Kietoudun ruostuneen akselin ympäri, vältän näin miinakentän. Violetti kajal vaurioittaa kulutettua hipiää, jatkan vastenmielisen tauluni parantelua. Edes talitintti pihlajassa ei usko ensiaskeleeseen, pelko on seuralaiseni. Lahjat otan vastaan vääristynein ottein, epäonnistujan käsin. Olen paikallani, sairastun omaan kehooni, mieleeni, sieluuni. Olen liikaa ja siksi, siksi unelmoin pelastajasta. Uskallan pysähtymisen lisäksi toivoa vain armahdusta. Käyn läpi klassisen draamankaaren, lopulta olen jääkuningatar raukeassa koivumetsässä. Aina ja aina vain, niin, olen yksin siis. Kulutan puhtaan hetkeni palavaan ajatukseen.
Vaipuu epätoivoiseen siniseen toiveuneen.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 29.10.
- Pelkääjän paikalla 10.01.
- Älä tule paha uni tule hyvä uni 01.08.
- Päivän tärkein ateria 27.03.
- Pidä sun tytöstä kiinni 15.03.
- Ich liebe dich 28.02.
- [Ei aihetta] 28.02.
- [Ei aihetta] 05.02.
- Nainen 31.01.
- Rakas pikkusisko 15.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2024 (1)
- ▶ 2023 (1)
- ▶ 2018 (12)
- ▶ 2017 (13)
- ▶ 2016 (16)
-
▼
2015 (50)
- ▶ joulukuu 2015 (3)
- ▶ marraskuu 2015 (6)
- ▶ lokakuu 2015 (2)
- ▶ syyskuu 2015 (3)
- ▶ elokuu 2015 (4)
- ▶ heinäkuu 2015 (2)
- ▶ kesäkuu 2015 (2)
- ▶ toukokuu 2015 (4)
- ▶ huhtikuu 2015 (5)
- ▶ maaliskuu 2015 (5)
- ▶ helmikuu 2015 (6)
- ▶ tammikuu 2015 (8)
- ▶ 2014 (58)