peniksen muotoinen?

Pukin kontista paljastuu toisen joulupäivän kunniaksi joulukuun ihQutusbiisi, jota kuuntelemaan saapuu kolme tietäjää idästä.

Joulukuun ylivoimaisesti parasta antia on Mariskan ja Pahojen Susien syyskuulta julkaistulta Kukkurukuu-albumilta löytyvä kappale Matkalla manalaan. Kappale on nopeatempoinen ja pianosäestys tekee siitä kauniin kuuntelukokemuksen. Mariska on yksi suomalaisen musiikin sanoittajien kärkikastia, ja sen huomaa tämän kappaleen lisäksi muissakin Kukkurukuu-albumin viisuissa.

Tällä hetkellä tätä albumin avausraitaa ei ole vielä tajuttu julkaista singlenä, mutta toivottavasti näin tajutaan ensi vuoden puolella tehdä.

Ps. Tiesittekö, että Mariska on nero?