Harmaassa suvessa paljaat jalat vuorottelevat kohteliaasti
Mannerheimintie, minulle matto joka ottaa avosylin vastaan
Silta, johon kukaan ei ole koskaan pysähtynyt, odottaa
Nokea hohtaa siinä sormeni kostuvat sitä koskettaessani
kokeilunhalua himottaa
Tämä olento sairastuu pysähtymiseen
Laiton on iltani energia summana yli ja enemmän
Sielu... Missä olet? Se on siellä mistä toinen prosessi alkaa
Ongitaan se takaisin, ensin lopetetaan istunto
Sumuni on nyt sinun,
palautuspäivä?
Elämme ilman vastausta